Only sticky

Kuulkaapas, mulla on ongelma Madonnan kanssa. Mä rakastin Madonnaa täysin sydämin nuorena tyttönä ja vielä vähän vanhempanakin ihailin sen bisnesvaistoa, rohkeutta, kapinointia ja rautaista fysiikkaa. Musiikki lakkasi kiinnostamasta mua jo kauan sitten, mutta nyt mua on alkanut tympiä koko eukko. Olen ehkä vähän kriisissä sen takia.

Mä myönnän, että koskaan se ei ole osannut kauhean hyvin laulaa, mutta onhan ne sen hitit ihan timanttisia. Ja ne videot. Annoin auliisti myös anteeksi sen, että Erotica-albumista alkanut musiikillinen sekoilu, jossa pääosassa oli show, on jatkunut tähän päivään asti. Ei se mitään, hyvä vaan, että vetää omaa linjaa, mutta levyt jätin ostamatta.

Jouduin puolustelemaan idoliani ensimmäisen kerran, kun kuulin, että Madonna on alkanut harrastaa jotain kabbala-uskontoa. Itse täysin epäuskonnollisena ihmisenä en voinut ymmärtää, että Madonna tarvitsisi uskontoa mihinkään. Hänhän oli itse uskonto ja johtaja! Ja jos tarvitsi, miksei Jesse & co perusmeininki kelvannut? Miksi valita joku hämäräperäinen salatiede, joka näytti vähän live-larppaukselta? Pääsin tästä kuitenkin yli selittelemällä, että ehkä itsekin kiinnostuisin mietiskelystä, jos joskus kokeilisin. Ja että tämä hurahdus menisi pian ohi.

Pitkää suvantovaihetta seurasi sitten avioero ja sen kiusalliset yksityiskohdat. Molemmat osapuolet haukkuivat toisiaan estoitta. Guy kertoi Madonnan olevan neuroottinen jumppakärpänen ja itseriittoinen tyranni, joka oli jopa aikatauluttanut seksin kalenteriinsa viikkoja etukäteen nelituntisten treenien ja Kabbala-sessioinnin väliin. Ja että se nukkuu yöt jossain tonnin voidehaarniskassa tavoitellen ikuista nuoruutta. Yyh. Lapsia tässä pr-sodassa ajateltiin selkeästi aika vähän. Jumalan kiitos Madonnan suhde 22-vuotiaan erotiikkamallin kanssa on sentään jo ohi. Kutsutaan sitä vaikka reboundiksi.

Kun rouva megatähti sitten päätti tulla Suomeen ja julkaisi keikkaraiderinsa vedin taas aamuteet väärään kurkkuun. Jalkakylvyn vaatimukset vielä ymmärrän, mutta että pitää olla käyttämätön vessanpönttö (Idolle tullee elokuussa kauhea myyntipiikki), joka vielä asennetaan erikseen. Saanko mä arvata, että sille ei varmaan sitten kelpaa kinkkusämpylät ja jallukaan? Okei, eettisyys ei tosiaan kuulu tähän brandiin, mutta kuitenkin. Minkä infektion se pelkää saavansa? Vai juoko se sitä vessavettä? Ja onko sillä nää samat vaatimukset käydessään shoppai.. eikun vierailemassa siellä orpokodissa Malawissa? Tulee varmaan suht kalliiksi sille orpokodille.

Josta päästään tähän adoptoimiseen: vuonna 2006 Malawista lähti mukaan poika ja nyt kiinnostuksen kohteena on 4-vuotias tyttö. Mikäpä minä olen Madonnan motiiveja kysenalaistamaan, mutta muutamia kysymyksiä tämä herättää. Miksi rouva ei kunnioita kyseisen maan lakeja kun muista maista adoptoiminen olisi laillista? Ja jos oiekasti lapset ovat lähellä sydäntä niin eikö olisi parempi lahjoittaa rahaa orpolasten koulutusta ja kasvattamista varten heidän kotimaassaan? Entä miten madam aikoo löytää aikaa neljälle lapselle? Mulla on vaikeuksia löytää aikaa yhdelle ja mä sentään käyn vaan päivätöissä. Vai merkitäänkö iltasadut ja hiekkakakut kalenteriin? Ja jotenkin mä en näe enää Madonnaa heräämässä yöllä lohduttamaan itkevää lasta siinä elmukelmussaan - se saattaisi olla jopa traumaattinen kokemus. Tai antavan ipanan kiipeillä päällään samalla kun äiti jumppaa neljä tuntia.

Masentaa. Madonnaa ei pysty kokonaan jalustaltaan tiputtamaan, se on selvä, eikä ole tarpeenkaan. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, millä silmällä Madonnaa ensi kesänä katsoo: siksikö että kyseinen nainen edustaa modernia (länsimaista) tuhkimotarinaa vai siksi, että hullua psykopaattia näkee aika harvoin. Mä näin sen jo Wembleyllä -93, mutta nyt jätän väliin. Mun rahoilla ei enää sen live-larppausta kustanneta.

Subjektiivinen oikeus olla eri mieltä

Hesarissa on ollut mielenkiintoista mielipidekirjoittelua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jolla siis tarkoitetaan sitä, että toisen lapsen saa laittaa päivähoitoon vaikka toinen vanhemmista olisi vanhempainvapaalla. Huoh. Tätä oikeutta vastustetaan lähinnä todella turhanpäiväisellä "ei ennen vanhaan tullut kuulonkaan" -paskanjauhannalla. On taas päässeet perusasiat unohtumaan. Subjektiivisuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että jokainen itse määrittelee lastensa hoitomuodon. Lisääntymisellekään ei ole asetettu minkäänlaista pätevyyskoetta - miksi ihmeessä päivähoitotarpeen määrittely olisi yhtään vaativampaa? Näköjään edelleen joillekin tulee yllätyksenä, että maailma on muuttunut. Ennen vanhaan oli moni muukin asia toisin. Synnytettiin saunassa ilman kivunlievitystä ja äitejä ja lapsia kuoli synnytyksiin ja äitiys oli ylipäätään naisen ainoa ura. Vielä 70-luvullakin äitiysloma kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen suvun muodostama tukiverkko hoiti lapset. Ei tarvinnut käydä näitä keskusteluja.

Hyvinvointiyhteiskunta - vajavainenkin - lähtee siitä, että sen jäsenien erilaisuutta tuetaan: molempia sukupuolia, kaikkia ikäryhmiä, erilaisia perheitä, työntekijöitä ja työtätekemättömiä. Miksi äitiyttä ei saisi tukea? Perheessä vallitsee hätätilanne, jos vauva ei nuku (ei päivällä eikä yöllä). En todellakaan käsitä mitä moraalisesti hienompaa on siinä, että flunssaviruksen aivokapasiteetilla ja pinnalla varustettu väsynyt ihminen pakotetaan jaksamaan kotona vauvan ja uhmaikäisen kanssa oli tilanne mikä tahansa. Se, että esikoinen pääsee/joutuu hoitopaikkaan purkamaan energiaansa, ei välttämättä äidin väsymystä poista, mutta ehkä estää loppuunpalamisen. Sillä se vasta kalliiksi tulee.

Kriitiikin perimmäinen kimmoke on tietenkin kateus. Oikeuttaan käyttävät äidit leimataan vapaamatkustajiksi, joille annetaan kahta eri tukea: ensin kustannetaan mahdollisuus olla kotona ja toiseksi toisen lapsen päivähoito. Erityisen epistä tämä on, jos vauva on ns. helppo eikä mikään koliikkiraivopää. Mitä sitten? Opiskelijatkin saavat sekä kallista koulutusta että opintotukea. Ja kyseinen mamma on tuottanut yhteiskuntaan kaksi tulevaa veronmaksajaa, mikä on jatkuvuuden kannalta olennaista. Samalla logiikalla pitäisi miettiä muitakin tehokkuustoimenpiteitä: ei muuta kuin lapsettomat väkisin lisääntymään (sillä sehän vasta subjektiivista on!) ja velvoitetaan samalla äidit aina yhteiskunnan kustantamalla vapaalla ollessaan hoitamaan useampaa kuin yhtä lasta. Kyllä tulisi säästöjä! Hoitokompetenssihan luonnollisesti vain kasvaa kokemuksen myötä, joten kolmannen lapsen synnyttänyt äiti voinee ottaa ainakin neljä muuta hoitolasta. Kas, ennen vanhaan, kun naiset eivät laiskotelleet, perheetkin olivat isoja.

Jep. Kohta varmaan tuberkuloosikin on jotenkin ylevä asia.

Palikkatesti

Ipana kävi isänsä kanssa neuvolassa. Siellä tehtiin jotain ikäkausitestejä: annettiin laatikollinen palikoita ja seurattiin miten lapsi niillä leikkii ja pyydettiin toistamaan sana "kissa". Matilda oli rakentanut palikoista tornin alta aikayksikön ja huutanut että Matildalle lisää palikoita heti. Sitten se oli kerännyt palikat takaisin laatikkoon, ilmoittanut lääkärille että suussa on uusia hampaita ja lallattanut päälle hyvin punkin version Tuiki tuiki tähtösestä. Lääkäri ei tehnyt testejä loppuun vaan ilmoitti ykskantaan että vuoden päästä sitten uudestaan jos yo-kirjoitukset eivät ole samaan aikaan.

Ps. Jos on vähänkin vittuuntunut olo niin tsekkaa tämä video. Etsiskelin duunissa benchmark-materiaalia yhteen kamppikseen ja törmäsin tähän.

Runner's down

Vihaan lenkkeilyä. Vihaan sitä ehkä eniten siksi, että sitä kuuluu kutsua juoksemiseksi. Hoh. Juoksemisessa tavoitellaan vauhtia, jossa sata metriä taittuu n. 17 sekunnissa, kelpuutan siis juoksijaksi vain maratoonari Janne Holmenin, kaikki muut lenkkeilevät. Amatöörisarjaa (a.k.a. kävellen olisit jo perillä) taas kutsutaan hölkkäämiseksi ja - let's face it - se on vain snadisti viileempää kuin sauvakävely, vaikka kuinka ahtais ittensä johonkin goretex-makkarankuoreen ja asentais minisputnikin olkavarteen. Ja hölkkääminen nyt vaan on ihan perseestä. Tylsää pururadan jyystämistä, vatsaan pistää, polvia särkee ja hartiat jumittuu. Tästä voi jo arvata, että vihani perimmäinen syy on, että olen ihan paska hölkkääjä. Mun psykofyysisosiaalista kokonaisuutta ei vaan ole suunniteltu viilettämään batman-asussa kymmeniä kilometrejä vuorokauden- ja vuodenajasta piittaamatta seurana gps ja joku musiikkilaite.

No mitä mä sitten oikein vaahtoan? No sitä, että mun on pakko aloittaa se fucking lenkkeily. Sitä kirottua lajia voi nimittäin harrastaa a) missä vaan, b) milloin vaan ja c) minimivarustuksella. Näitä kolmea featurea osaa arvostaa, mikäli sattuu olemaan lapsia, vaativa duuni tai molemmat. Olen olosuhteiden uhri! Jossain viisaassa englanninkielisessä elämänohjeesa on ehdotettu, että jos elämä antaa sinulle sitruunoita, tee sitruunamehua. Nyt elämä totisesti ojentaa sitruunoita. Ja hiton happamia.

En aio kertoa kenellekään uudesta harrastuksestani. Koska en halua kuulla, että kyllä se siitä, alku on aina hankalaa. Ei se siitä, eikä ole. En halua analysoida tekniikkaviisastelijoiden kanssa maitohapoista ja optimaalisesta sykealueesta. En aio ottaa osaa keskusteluun, jossa jaetaan kokemuksia runner's highsta. Suksikaa kuuseen, mulla on runner's down. Haluan kuulla, että joku päivä ehdin taas harrastaa liikuntaa, josta pidän!

Siihen asti hölkkään. Ja murjotan.

Teelusikat korviin

Piipahdin vihdoin kartoittamassa Sopiva Shopin valikoiman - ja tyydyttämässä hieman shoppailunälkääni. Kuten jo aiemmin kerroinkin, Sopivan tuotevalikoimasta vastaa seitsemän suunnittelijaa ja edustettuna on viisi tuotemerkkiä (Hoplá Designs, TAUKO, Green Papaya, Second Chance, Designhuone). Hatunnosto näille naisille, ei ehkä helpoin mahdollinen suhdanne uuden bisneksen avaamiseen, mutta Hesariin haastateltua Miia Kauppilaa lainatakseni "Ihmisellä on aina varaa ostaa korvikset."

Olin etenkin koruosastoon erittäin tyytyväinen. Materiaaleina oli käytetty makean veden helmiä, helmiäisnappeja, puuta, kierrätyslasia ja -muovia, mutta silmääni miellyttivät erityisesti vanhoista hopeisista teelusikoista tehdyt korut. Kuulostaa oudolta, mutta trust me, näyttää hyvältä! Lusikoista saa väännettyä sekä korva- ja kaulakoruja että sormuksia, joten jos haluat antaa kaapin perukoilla lojuville perintölusikoillesi uuden käyttöesine-elämän, tuo ne liikkeeseen korukäsittelyyn.


Vaatepuolen valikoima oli suhteellisen suppea. Tuotteet olivat värikkäistä ja rentoja, ja materiaalit hämmentäviä - voitte vain kuvitella, miten ihana mekko tulee vanhoista verhoista tai takki patjakankaasta.. Mä näytän yleensä retrokuoseissa lähinnä mielisairaalapotilaalta, mutta tuota kuvan mekkoa aion mennä sovittamaan paremmalla ajalla - mä nimittäin edelleen tarvitsen jonkun vaatekappaleen ystävän kesähäihin ja tässä oli potentiaalia. Koska tuotteet ovat uniikkeja, ostopäätös täytyy tehdä nopeasti - jos artikkeli menee, toista ei ole.


Se, että tuotteella on tarina, on massatuotannon aikakaudella luksusta. Näissä pienyrittäjäputiikeissa tekijät ovat myös henkilökohtaisetsi paikalla kertomassa niitä. Samalla voi esittää tilauksia ja toivomuksia. Vihjaisin, että vyöt, huivit ja muut asusteet olisivat enemmän kuin tarpeellisia, vöillä kun on usein funktionaalinenkin merkitys. Sopivan valikoima myös painottuu tällä hetkellä naisiin, mutta sain alustavan lupauksen, että mikäli bisnes alkaa kukoistaa, myös lapset ja miehet huomioidaan. Madde tarvitsisi ainakin omat pienet hiuspampulat!


Sopiva on ainakin saanut enemmän kuin sopivasti palstatilaa ihan Hesarissa asti. Hienoa, että tällainen yrittäjyys kiinnostaa myös valtamediaa.
Olivian juttu

Maailman helpoin tapa osallistua: Earth Hour

Tämän helpompaa kannanottomahdollisuutta ilmastonmuutoksen vastustamiseksi ei oikein voi jengille tarjota:

Earth Hour on WWF:n organisoima maailmanlaajuinen tapahtuma, jonka aikana ihmiset ja yhteisöt ympäri maailmaa sammuttavat valonsa tunnin ajaksi samana päivänä samaan kellonaikaan. Tapahtuma järjestetään lauantaina 28.3.2009 klo 20.30–21.30. Suomessa tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Osallistumalla Earth Houriin ihmiset viestittävät huolensa ilmastonmuutoksesta sekä toiveensa siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan vakavasti kaikilla tasoilla. Vuosi 2009 on ilmaston kannalta ratkaisevan tärkeä, koska YK:n ilmastoneuvottelut huipentuvat Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettävään huippukokoukseen. Siellä on tärkeää saada aikaan maailmanlaajuinen sopimus kasvihuonekaasupäästöjen merkittäväksi vähentämiseksi.

Tsekkaa Earth Hour Suomi jossa voit ilmoittautua mukaan ihan virallisesti ja Facebook-ryhmä. Tapahtuman tavoitteena on saada yli miljardi ihmistä ympäri maailman sammuttamaan valonsa tunnin ajaksi. Mikäli siis Mikkoslainen maailmankatsomus ei tunnu omalta, käy ensi viikolla kynttiläostoksilla. Ja osta samalla kaverillekin.

Tämä on muutenkin ihan tarpeellinen muistus siitä, että kaikkia valoja ei tarvitse enää pitää päällä hereillä pysyäkseen, kun illatkin ovat valostuneet jo parilla tunnilla. Sitäpaitsi silmä tottuu vähäisempään valoon aika nopeasti. Kokeilkaa vaikka.

Osaa miehetkin!

Ihmisen evoluutiossa on pari käsittämätöntä seikkaa. Lapsissahan on useita bugeja (vai osaatteko äkkiseltään sanoa mikä ihmeen etu on siinä, että lapsen nukkumaan opettelu vie pahimmillaan pari vuotta, mitä järkeä on toistaan seuraavissa uhmakausissa etc.) ja miten voi olla mahdollista, että hitaasti lisääntyvä ihminen on jäänyt henkiin, vaikka lasta pystyy ensi alkuun ruokkimaan vain toinen vanhemmista? Ja vieläpä se, joka lapsen myös erittäin riskialttiisti synnyttää.

No ystävät. Silmiini sattui Vice magazinen saitilta oheinen piece of breaking news: myös mies voi imettää! Siis pelkkä rinnan stimulointi (vauvan imuote) kuulemma riittää käynnistämään maidonerityksen sekä synnyttämättömällä naisella että miehellä! Halleluja! Lehden asiantuntijan mukaan miehen erittämä maito on toki ravitsemuksellisesti kehnompaa, mutta hei, mitä väliä jos homman saisi jotenkin jaettua. Mä olen sisimmässäni aina tiennyt, että tää on salaliitto. Näettekstekin kuinka Kake the Caveman on ollut kivikaudella hiukan äreenä huonosti nukutun yön jälkeen ja avautunut muille luolamiehille, että sen mammutinmetsästys menee ihan vituks jos se on jatkuvasti näin väsynyt. Sit se on ehdottanut et hei kehitetään tällanen juttu, että Imetyksenjumala on suuttunut ja heimon miehiltä ei enää heru maitoa vaan lepytykseksi on naisten imetettävä kunnes kirous haihtuu. Sitten ne on leirinuotion ympärillä kitanneet jotain muinaisolutta ja hihitelleet itsekseen ja nukkuneet siitä lähtien hyvin.

Ei saatana. Julistakaamme lastenhoidon uusi aikakausi alkaneeksi!

I am Green

Nyt ekokuluttamisen ympärille alkaa syntyä jo tapahtumiakin. Viestintätoimisto Miltton järjestää Showroomissaan eettisen ja ekologisen kuluttamisen tapahtuman 16.3. – 25.3. Kumppaneina on monia tuttuja ekobrandeja ja -liikkeitä kuten Yalo, Secco, The Greendress, Globe Hope ja Napakka mutta mukana on myös eettisen ja ekologisen toiminnan näkökulmasta ristiriitaisia yrityksiä kuten Ikea, Neste Oil ja Aurinkomatkat. Hieman epäilyttää, millä substanssilla nämä yritykset ovat mukana - hyvä kuitenkin jos näillä toimijoilla on jotain uutta kerrottavaa.. Tapahtumassa on taidenäyttely ja myyjäiset, jossa kaupataan ekofashionia. Eettisen muodin ympärille on myös rakennettu muitakin aktivointeja kuten Eko Stylista -kilpailu ja Seccon kierrätystyöpaja. Lisäksi Nokian pisteeseen voi palauttaa vanhoja puhelimiaan ja Fidan kierrätyspisteeseen vanhoja vaatteita.

Kiinnostavaa siis, mutta perhanan huono ajoitus, sillä olen olen aivan järjettömän kiireinen tällä viikolla enkä todennäköisesti pääse paikalle - toivottavasti joku teistä pääsee! Ja kertokaa ihmeessä jos jo tutustuitte. Miltton showroom sijaitsee Helsingissä osoitteessa Uudenmaankatu 4-6. Ovet ovat yleisölle avoinna:
TI 17.3. KLO 12-16 JA 17-20
KE 18.3. KLO 12-20,
PE 20.3. JA LA 21.3 KLO 12-18,
SU 22.3.–KE 25.3. KLO 12–20.

EVVK-book

Bloggaajakollega Varahvontta käsitteli hyviä äitiysaiheita viimeisimmässään. Etenkin huvitti tuo facebook-ongelma, joka käsitteli (mikäli ymmärsin oikein) sitä, että statuspäivityksiinsä ei saisi laittaa mitään lapsiasioita. Hoh. Käsitelläänpä siis facebookin problematiikkaa hieman.

Facebookin suurin ongelmahan on se, että siellä on tasa-arvoisina "ystävinä" muutama lukiokaveri, duunikaverisi, sählyjengisi, pari exää ja paras ystäväsi. Nämä kaikki kontaktisi saavat samaa feediä, elleivät ole sitä aktiivisesti näkymättömiin määritelleet. Käytännössä kerrot siis elämästäsi ihmisille, joita se ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Harhaanjohtava "friend" ei todellakaan tarkoita ystävää vaan kontaktia. Mä olin alkuun täysin järkyttynyt, kun sain ystäväpyynnön uudelta esimieheltäni. Olin motissa. Tajusin, että toisin kuin myyntipuhe väittää, ystäviin täällä ei ensisijaisesti voi pitää yhteyttä, mutta sen sijaan omaa imagoa pitää aktiivisesti ylläpitää. Facebook-presenssi on kuin pukeutumista: miltä tänään näytät? Joudut pohtimaan, mitä minäkin päivänä kerrot, mihin ryhmiin liityt, kuinka aktiivinen kehtaat olla ja kenen statusta kommentoit. Voi sen varmasti ottaa rennomminkin, mutta kun mä en ole kovin rento tyyppi niin tällainen aiheuttaa päänvaivaa. Nähdäkseni ainoa järkevä funktio on erilaiset ryhmät, jolloin intressit ovat yhteiset.

On siis selvää, että feedissä tulee omaksuttua turhaa tietoa. For sure. Jengi kertoo elämästään - koska se on tarkoitus - olivat he sitten kotona lapsen kanssa tai toimistossa. En oikeasti käsitä, millainen ihminen ärsyyntyy lasta koskevasta facebook-päivityksestä enkä ole itse törmännyt moiseen urpoiluun. Ymmärrän toki sen, että vain ja ainoastaan lapsestaan jauhava ihminen on ylipäätään tympeää seuraa, mutta facebook on vain facebook. Jos et halua tietää, tiedät mitä tehdä. Mä en itse ole kolmea statuspäivitystä enempää Maddesta laittanut, monestakin syystä. Äitiys on vain yksi osa mun elämää ja annan sille täällä ihan riittävästi mediatilaa, en näe mitään järkeä tuoda sitä enempää esille. Toiseksi mä en laita sinne mitään mikä mua oikeasti koskettaa. Se on kuitenkin vaan webbisovellus. Eikä edes erityisen käyttäjäystävällinen.

Kierrätyskisa

Olen viettänyt viikonlopun säilytyssulkeisissa. Puuhaexcelissäni pitkään roikkunut "Kierrätys" sai tänä viikonloppuna muodon, sillä kämpässä alkoi tulla säilytystilojen rajat vastaan. Nyt siis erilaisia vaate&lelukasoja on joka puolella ja Huuto.net on laulanut - huom. lukijat saavat toki alennusta ;). Sinne päätyvät muuten pian myös hyvin palvelleet, mutta tylysti hylätyt Gessleinin yhdistelmävaunut, sillä Matilda huusi toissa viikonloppuna itkuhälyttimeen että "ei nuku täällä!". Selvä.

Monet jahkailevat lastenvaatteiden säilytyksen kanssa etenkin jos toiveissa on tehdä jatko-osia, mutta rajansa silläkin. Järkeilin asian niin, että ihan pikkuvauvanvaatteet kannattaa säilyttää, sillä a) ne ovat uudenveroisia, b) niitä tarvitaan pahimmassa tapauksessa yhden kk ajan, c) on aivan sama mitä väriä tai kuosia ne edustavat ja d) ne mahtuvat yhteen laatikkoon. Vaatteiden vaatima tila nimitäin kasvaa suorassa suhteessa senttimäärään (50cm mahtuivat yhteen, 60cm kahteen, 70cm kolmeen laatikkoon jne), joten on helposti laskettavissa, että 80cm vaatteiden vaatima neliötila on jo vaatteiden arvoa suurempi. Realismin nimissä voidaan myös olettaa, että jos Maddelle joku sisarus syntyisi, en voisi olla ostamatta uusiakaan vaatteita.

Madden vanhat vaatteet on jaoteltu nyt kahteen pinoon: spesiaaleihin (mun vanhat vintage-vaatteet, hyvät käyttövaatteet, reissutuliaiset, viinilasillisen innoittamina tehdyt ökyostokset, kirppislöydöt, mummin tuunaamat), jotka vielä toistaiseksi säilytetään sekä perustavaraan, jotka lähtevät näillä puheilla muiden iloksi. Myös teidän iloksenne. Nyt nimittäin järkkäänkin teille, arvon lukijakunta, pienen kisan, jonka voittaja(t) saa selected items -kokoelman Matildan vanhoja vaatteita koko 74cm.

Kerro minulle älyttömin lastentarvikeostoksesi
(luulit että et / kaverisi ei voisi jäädä äitiyslomalle ilman tätä)
ja palkitsen ne joiden kanssa koen eniten hengenheimolaisuutta.
Aikaa tiistaihin asti.

Ps. Ei, en ole raskaana ja tämä ei ole mitään kodinrakennusviettiä vaan toteutan Uuden Vuoden lupaustani. Just in case joku optimisti siellä taas havahtui spekuloimaan.

Tappajalaminaatti

Maikkarin 45 minuuttia -ohjelma käsitteli tänään mielenkiintoista aihetta: sukkia järjettömästi kuluttavaa lattiaa.

Lattia on kaunis, kestävä ja ei-liukas, mutta siinä on erittäin kiusallinen ominaisuus: lattia kuluttaa sukkiin reiät parissa päivässä ja aiheuttaa konttaaville lapsille lieviä palovammoja. Yksistään perheen äidiltä kului vuodessa 173 paria sukkia.

Kappas kepposta. Meillä on nimenomaan Pergon laminaattilattia vintage-vaahtera ja laattajäljitelmäkuoseilla - ja hirvittävä sukkaongelma. Olen pohtinut monta kertaa, että miten voisi uusiokäyttää sukkia, jotka ovat muuten priimakunnossa, mutta pohjassa on parin käyttökerran jälkeen reikä. Villasukat kärsivät eniten, mutta jopa paksut vaellus- ja urheilusukat kuolivat kuukaudessa. Ja nyt kun muistelen Madden konttausaikoja: kaikki housunpolvet olivat heti puhki ja polvet punaisina hankauksesta. Mummi paikkaili niitä minkä kerkesi. Minä pidin tätä kaikkea normaalina ilmiönä, kunnes huomasin, että omat vaatteet eivät ole yhtään sen enempää turvassa: farkut menevät kerrasta kamalan näköisiksi persuksista ja polvista kun riehuu ipanan kanssa lattiatasossa.

Lapsi- ja koiraperheelle laminaatti on loistava pintamateriaali. Kestää erilaisia iskuja, hakkaamista, jyräämistä, kynsiä ja jopa hieman kosteutta, sekä on helppo puhdistaa pelkällä vedellä. Mutta laminaatti on muovia, se on nimenomaan kovaan kulutukseen suunniteltua materiaalia. Ja mattamallina todellinen tekstiilien raastinrauta. Meillä on tietysti mattoja joka puolella ja olen oppinut vaihtamaan kotivaatteet heti päälle, mutta olen samaa mieltä kuin Kuluttajavirasto: tällaisesta ominaisuudesta täytyy kertoa etukäteen! Lattianvaihto on paitsi kallis, myös käytännön kannalta helvetillinen urakka. Vaihtoehtona on ravata joka viikko sukkaostoksilla ja heittää roskiin hyväkuntoisia, mutta reikäisiä sukkia.

Selvittelenkin nyt mahdollisuksia elämäni ensimmäiseen ryhmäkanteeseen. Kyllä kait jokaisella itseään kunnioittavalla naiskuluttajalla yks oikeusjuttu tarttee olla menossa?

Sattuipa Sopivasti

Ihan mahtavaa: Eerikinkadulle avataan uusi reilu kauppa Sopiva Shop, joka tarjoilee suomalaista käsityötä kierrätysmateriaaleista! Kävin vakoilemassa ikkunan takana (ihanaa, että tääkin on mun työmatkan varrella!) ja lupaavalta näyttää.. Liike avaa ovensa torstaina 12.3. - palaan siis heti loppuviikosta tarkemman raportin kanssa.

Tässä vielä pressi-info saitilta:

Maaliskuun puolivälissä Helsingin Kampissa starttaa uusi osuuskuntakauppa Sopiva Shop. Eerikinkadulla sijaitsevan, entisen Green Papayan tilat valtaava osuuskunta Sopiva koostuu seitsemästä nuoresta naisesta, jotka luotsaavat yhteensä viittä eri designmerkkiä.

Sopiva-osuuskuntalaisia yhdistää halu tehdä reilua designia – kaikki tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan käsityönä Suomessa. Myös vastuullisuus ja ekologisuus ovat ryhmän kantavia voimia, sillä suuri osa tuotteista valmistetaan kierrätysmateriaaleista. Maailmantalouden epävakaa tila ei Sopivan porukkaa lannista, vaan päinvastoin kannustaa, sillä he uskovat, että aika on juuri nyt otollinen kotimaiselle, lähellä tuotetulle ja kestävälle designille.

Sopivan laajasta tuotevalikoimasta löytyy monenlaista: Green Papayan retrohenkiset laukut, kukkarot ja korut; Designhuoneen uniikit korut aidoista materiaaleista; yksilölliset Tauko-vaatteet kierrätysmateriaaleista, Second Chancen persoonallinen ja ajaton designvaatemallisto osittain kierrätysmateriaaleista sekä Hoplá designsin pirteät laukut ja asusteet käsinpainetuista uusista ja vanhoista kankaista.

Helsingissä voi siis kohta lähteä ekoshoppailemaan! Aika hyvä rundi on kasassa, kun aloittaa Ruohonjuuresta, siirtyy Punnitse&Säästän kautta Sopivaan, jatkaa sieltä Seccoon ja Greendressiin, kesällä tietty myös Hietsun kirppis on kulmilla. Can't wait.

Ps. Yllämainituista Green Papayalla on myös verkkokauppa, mikä lämmittänee pk-seudun ulkopuolista hippeilijää.
Ps. 2. Etiikkaprojektini etenee muuten ihan hyvin, mutta vöitä, sukkia/sukkahousuja ja kenkiä on mahdoton löytää muuten kuin kierrätettyinä. Ja se taas vaatii jo vähän tuuriakin.

Standardeja ja korinhoirollisi onkelmi

Olen monesti ollut työni puolesta mukana keskustelussa, jossa pohditaan, että jos verkkopalvelu suunnitellaan naisille, karkoitetaanko sillä miehet. Vastaus on: ei karkoiteta. Miehet ovat ihan yhtä iloisia standardinmukaisista, laadukkaista ja intuitiivisista palveluista kuin naisetkin. Naisilla on käyttäjäryhmänä korkeat laatuvaatimukset: ne vetää huonosta palvelusta herneen nenään, laittaa palvelutarjoajalle vihaista palautetta, haukkuu palvelun blogissaan eivätkä koskaan enää suostu kokeilemaan palvelua uudelleen. Samalla tavalla naisten standardit toimivat myös kotitöissä (juttu löytyi täältä):

Naisil o tapana tehrä usse asjoi vaikkiamma kaut. Sen takia heijä tuliski otta oppi miähist, niihee pääsisivä mones asjas paljo helpommal ja säästäsivä itteäs, hermojas ja muittenki hermoi.

Muutama korinhoitto liittyvä onkelmatilanne ja kummotto nee ratkasta:

Olej juur syänyt jukurti ja roskapussi o iha täys. Mitä mää tee?
- Lait tyhjä purkki tiskipöyräl. Jät lusikka purkki.

Mää söi lämpimä ruua ja mul o likane lautane ja maitolasi. Mitä mää teen?
- Lait astiat tiskipöyräl tai tiskialttasse.

Tiskipöyt o täyn tyhji jukurttipurkkei ja astiat ei mahru. Mitä nyy?
- Tyän roski hiuka sivummal. Jos tääkä ei aut, vie likaise astia takasi ruakpöyttä.

Ku mää vei astioi takasi pöyttä mää huamasi, et maitotölkki o tyhjä. Roskapussi o täyn, samate tiskipöytä. Mitä mää teen tölkil?
- Lait see tiätyste jääkaappi. Siälhä maitotölkei piretä.

Mää ottasi tuaremehu, mut kaik lasi ova likasena tiskialttas. Mitä mää tee?
- Juas suara tölkist

Tölki nokka ol lytys ja mehu loraht lattial. Pitäsik tehrä jotta?
- Pyyhkäs enimmä sukam pohja.

Nyy suka ova märä ja tunttu tahmialt.

- Riisu suka ja jät nee lattial mehutahra viäre. Hae kaapist uure suka.

Mää el löyr kaapistan yhtä puhtai sukki. Mää tahro suka jalkkasan, ku mää makka sohval ja kato elokuva. Mikä avuks?
- Eti lattialt vähemmä likase, kuiva suka.

Sohval o suur kasa vaattei enkä mää mahru eres istuma, makaamisest puhumattaka. Viänk mää vaatte kaappi?
- Älä viä. Yht hyvi sää vois siirttä nee nojatuali. Jos nojatuoli o täys, purot koko kasa lattial.

Kämpäs o kumma haju. Mää luule, et se tule tiskialtaast. Mitä sil pitäsis tehrä?
- Ava keittiö akkuna hiuka. Jos ilma ei tunnu raikastuva, lähre ite ulos. Vaik iltakaljal. Palatessas es sää enä huomaa mittä haju.

Alkuperäinen teksti: Veera Nieminen

Murrekäännös: Heli Laaksonen

Kolme tuntia päivässä

Palatakseni vielä kerran siihen naisseminaariin ja Kirsi Pihaan (ei hätää, en ajatellut koko loppuelämääni kirjoittaa tästä aiheesta): Hanna Saren oli kuulemma maininnut jossain lehdessä käyttävänsä ruoanvalmistukseen iltaisin kolmisen tuntia aikaa. Siis kolme tuntia! En tiedä yhtään ruokalajia, jonka laittamiseen menisi edes kahta tuntia. Madden ruokaan kun menee n 30 sekuntia ja mä syön vain jos koti-insinööri on taikonut jotain.

Lausunto herättää kateutta, ärsytystä ja suoranaista vitutusta. Mulla ei ole mihinkään asiaan arkipäivänä kolmea tuntia! Jos kuitenkin lähdetään siitä, että meillä on Sarenin kanssa ihan sama vuorokausitodellisuus käytössä niin mihin mun aika sitten menee? Lasketaanpa.

No tietenkin työhön 8 h, tosin viime aikoina päivät on venyneet vaikka ei pitäisi.

Nukkumiseen ja aamutoimiin ehkä 9 h.

On 7 h jäljellä.

Siitä reilu tunti menee työmatkoihin (jolloin hoidan sosiaalisia suhteita oman kailota bussissa -kampanjani kautta), joten jäljelle jää 5,5 h. Mihin mä sen loppuajan käytän? Syömiseen en todellakaan, enkä mä koskaan edes käy kaupassa. Kotitöihin, tv:n katsomiseen ja johonkin ihme sekoiluun voidaan vähän liioitellusti budjetoida ehkä 2,5 tuntia. Lapsi vaatii tietty myös osansa, mutta se ei ole enää sellaista tarkkarajaista, intensiivistä viihdyttämistä kuin aikaisemmin.

Saldossa on siis silti 3 h aikaa. Justiin se, minkä voisin käyttää vaikka superpäivälliseen ala Saren. Ei helvetti että on häiritsevää.

Vaikka huumorimielessä elektroniikkaa voikin suositella joka kotiin perhe-elämän järjestämiseen, se nielee paljon enemmän aikaa kuin tuo. Se, että kirjoittelen tätä aina silloin tällöin tunnin verran, ei ole suurin aikasyöppö. Koti-insinööri lahjoittaisi mieluummin pois toisen munuaisensa kuin eroaisi kommaristaan. Tv on defaultina päällä. Läppärista seurataan sähköposteja ja maksetaan laskuja, facebook-statukset päivitettynä. Elektroniikkatuotteille minä aikani lahjoitan.

Kirsi esitti myös hyvän kysymyksen: jos saisit yhtäkkiä vapaapäivän, mitä tekisit?

Jos et nukkuisi, kuulut onnekkaaseen vähemmistöön, jolla on ajankäyttö hallussa. Mä en kuulunut. Mutta siihen tulee muutos.

Tyttöjenpäivä

Tämä aikuisten suunnittelema maailma on vaan välillä aivan kuvottava. Tämä pikkutyttöjen push-up rintaliiveistä kertova uutinen sai suorastaan voimaan pahoin. Olisin valmis murskaamaan polvet siltä vaatesuunnittelijalta, joka idean keksi, mutta syyllisiä on lisää. Tuotteen myynnistä vetäminen on tietenkin vähintä, mitä kauppias voi tehdä, mutta kuka helvetin munapää ottaa kyseisen tuotteen edes valikoimiinsa? Kritiikkiä nyt peliin! Aloitetaan vaikka siitä, että alle 10-vuotiaalla ei ole pakko olla rintoja. Eikä muuten ole kolmikymppiselläkään, mutta se on jo toinen stoori.

Tämä on tietenkin vain jatkoa sille, mistä olen jo aikaisemminkin vaahdonnut: markkinat tuputtavat lapsille stereotypioita jo vauvaiästä. Tämä tytöille suunattu vaaleanpunaisen hötön mielivalta on luonnollisesti aika laimeaa verrattuna tähän rintaliiviepisodiin, mutta se on silti olemassa. Ja se tuottaa tulosta: tyttöjä, jotka ovat aivopestyjä hakemaan huomiota ja hyväksyntää sillä, että ovat ihania ja kauniita prinsessoja, vaikka saisivat varmasti onnistumisen ja hyväksymisen tunteita muillakin keinoin. Mitään vaihtoehtoja ei tarjota: joko olet prinsessa tai sitten olet poika. Ja pojilla on varmasti ihan omat haasteensa, kertokaa esimerkkejä jos olette törmänneet!

Lisäksi tässä karsinassa saa viettää koko elämänsä. Torstaisessa seminaarissa nimittäin puhuttiin myös naisia tasapäistävästä mainonnasta, ja esitettiin lausunto, jonka mukaan se ärsyttää naisia. Kuitenkin kyseisestä tilaisuudesta sai mukaan vaaleanpunaisen paperikassin, jossa oli naistenlehtien lisäksi joku ryppyvoide ja mansikkamehua. Mitä paskaa.

Naistenpäivä lähestyy. Alan päästä vauhtiin.

Töitä kotiin

Kirsi Piha sanoi tänään puheessaan Yhtyneiden Kuvalehtien naisia kohderyhmänä käsittelevässä seminaarissa, että työelämässä on paljon hyviä asioita, joita myös kotielämä voisi hyödyntää. Pitää muuten paikkansa. Perhettäkin pitää johtaa, hitto vie, ja se ei tosiaan ole ihan yksinkertaista, mutta harvemmin siinä mitään apuvälineitä on totuttu käyttämään.

Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen kehityskeskustelut. Tyylikäs ja rakentava tapa hoitaa palaute, skannata toisen osapuolen tuntemuksia ja luoda parisuhteelle hieno kehitys-roadmap. Ei tarvitsisi enää ikinä aloittaa sitä turhauttavaa "mehän ollaan puhuttu tästä sata kertaa"-valitusta kun kaikki issuet on selkeästi dokumentoitu ja kehityskohteet sijoitettu koulutusohjelmaan.

Ylipäätään erilaiset memot. Kun pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, ei keskity mihinkään hyvin, ja joitain asioita saattaa mennä vähän ohi. Kuten se, että minä päivänä mä halusinkaan mennä jumppaan. Tai kumman piti käydä kaupassa ja mitä sieltä herranjumala piti muuta tuoda kuin irtokarkkia.

Tänään - ekaa kertaa kylläkin - taksilla duunista päiväkotiin viime tipassa rynnänneenä olisin myös ollut iloinen asianmukaisesta kalenterimerkinnästä. Olisin säästynyt taksikuskin paheksuvalta katseelta, kun soitin koti-insinöörille, että taidan sittenkin ehtiä paikalle ennen sosiaaliviranomaisia. Epäilemättä kouluikäisen kanssa yhteinen sähköinen kalenteri olisi tuikitarpeellinen.

Ja entäs ideoiden esittäminen powerpoint-esityksenä! Menee perustelut vähän paremmin jakeluun kun esitys ammutaan tykillä olohuoneen seinälle. Esim. jos haluat lähteä kesällä johonkin kunnon reissuun etkä Tohmajärvelle sukuloimaan niin esittele vaihtoehdot pikapuoliin hyvillä efekteillä ja kuvamateriaalilla (hyödynnä ilmaisia kuvapankkeja) höystettynä omassa loma-kick-offissaan. Muista asianmukainen tarjoilu (kuten aina myyntitilanteessa) eli kalja.

Unohtamatta taloustiedotuksia. Tulos: miten liikevaihto kehittyi, miltä seuraava kvartaali näyttää? Onko kassassa varaa koko perheen ulkomaan matkaan H2:lla? Mihin katosivat joulun tulosbonukset? (tässä kannattaa olla tarpeen mukaan epämääräinen ja viitata vain kustannuspaikkoihin id-numeroina eikä esim Adiliin ja Karma-shopiin) Lopuksi läpikäydään rahoitus, kiinteät kustannukset ja mahdolliset loppuvuoden investoinnit.

Ihan loistavaa. Koitetaan kuitenkin välttää YT:eitä viimeiseen asti.

Tähdet, tähdet

Olen varmaan taas ainut ihminen, joka tätäkin pohtii, mutta tolla Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmalla alkaa olla jo aika huono karma. Ensin kuoli kisaan osallistuvan Satu Tuomiston isä ja nyt Pirkko Mannolan mies Åke Lindman. Pari vuotta sitten kuoli itse osallistuja, Kirka. Ja sitä ennen Kristiina Elstelän poika. Ohjelman nimenkin voi nähdä viittauksena tuonpuoleiseen. Makaaberia.

Vai onko? Jos otetaan kymmenen ihmistä kadulta ja seurataan heidän elämäänsä puolen vuoden ajan, on ihan selvää, että porukassa sattuu joku kuolemantapaus. Julkkisten tragediat vain uutisoidaan avoimesti. Vaikka kuinka hoetaan, että kuolema on ihan yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä, se vain ei istu länsimaiseen oikeuskäsitykseen. Life goes on.

Olisi kiva tietää mitä kuuluu sille suomalaiselle tv-tuotannolle, joka perustui kuolevien ihmisten ja heidän läheistensä haastatteluihin. Ohjelma koki ainakin viime syksynä takaiskuja, minkä takia aikataulu lienee lykkääntynyt.

Mukaan pääsevät kuitenkin vain ne, jotka varmuudella kuolevat lähiaikoina.

- Sarjaan on ehdokkaita, mutta siinä pitäisi olla ihmisiä, joilla todella on kuolemantuomio päällä, Keskevaari selittää Aamulehdessä.

- Ohjelmaa ei voi ryhtyä esittämään ennen kuin kaikki ohjelman ihmiset ovat kuolleet. Se kuulostaa kauhealta, mutta se on totuus.

Keskevaari sanoo, että sarja nähdään Suomessa vasta vuotta myöhemmin kuin alun pitäen oli tarkoitus. Suunnitelmat menivät mönkään, kun ohjelmaan valitut päähenkilöt yllättäen kokivatkin odottamattomia parantumisia.

Suomalaisethan teilasivat ohjelman keskustelupalstoilla täysin, vaikka osallistujat ovat siinä omasta vapaasta tahdostaan. Eikö olisi mielenkiintoista kuulla, mitä heillä on sanottavanaan? Vielä vähemmän ymmärrystä saa brittiläinen BB-julkkis Jade Goody, joka tahkoaa terminaalivaiheeseen edenneellä syövällään hirveitä määriä rahaa. Irvokasta, mutta toisaalta niin kaikki julkisuustemput ovat. Tekisi mieli jättää jutut lukematta, mutta ei voi, tekisi mieli paheksua, mutta ei kehtaa (koska sehän kuolee).

Onko todella niin, että kuolemasta saa tehdä viihdettä, mutta vain jos se on näyteltyä? Kommentteja?

Ps. Tiesittekö muuten, että puolet kaikista maailmaan syntyneistä ihmisistä on tällä hetkellä elossa? Näin ainakin luotettavalta taholta mulle kerrottiin. Varoitus: älkää ruvetko ajattelemaan tätä liikaa, alkaa pyörryttää.

Hell's kitchen

Te muistatte ehkä sen kalakeittoepisodin? Se sai jatkoa.

Oli ollut rankka viikko töissä. Soitin perjantaina kotimatkalta koti-insinöörille ja sanoin, että olisi kiva syödä illalla jotain lihottavaa ja hyvää. Vastaanotto oli ilahtunut: ukko lupasi hoitaa setin valmiiksi aasta ööhön, minun ei tarvitsisi kuin istua pöytään.

Olisin tietysti voinut sanoa, että tarkoitin pizzaa ja kaljaa. Ja illemmalla ehkä vähän juustoja ja punkkua, kenties jäätelöä jälkkäriksi. Pussi irtiksiäkin menisi.

Mutta kun en sanonut.

Mistä olisin voinut arvata, että koti-insinööri aikoo yllättää. "Jotain hyvää" sai tuona perjantaina ranskalaisten ja nakkien muodon. Ranskalaisethan tulevat luonnollisesti nopeammin kun laittaa kiertoilmauunin kolmeen sataan ja ransut heti sisään (Ps. leivinpaperi ei ole sama asia kuin voipaperi). Sillä välin keittiöiden partaveitsi paloitteli paketin nakkeja ja paistoi ne pannulla runsaassa voissa. Lisukkeeksi valmistui vihersalaatti, jonka höysteeksi tämä Espoon Gordon Ramsey iski purkin smetanaa, koska katsoi sen olevan käytännössä samaa tavaraa kuin kermaviili. Pinnalta palaneet ja sisältä jäiset perunat aseteltiin pohjimmaiseksi, välikerrokseen rasvaa tirisevät nakinpalat ja päälle salaatti. Koko komeus koristeltiin ketsupilla ja sinapilla. Ja tämä kaikki syvältä lautaselta.

Pystyin syömään "keitostani" noin 1/3 osaa, sitten tuli kahdeksi päiväksi huono olo. Matildakin suolsi ulos ensimmäisen nelisanaisen lauseensa: ei tykkää tästä yhtään.

Miehen ja naisen välinen kommunikaatio on taitolaji. Ottakaa lapsesta mallia.