Tietoa mainostajalle ›

11.12.2009

Oikeutta kuluttajille

Eilisessä A-talkissa käsiteltiin suomalaisten sikaloiden asukkaiden hyvinvointia. Kyse on Oikeutta Eläimille -yhdistyksen keräämästä raskauttavasta kuvamateriaalista sairaista, kuolleista ja vammautuneista sioista, joita se oli käynyt kuvaamassa ensimmäistä kertaa jo vuonna 2007.

Vieraina olivat ministeri Sirkka-Liisa Anttila, sikafarmari, Anne Nieminen Oikeutta eläimille -yhdistyksestä ja Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuominen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittiin, että lihan ostajia, kuten HK:n ja Snellmanin edustajia, ei saatu paikalle. Mukavan avointa vastuunvälttelyä.

Odotin keskustelulta paljon, mutta valitettavasti vain Animalian edustajalla oli järkevää sanottavaa. Kaikki muut keskittyivät asemasotaan.

Sikafarmari ei tajunnut mistään mitään (kysyi ainakin sataan kertaan minkälaista possua "flikat" sitten söisivät jos ei näitä..) ja Nieminen taas oli täysin väärä valinta keskustelemaan tuotantoeläimistä, koska hän ei hyväksy niitä ylipäätään.

Suurin floppi oli kuitenkin Anttila, joka ei tuntunut tajuavan, että hän on lainsäätäjänä avainasemassa tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja elinolojen kohentamisessa, joissa on sekä lainsäädännöllisiä että eettisiä epäkohtia. Hän itse voi päättää, millä tavalla tilojen tarkastuksia tehdään, ketkä puolueetonta valvontaa tekevät ja millaisia rangaistuksia eläinten hoidon laiminlyönnistä saa. Halutessaan hän voisi toimia myös suomalaisen etiikkakäsityksen puolestapuhujana EU:ssa, jossa maatalouspolitiikan suuret linjat vedetään. Mutta siihen tarvitaan tahtoa, kielitaitoa ja sosiaalista lahjakkuutta. Sika-Anttilalla ei taida olla näistä mitään. Hän keskittyi alleviivaamaan laatuprosesseja. Jotka olivat kunnossa vaikka pettäneet jo toistamiseen.

Suhtaudun eläinten syömiseen luonnollisena asiana, vaikka en itse olekaan syönyt punaista lihaa kymmeneen vuoteen (en erityisemmin pidä lihan mausta). Näen (luomu)lihan ja riistan syömisen ihan normaalina ravintona, mutta julmaa ja epäeettistä tehotuotantoa ja voitontavoittelua hinnalla millä hyvänsä en hyväksy.

Onkin raivostuttavaa, että taas kerran vastuu siirretään kuluttajalle. Minä haluan ostaa ruokani kaupasta, jonka tarjonnan edessä ei tarvitse epäröidä - ihan sama vaikka se tarkoittaisi sitä, että liha olisi pelkästään tilaustavaraa ja helvetin kallista. Kuka puolustaisi kuluttajien oikeutta luottaa suomalaiseen maatalouteen?

14 kommenttia:

  1. Minä oikeastaan olen jo jonkin aikaa haaveillut "onnellisten eläinten lihasta", siis sellaisesta, missä eläinten olot olisivat tiukasti valvotusti uusimpien eläinten hyvinvointitutkimusten vaatimusten mukaiset. Siis keskityttäisiin eläinten hyvinvointiin, mutta esimerkiksi niiden ravinnon ei tarvitsisi olla luomua (kunhan olisi muuten ravinto-opillisesti niille sopivaa).

    En nyt väitä, että luomu olisi huono asia, mutta en itse asiassa ole ollenkaan varma, ovatko luomueläintenkään olot välttämättä niille kaikkein parhaimmat vaiko vain määräysten mukaiset (kuvittelen, että määräykset ovat kuitenkin eläinten kannalta paremmat luomussa, mutta en totta puhuen tiedä?)... Ja sen, että ruuan ei tarvitsisi olla luomua, luulisi helpottavan/halventavan eläinten kasvattamistoimintaa ja tekevän tuollaiseen tuotantoon siirtymisestä hiukan helpompaa?

    Itse pidän lihasta, ja mielestäni sen syöminen on ihan luonnollista, mutta joskus kyllä ahdistaa elukoiden olojen suhteen. Jos voisi ostaa lihaa/munia/maitoa, jossa tuo hyvinvointi olisi taattu, olisi itselläkin parempi olo...

    VastaaPoista
  2. Luomusialla ei juurikaan ole paremmat olot verrattuna tavalliseen sikaan, tilaa luomusialla on 1,3 m2 85-110 kiloista sikaa kohden, kun taas tavallisella sialla on 0,65 m2 85-110 kiloista sikaa kohti.

    Jokainen järkevä varmasti ymmärtää että nuo luvut ovat aivan järjettömät, miettikää itse miltä tuntuu olla satakiloinen sika jolla on omaa tilaa alle neliömetri.. Tuossa jotkut puolen neliön suurennukset ei paljon tunnu missään.

    No, luomusika toki pääsee kesäisin ulkoilemaan ja saa kuivikkeita karsinaansa, eivätkä emakot myöskään joudu porsitushäkkiin saatuaan poikasia.

    Mielestäni nämä erot ovat kuitenkin pienoista hienostelua, eivätkä todellakaan tarkoita sitä että luomusti kasvatetut siat saisivat elää jotenkin sioille lajityypillistä elämää.

    Siat voivat huonosti suomalaisessa lihantuotannossa, puhumattaakaan broilereista ja lehmistä!

    Cut the crap ja lopettakaa ainakin kasvatetun lihan syöminen ja eläinrääkkäyksen tukeminen!

    VastaaPoista
  3. En tiedä oliko minnan kommentti minulle vai yleisesti suunnattu, mutta tuotahan juuri hain - se luomusika on ihan tai ainakin lähes yhtä onneton kuin tavallinen tuotantosika - monet kun kuvittelevat, että luomusti tuotetuilla olisi asiat jotenkin paljon paremmin ja ostavat luomukinkulla itselleen sen hyvän omantunnon.

    Siksi juuri haluaisinkin, että voitaisiin jotenkin kannustaa oikeasti onnellisten eläinten lihan kasvatukseen, kuten ehdotin. Siis tarkoitin, että nuo häkkikoot ym. hoito ihan oikeasti perustuisivat eläinten lajityypillisen käyttäytymisen tuntemiseen. Eli niille, jotka suostuisivat pitämään eläimistään oikeasti hyvää huolta, tarjottaisiin laatumerkintä ja kunnon valvonta, ynnä muut, joiden avulla kuluttaja voisi valita - ja tietysti maksaa lihastaan enemmän, mutta sen olisin valmis esim. itse kyllä tekemäänkin.

    Riistaa on ainakin täältä meiltä päin tosi vaikea saada, jollei satu henk.koht. tuntemaan metsästäjiä, ja vaikka kasvissyönti taikka veganismi ovatkin erittäin hyviä vaihtoehtoja, soisin vaihtoehtoja olevan enemmäkin. Ei minusta tuo ehdotukseni nyt niin huono ole kuitenkaan, jos sen saisi oikeasti toimimaan?

    VastaaPoista
  4. Hesarin vieraskynässä oli tänään hyvä teksti aiheesta otsikolla "Taloudelliset voitot sivuuttavat eläinten hyvinvoinnin", lukekaapa! Artikkelin toinen hyvä pointti oli se että nimenomaan sian on tieteellisesti todettu olevan erittäin itsestään tietoinen eläin ja siksi se myös masentuu huonosta kohtelusta, tämä pitäisi aina ottaa huomioon määriteltäessä tuotantoeläinten direktiivejä olivat ne sitten luomuja tai eivät.

    Munkin mielestä Tiinalla oli hyvä pointti. En usko että Suomessa saadaan ikinä läpi mitään lihantuotannon kieltoa tai boikottia sen verran liha-addiktia ja takapajuista sakkia olemme, joten käsittelen vain tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamista. Asian korjaamiseksi tarvitaan poliittista tahtoa (jota Sika-Anttilalla ei ole, koska hänellä on oma sika ojassa!) lihatalojen etiikan korjaamista (kiellettyä ostaa lihaa tuottajilta, jotka eivät täytä kriteerejä) ja kuluttajavastuuta, mikä tarkoittaa väjäämättä sitä, että maksamme lihasta enemmän.

    Toivottavasti kuitenkin riittävän moni tästä kohusta järkyttynyt kuluttaja tekee joulupöytään ihan uuden valinnan tai hankkii edes sen luomukinkun.

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä Tiinan kanssa. Toivoisin myös eläinten hyvinvoinnin maksimoivaa lihatuotantoa. Se, että eläimellä on syötetty luomusoijaa on tässä asiassa musta toissijaista, ja kertoo vain ihmisen omista huolista.

    Vaatimalla luomulihaa, siis luomuruualla kasvatettua lihaa, ihminen haluaa kontrolloida omaa terveyttään, ei tuotantoeläimen terveyttä ja hyvinvointia.

    Minä vaadin onnellisen eläimen lihaa, koska joka tapauksessa sitä tulee aina välillä syötyä.

    VastaaPoista
  6. Olisi kiva nähdä laskelmia mitä maksaisi liha, joka on tuotettu eläimen lajityypillisen käyttäytymisen sallimalla tavalla. Sitä olisi sitten kiva verrata siihen minkä verran kuluttaja on valmis hyvästä omatunnosta maksamaan.

    VastaaPoista
  7. Halusin kommentillani juuri vahvistaa tietoa, että luomusika ei tarkoita onnellista ja hyvinvoivaa sikaa.

    Kuten Lotta kirjoitti, luomussa on kyse juuri terveydestää kiinnostueiden ihmisten intresseihin vastaamista, eli puhtaampaa, ei niinkään onnellisempaa ruokaa.

    Nämä ovat vaikeita asioita, ruuantuotanto on kuitenkin massiivinen teollisuudenala Suomessa ja niin kauan kun päättäjinä on näitä "sirkkaliisaanttiloita", pelkäänpä että muutosta ei tule tapahtumaan.

    VastaaPoista
  8. Laitanpa tähän vielä linkin josta voi hakea inspiraatiota kinkuttomaan jouluun! :)

    http://www.chocochili.net/2009/12/vegaanin-joulu/#more-1719

    VastaaPoista
  9. Mulla on käynyt niin mieletön tuuri, että yhdellä työkaverillani on sellainen "hobby farm" eli hän pitää perimällään maatilalla noin 20 lehmää ja mä ostan häneltä muutaman kerran vuodessa 1/4 tai 1/6 lehmästä. Ne eläimet viettävät varsin hyvää elämää siihen asti, kun teurastamon auto käy hakemassa. Sitä lihaa mä pystyn syömään ilman huonoa omaatuntoa, mutta muutoin nisäkkäiden lihat jäävät kauppaan (mua ei siis kauheasti ahdista ostaa kanaa). Hinnaksi tälle "onnelliselle" lehmälle tulee suunnilleen sama, kun kaupasta ostetulle naudanlihalle, mutta sitä ei tietysti voi verrata, kun työkaverillani ei ole erityisemmin voiton tavoittelu mielessä.

    Silloin kun asuimme Suomessa, kuuluimme hirviporukkaan ja söimme paljon hirvenlihaa. Olikin aika surkuhupaisaa, kun Kaliforniassa yksi työkaverini kuuli siitä ja kysyi multa, että minkä ihmeen takia sitä pitää lähteä metsään ampumaan eläimiä, kun kaupan lihatiskiltä saa aivan hyvää lihaa. No, sen jälkeen, kun näkee (ja haistaa) I5 valtatien varrella olevat karjapihat, ei juuri tee mieli ostaa lihaa paikallisen marketin lihatiskiltä...

    Olen Katjan kanssa samaa mieltä, että ei kuluttajaa voi yksin vastuuseen laittaa, sillä kuluttajallahan on kuitenkin varsin rajallisesti informaatiota, siitä, mitä siellä tuotantoketjussa on itseasiassa tapahtunut. Mä en olekaan koskaan käsittänyt, mitä hiton hyötyä on laista ja asetuksista, jollei niiden toimeenpanoa riittävästi valvota.

    VastaaPoista
  10. Amen. Allekirjoitan niin täysin, että haluaisin nimenomaan LUOTTAA siihen, että suomalainen liha (tai muut maataloustuotteet) on tuotettu aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä eläimille tai ympäristölle. Itse pidän lihansyöntiä ravintoketjun normaalina osana, enkä aio joulukinkusta luopua, mutta haluaisin kaupassa voivani tietää, että nuo mainitut laatuprosessit oikeasti myös toimivat, ilman poikkeuksia. Niin että pystyisin sitä syömääni sikaa katsomaan silmiin ennen teurastusta ilman häpeää.

    Lemmikkipossut olisivat toki paras vaihtoehto (myös maun suhteen), mutta niitä ei enää helposti löydä. Ja totuuden nimissä esim. puolikkaan sian ostaminen tuottaisi myös säilytysongelmia tällaiselle ei-omakotiasujalle.
    Tämä pätee laajemminkin suomalaiseen maatalouteen, haluaisin myös, että syömäni kotimainen vilja ja vihannekset on kasvatettu ylimääräistä kasvien ja ympäristön myrkytystä välttäen.

    Suomessa tuntuu muutenkin olevan käsitys, että ihmiset eivät ole valmiita maksamaan laadusta, vaan mahdollisimman halvalla ja tehokkaasti on tuotettava niin ruoka kuin esim. sairaanhoito, päivähoito ja koulutuskin. Mutta koska se nyt menee jo vähän sivuraiteille tästä keskustelusta, päätän tilitykseni tähän... :)

    -Annis-

    VastaaPoista
  11. Kiitos Minna, Chokochili on ihana ruokablogi! Mulla on joulu tosiaan ollut kinkuton jo monia vuosia, mä rakastan lanttulaatikkoa ja graavikalaa, ne riittää mulle. Mä luulen, että toi kinkun instituutio the jouluruokana olis horjutettavissa määrätietoisella työllä, mutta ihan heti se ei tapahdu.

    Susanna, muakaan ei ahdista kanojen syöminen. Olen miettinyt että jos pitäisi itse tappaa ruokansa niin mitä sitä sitten söisi.. Varmaan menisi kalapuolelle.

    Annis, toi sun sivuraide on ihan asiallinen! Tässä on todellakin juuri kyse siitä, että suomalainen insinöörien suunnittelema yhteiskunta ei enää täytä niitä laatuvaatimuksia jotka syntyvät kun meillä-ei-oo-mitään -aikakausi on päättynyt.

    VastaaPoista
  12. Hei,

    Todella loistava keskustelun aloitus ja keskustelu! Minä kuulun myös allekirjoittaneiden joukkoon, jota ärsyttää suunnattomasti se, että kauppiaat aina vetoavat siihen, että suomalainen haluaa ruokansa halvalla ja että olisi liian kallista alkaa luoda "onnellisen eläimen liha"-systeemiä.
    Itse olen valinnut olla syömättä lihaa, kun en pysty luottamaan tuotantolähteisiin, mutta mielestäni se on vain sikäli huono vaihtoehto, koska muita vaihtoehtoja kuluttajalle ei ole tarjolla! Olen AIVAN varma, että tänä päivänä löytyisi kuluttajia, jotka olisivat valmiita maksamaan lihan hinnassa eettisyydestä. On vaikea kirjoittaa tätä tekstiä ilman tunnepitoisuutta, niin raivoissani olen tämän hetkiseen maatalouspolitiikkaan, jossa ei ole tapahtunut mitään muutoksia parempaan lukuunottamatta EUn tuomasta lattiakanauudistuksesta.
    Pitääkö kaikki parannukset tosiaan tulla pakolla EU:sta ennen kuin mitään tapahtuu?
    Ja kyllä suututtaa vielä tämä "inhimmillinen hätä"-keskustelu. Että kun eläimet voivat tuotantotiloila huonosti, aina on taustalla inhimmillinen hätä. Jepjep. Paijataan sitten kellariin murtautuvia narkomaanejakin päähän, kun heillä on inhimmillinen hätä ja pyydetään niiltä suullinen todistus luvata korjata asiansa ensi vuodeksi. Näinhän nämä tilanteet tällä haavaa korjataan maataloudessa. Sitten kun eläimet vat oikeasti niin huonossa jamassa, että ne KUOLEVAT karsinaansa, saatetaan pistää tilanpitäjälle maksimissaan 2 vuoden eläintenpitokielto ja vähän heristellä sormea.

    VastaaPoista
  13. Meillä tuotetaan onnellista lihaa omaan käyttöön ja on siitä riittänyt myytävää työkavereillekin. Sitä voin syödä hyvällä omallatunnolla kasvuolosuhteiden, teurasmatkan ja teurastuksen suhteen. Mutta pienellä harrastetuotannolla tulee tappiota, ja jos laskisin mukaan kaikki kulut kuten aidossa yritystoiminnassa pitäisi, niin kukaan ei maksaisi lihasta niin paljoa kuin plussalle jääminen edellyttäisi. Siksi on maataloustuet, se on tukea sille, että ruoka maksaa vähemmän. Mikä tietysti unohtuu silloin kun on kiva heristää sormea ahneille, laiskoille viljelijöille. (Itse en nosta senttiäkään mitään tukia eli ei ole oma lehmä EU-ojassa.)

    Arvostan korkealle niitä ihmisiä, jotka vielä viitsivät tuottaa suomalaista ruokaa kaiken tämän EU-byrokratian, taloudellisten epävarmuuksien ja erilaisten ympäristö-, ilmasto- ja eläinrääkkäyssyytösten keskellä. Eniten arvostan heitä, jotka lisäksi tekevät työtään myös eläinten hyvinvoinnista huolehtien, heitäkin on paljon.

    VastaaPoista
  14. Kävin joulukuussa yhden illan mittaisessa ympäristöseminaarissa, jossa oli puhumassa YK:n edustaja. Keskustelussa tuli puheeksi lihansyönti, johon liittyen tuli mielenkiintoiset terveiset YK:sta:

    Lihansyönti saastuttaa eniten länsimaisessa elämäntavassamme.

    Se oli minulle uutta. Rehu, metaani- yms. päästöt ovat oikeasti big deal.

    Kerrankin ei tarvinnut perustella kymmenvuotista kasvissyöntiäni. Sekin on uutta. Suomessa saa vihannesten vetämisestä vielä nykyään ihan helvetin pahaa silmää.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...