20.12.2009

Älä vaan ole mitään mieltä

Mediassa on käsitelty paljon koulukiusaamista, jota joku fiksu uskalsi vihdoin kutsua oikealla nimellä: väkivalta. Eihän pahimman luokan kiusaamisessa tosiaan ole kyse mistään lappujen lähettelystä tai pipon pöllimisestä, silmätikuksi joutuminen on eri asia. Nyt sitten Hesari oli kysynyt Pohjois-Tapiolan koulun ysiluokkalaisilta, mitkä rikkeet johtavat epäsuosioon. Lista on aika masentavaa luettavaa. Kaikki tarkoin määriteltyjen rajojen ulkopuolelle sijoittuva käytös, pukeutuminen, harrastukset ja mielipiteet johtavat sosiaaliseen katastrofiin. Yksi haastattelussa esiintyvä tyttö kiteyttää todellisuuden äärimmäisen hyvin: ei saa olla liikaa mitään mieltä. Eläköön hajuttomuus ja mauttomuus.

Nyt seuraa avautuminen. Tunsin jutun luettuani kiitollisuutta siitä, ettei tarvii enää olla peruskoulussa. Kävin itse Tapiolan yläasteen 80-luvun lopussa ja meno ei ollut ihan noin sairasta ja ryhmäsidonnaista, mutta tunnistin kyllä heti noita sääntöjä. Kaikkein kummallisimpina pidetyt tyypit olivat juuri niitä, jotka harrastivat intohimoisesti jotain ja vähät välittivät pukeutumisesta, meikkaamisesta, tupakoinnista tai keskikaljan kittaamisesta ostarilla alaikäisenä. Ainoastaan urheilijat pääsivät helpommalla - ja se toimi osaltaan myös mun vapautuksena - mutta kyllä mä voin avoimesti myöntää, että vihasin koko yläasteaikaa ja melkein kaikkia ikätovereitani. Ja tunnen edelleen voimakasta tyydytystä nähdessäni jonkun koulumme ylimielisistä trendipelleistä marketin kassalla viivakoodeja lukemassa, tarjoilemassa kaljaa tai vaihtamassa kellon pattereita. Toisaalta on myös hieno huomata, miten ne kaikkien halveksimat hämyt ovat nykyään menestyneitä alojensa huippuja. Kukaan ei vain kerro noille teinareille, että what goes around, comes around.

Onneksi yläasteen jälkeen helpotti. Keskeinen oppimäärä lukiossa olikin sitten se, että kehitti taas omia mielipiteitä ja uskalsi puhua niistä. Yhtäkkiä se, mikä oli ollut kiellettyä, muuttuikin toivotuksi käytökseksi, mikä oli todella vapauttavaa. Lukiossa vaadittiin (en tosin tiedä nykytilanteesta) jo enemmän omaa ajattelua: piti osata soveltaa, valita aineita, päättää mikä minusta tulee isona ja tehdä järkeviä valintoja jatko-opintojen suhteen. Aikamoinen älyllinen harppaus yläasteen tasapäämeininkiin verrattuna

En osaa sanoa, minkälaisilla toimepiteillä tilannetta voisi parantaa niiden onnettomien suhteen, jotka jo yläasteella tuntevat kutsumusta johonkin väärään aihepiiriin tai ovat sen verran köyhästä perheestä, että kulkevat epämuodikkaasti vanhoissa (kirppis)vaatteissa. Yksityiskoulut? Koulupuvut? Koulujen raskaampi lahjakkuusorientoituminen? Pienemmät koulut ja luokat? Kiusaajien välitön erottaminen koulusta? Vai onko se sittenkin niin, että asenteet imetään vanhemmilta, jolloin mitään ei ole tehtävissä. Ehkä espoolaiset vanhemmat pitäisi laittaa uudestaan yläasteelle hakemaan kasvatusmotivaatiota.

12 kommenttia:

  1. Ihan samoja kokemuksia ja ilmeisesti jopa samasta koulusta - itse kuuluin niihin erilaisiin hämyihin joiden olemassaololla ei pitänyt olla oikeutusta. Nyt aikuisiän perspektiivistä tajuaa että teini-ikäisten homogenisoimispaine on oire kasvamiseen liittyvästä epävarmuudesta ja identiteetin hauraudesta. Kiusaamisen julmuutta se ei silti lievitä.

    Minut pelasti lukio, jossa tunnelma muuttui täysin. Jotenkin myös tiesin oman linjani olevan minulle oikea, vaikka se ei ollut mainstreamia. Itse en murskautunut koulussa ja olen reippaasti tehnyt omia valintojani ja en voisi olla elämääni tyytyväisempi - se tuntuu muotoutuneen sekä sisällöltään että ulkoisilta puitteiltaan paremmaksi kuin olisin ikinä uskonut. Mutta muutama noiden aikojen ystäväni - joilta ehkä puuttui minun tukiverkostoni ja selkeät päämääräni - menivät peruuttamattomasti rikki kokemastaan. Tämä on asia, jota on vaikea unohtaa ja antaa anteeksi, varsinkaan kun en tiedä tietävätkö heidän piinaajansa edes että petasivat julmuuksillaan kroonista psyykkistä sairastamista ja ennenaikaista kuolemaa.

    Nyt minua jo kourii sydäntä omien tyttöjen puolesta, kuinka jaksavat pärjätä tuolla tasapäistämössä. Ei mulla ole mitään patenttiratkaisuja, mutta luulen että tähtään vahvistamaan lasteni itsetuntoa ja tukemaan heitä siihen suuntaan mihin he osoittavat edellytyksiä, oli se kuinka kummallinen hyvänsä. Ja yritän saada heidät sisäistämään, että valtavirrasta poikkeaminen on hyvä asia ja koetan itse kyetä tarjoamaan rajatonta rakkautta.

    VastaaPoista
  2. Käväisy Hesarin keskustelupalstalla kyllä paljasti taas niin paljon jeesustelua aiheen ympärillä, että huhhuh. Itse olen pieneltä tehdaspaikkakunnalta ja kokenut just noi samat kuviot meidän pienellä ylästeella. Niinpä tekis kyllä mieli käyttää kierroksella kaikki ne joiden mielestä ko. asiat "on vaan kehä kolmosen sisäpuolen/rikkaiden espoolaisten juttuja".

    Pahinta on, että hs-kirjoittelijat eivät tajua tekevänsä juuri samaa yleistämistä ja nettikiusaamista nyt niille nuorille, jotka jutussa esiintyivät.

    Mistä nuoret oppivat mikä on hyväksyttyä ja mikä ei? Käsi sydämelle, kuinka monella aikuisella on puhtaat jauhot pussissa sen suhteen ketä suvaitaan tai edes siedetään? Uskovaisten, viherpipertäjien tai sosiaalisesti lahjattomien halveksunta on aika helposti luettavissa aikuisista, lapset eivät ole tyhmiä.

    VastaaPoista
  3. Itsekin olen akateeeminen, mutta tosin epäonnistunut sellainen, mutta silti pakko älähtää, ettei se tee ihmisestä huonompaa, vaikka työskentelee kassana, baarissa, siivoojana jne. vaikka työhön ei pitkää koulutusta vaaditakaan ja palkka on huono.

    Jotkut myös ovat luonteeltaan tavallisia ja keskivertoihmisiä ja erikoisuuden tavoittelukin on tietyllä lailla samanlaista.

    VastaaPoista
  4. Lienee syytä mainita, että ko. jutun keskustelusivulla on toimitukselta seuraava lisäys: "Yksi haastateltavista selventää: Meidät käskettiin kirjoittamaan paperille erilaisten kohtien alle kuten vaatteet, musiikki, harrastukset, asioita jotka voivat aiheuttaa epäsuosiota tai suosiota. Emme listanneet siihen asioita, jotka MEIDÄN MIELESTÄMME tekevät ihmisistä huonoja ja epäsuosittuja."

    Lisäksi netissä kiertää tällainen screenshotti haastateltujen facebook-keskustelusta.

    VastaaPoista
  5. Onko taas toimittaja heittanyt vetta kiukaalle etta saisi sapinaa?
    vai
    Aidostiko ollaan huolissaan ettei poika voi tanssia muuten tulee syrjityksi?
    Poikani tanssi. Ei ollut kovin helppoa alkuun mutta kun tuli menestysta sai myos taputuksia...
    ja oikeita, aitoja ystavia jotka ovat edelleen hanen elamassaan!

    Kotona lapsella on peili(t) mihin katsoa. Vanhemmat tai vanhempi.
    Sielta saadaan ydin joka jalostuu ian ja kehityksen myota.

    Jokaisella sukupolvella on oman aikakautensa ongelmat selviytya aikuiseksi.
    Ajat muuttuu mutta aikuisten on ollut aina yhta vaikeaa pysya lastensa kehityksessa mukana. Aikuiset on aina olleet 'kalkkiksia'.

    Suomen journalistinen taso sen kun jatkaa alamakea. Jutuilla yritetaan nostaa hassakkaa ja kansalaiset reagoivat.
    Olen itse sortunut samaan.

    Miksi ihmeessa tiina tai timo menee antamaan nimensa lehtihaastattelussa? vai eiko heille selvitetty todellista paamaaraa? heidat saatiin sanomaan jotain mita he tana paivana katuvat?
    Jos noin on niin toimittaja pitaisi...panna vastuuseen.

    Kohta paastaan siihen mika on pitkan tahtaimen tavoite: kansalaiset valvovat toinen toisiaan...nythan saa jo fyrkkaa utuisesta kannykkakuvasta jossa matti nykanen sita tai tata...surkeaa, surullista...

    VastaaPoista
  6. Minä olen kummastellut sitä, että itse, 90-luvun alun yläastelaisena, en ole nähnyt näissä "uutisissa" nuorten väkivaltaisuudesta ja toistensa kiusaamisesta mitään varsinaisesti uutta. Enkä nähnyt tuossakaan jutussa, samanlaistahan se oli silloinkin. Tuo juttu vaan antaa oudon kuvan nuorista, koska itse asiassa, ainakin oman kokemukseni mukaan, kyse on ennemminkin tiukoista ryhmäytymisistä kuin siitä, että kaikki olisivat "samanlaisia" - pitää vaan pysyä tiukasti siinä oman ryhmän normissa (oli se sitten gootti tai skeittari), ja halveksua muita. Siitä nuo listatkin tuossa jutussa kertovat, ei joka nuori noita kaikkia piirteitä paheksu. Valitettavasti vain osa ryhmistä jää liian pieniksi pystyäkseen pitämään puoltansa kunnolla, ja sitten ollaan silmätikkuna, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa johonkin todella vakavaan.

    Minusta nämä "uutiskohut" kertovatkin enemmän tämänhetkisestä median muutoksesta kuin nuorison muutoksesta. Kun muistan tuollaisia juttuja tapahtuneen silloin lähes parikymmentä vuotta sittenkin. Ja ihan sama raaka meininki oli muutenkin. Mies tuossa juuri muisteli, että oli hänelläkin koulukaveri hakattu sairaalakuntoon, mutta oliko siitä Hesarissa tai edes paikallislehdessä - no ei. Enkä tiedä onko se erityisen huono asia. Kun tuo uutisointi tuntuu herättävän enemmänkin turhanpäiväistä päivittelyä ja hätäisiä johtopäätöksiä kuin jotain järkeviä toimenpiteitä (valitettavasti en tiedä mitä ne olisivat). :(

    VastaaPoista
  7. Hyvä aihe, johon en keksi mitään järjellistä ratkaisua - yläaste on hirveä ja lapset julmia. :-/ Heitin sua Mama joulun kunniaksi enkelillä, ansaitset sen kaikesta tärkeästä yhteiskunnallisesta debatista tänä vuonna. ;) www.inahduskirjat.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. Hesarissa myös joku toimittaja meitti, että onhan noita "myllytyksiä" ollut aina että mennään joukolla katsomaan ostarille kun joku saa turpaan. Joo, on, mutta ei se mun mielestä tee asiasta hyväksyttävää. Ehkäpä nekin pahoinpitelyjen kohteet voivat yhä asian johdosta huonosti. Olisiko kuitenkin hyvä asia että tähän on alettu nyt vihdoin kiinnittää huomiota?

    Tuosta Katjan kirjoittamasta artikkelista - mun mielestä se kuvasi tosi hyvin Pohjois-Tapiolalaista nuorison maailmankuvaa, ja varmasti jossain toisessa koulussa olisi saatu eri vastauksia. Itseltä olisi varmaan tullut samantapainen lista vuonna -89. Vieläkin muistelemme kavereiden kanssa miten piti olla just sen ja sen merkkiset purkkarit (joku taisi kutsua niitä seiloreiksi) ja Rukan raidallinen "fleece"-takki (joita mulla ei ollut kumpaakaan). Ja niin, meidänkin koulussa oli näitä ryhmiä joilla oli eri normit. Kaikilla tuntui kuitenkin olevan kavereita - ja en usko että ne "taiteelliset" vähää välittivät siitä että jupit heitä ynsivät. Tai toisinpäin. Miksei tehdä pitempää juttua, jossa haastateltavia olisi useammasta koulusta ja eri puolelta Suomea? Tosi järjetöntä tehdä tuollaista vain jostain "eliitti-yläasteesta" (itsekin olen ns. eliittikoulun käynyt ja inhoan sitä sanaa ;)).

    VastaaPoista
  9. Eikös sen Hesarin sunnuntaisivujen jutun tarkoituksena ollut pyrkiä kevyen ironiseen lähestymistapaan... Taisi vain olla huonosti toteutettu, jos ei sitä kukaan haistanut.

    VastaaPoista
  10. Dona, kappas kepposta, samoilta kulmilta siis ollaan! Mä vaihdoin Pohjois-Tapiolan lukioon ihan sen takia että en halunnut jatkaa Tapiolassa - tosin ne suurimmat idarit ei edes lukioon päässeet. Mä selvisin muutaman veljen kanssa kasvaneena yläasteesta ihan vitutuksella. On anteeksiantamatonta, että on olemassa myös surullisempia kohtaloita.

    Anonyymi, juttu oli kyllä provosoivasti kirjoitettu. Olisi ollut kiva lukea vähän laajempi selvitys Suomen yläasteiden mielipideilmastosta ja enemmänkin henkilökuvina kuin näin-ei-saa-tehdä -listoina.

    Anonyymi, enhän mä niin sanonut. Ihminen tekee itsestään huonon ihan sillä että yrittää olla jotain muuta kuin on, kuten nämä viittamaani kusipäät, joilla oli paljon puhetta mutta vähän substanssia. Jolloin ura assanvessankassana todellakin naurattaa mua.

    Hukkajujja, ok hyvä tietää. Mä en juuri koskaan käy millään keskustelupalstalla, koska en kestä kommentoinnin tasoa. Toi screenshotti ei auennut.

    BLOGitse, jep, mä käsitin tän vaan listaukseksi siitä mikä SAATTAA aiheuttaa silmätikuksi joutumista, mutta olen täysin järkyttynyt siitä että meno on mennyt vaan hullummaksi vaikka asenteet ovat muuten vapautuneet.

    Tiina, todentotta, eipä Hesari varsinaisesti kutsunut mihinkään asennetalkoisiin, heittipähän vai nuo nuoret "mielipiteineen" lehden sivuille. Miltä olisi näyttänyt vastaava lista vaikkapa eurooppalaisittain?

    Ina, kiitos enkulista! Rehellisyyden nimissä sen ansaitsevat kyllä kaikki KOMMENTOIJAT. :) Ojennankin sen siis välittömästi kaikille, jotka ovat ottaneet osaa debattiin tänä vuonna. Jatkakaa samaan malliin! Kuten jo aiemminkin sanoin mä vihaan julkisia keskustelupalstoja (mikä tämä blogikin tietysti on) joten olen erittäin iloinen tästä korkeatasoisesta diskurssista, mitä täällä käydään.

    Karina, niin olihan 1600-luvulla ihan eri meininki väkivallan suhteen ja eläinmaailmassa on vieläkin. Tämä kiusaamisasia loukkaa meitä aikuisia siksi, että oikeudentajumme ja eettinen ajattelumme ovat jo sen verran kehittyneet että me emme enää SAA suhtautua asiaan kuin se olisi ihan "luonnollista". Ja lisäisinpä tohon sun listaan vielä sen LA Lakersin koristakin, vaalenapunaisena tietty. Hyi saatana.

    Anonyymi, mulla meni kyllä ihan ohi, mutta ehkä mun oli vain liian helppo provosoitua tosta aiheesta.

    VastaaPoista
  11. Kiusaajat koulussa on kuitenkin lapsia. Etkös nyt ittekkin syyllistynyt kuitenkin siihen samaan aikuisena...entiset kiusaajasi ovat kaupankassoja tai tarjoilijoita? Kyllä minä ainakin sain sen vaikutelman, että katsot heitä siltä akateemisesesta korkeudesta. Ethän sinä kysynyt heiltä, että mitä kuuluu ja saanut mahdollisesti vastaukseksi, että mahtava työpaikka, olen löytänyt oman alani. Niinkin voi olla. Ehkä ne ei olekkaan tippuneet korkeata.

    Tiina

    VastaaPoista
  12. En pidä yläasteikäisiä kovinkaan lapsina, mutta olet ihan oikeassa siinä että hehän saattavat diggailla kelloni pariston vaihtamisesta. Kuten tuolla yllä jo vastasin, ihminen kuitenkin tekee urastaan itse huonon - jos vaihdat paristoja niin paras tehdä se tyylillä.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...