Tietoa mainostajalle ›

27.9.2009

Toisten lasten kasvatuksesta

Ihan mielenkiinnosta otan esille ystävättärelleni tapahtuneen välikohtauksen. Kuvittele seuraava tilanne:

Istut ratikassa ja luet kirjaa. Taaksesi istuu kaksi noin 10-vuotiasta poikaa, jotka alkavat hetken kuluttua kuiskutella ja hihitellä. Tunnet, että päähäsi putoaa jotain. Käännyt katsomaan mitä helvettiä takapenkillä tapahtuu ja toden totta: pojat pudottelevat roskia päähäsi ja nauravat makeasti.

Miten olisit reagoinut?

29 kommenttia:

  1. No just. Olisin pitänyt pojille kunnon palopuheen, tiukasti mutta rauhallisesti.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, eihän sitä enää mitään "luunappia" saa lapselle antaa. Puheet eivät kuitenkaan aina auta.

    VastaaPoista
  3. Olisin noussut ylös, blokannut pojat penkkirivilleen ja kertonut heille sen jälkeen melkoisen tiukkaan sävyyn, miten jatkossa olisi syytä toimia jollain toisella tavalla. Riiviöt! :)

    VastaaPoista
  4. Painanut "piip"-nappia ja todennut, että "Jätkät olikin jäämässä seuraavalle pysäkille".

    VastaaPoista
  5. samaa mieltä susikairan kanssa. Ensin varmaan kuitenkin intensiivinen katsekontakti ja kysymys :"mitä ihmettä te teette".

    VastaaPoista
  6. Tiukka katsekontakti. Kysymys, että mitä te oikein teette. Ja sitten selvittämään isien ja äitien puhelinnumerot! Tällaisen asian haluaisin keskustella nämä pojat kasvattaneen isukin tai äitykän kanssa.

    Ja auta armias, jos oma poikani olisi ollut asialla (pudotellen jonkun tuntemattoman päähän roskia)! Pleikkari olisi varmasti myyty ja äiti olisi saattanut kädestä pitäen kouluun seuraavan kuukauden eikä puhettakaan ratikkamatkoista ilman valvontaa :/

    VastaaPoista
  7. Kiitokset! Tämä on mielenkiintoinen aihe, sillä aika moni tyytyy vain vaihtamaan paikkaa ja kiroamaan pojat alimpaan helvettiin eivätkä ota kakaroita käsittelyyn. Toisten lasten käytökseen puuttuminen on Suomessa jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi kahden pojan käytökseen puuttuminen on vaikeampaa kuin yhden, lisäksi ikinä ei voi tietää onko toivottu lopputulos saavutettavissa millään rauhanomaisella tavalla.

    Ystävätär - hyvin viattoman näköinen ja hento 35v nainen - oli käynyt poikien kanssa keskustelun siitä miten typerää tämä käytös on ja todennut vielä jäätävästi loppuun että jos tämä vielä toistuu niin saatte selkään. Pojat yllättyivät ja korjasivat kurssia. :D Itse olisin hiukan äkkipikaisempana tyyppinä todennäköisesti ollut Susikairan Akan kanssa samoilla linjoilla ja lähinnä esittänyt kysymyksen lähtevätkö pojat tästä kuluvälineestä helvettiin itse vai pitääkö avittaa.

    VastaaPoista
  8. jos roskien pudottelijat olisivat olleet 10v tyttöjä, niin olisitteko yhtälailla kehottaneet heitä poistumaan seuraavalla pysäkillä ja mahdollisesti avittaneet? jos ei, niin miksi ei?

    VastaaPoista
  9. Se on mun mielestä ihan sama, että onko poikia vai tyttöjä. Multa ainakin saisi ihan samanlaisen kohtelun, koska jotain käytöstapoja on oltava.

    VastaaPoista
  10. Kuin myös- eli ei eroa tyttöjen ja poikien välillä.

    VastaaPoista
  11. Todellakin olisi aivan sama kohtelu tytöille. Tosin tyttöjen tapauksessa nämä varmaan haistattelisivat helpommin (nykytytöt tuntien) ja asia saattaisi olla vaikeampi. Itsellänikin tyttölapsi, ja toivon hartaasti että osaamme kasvattaa hänet normaaliksi ihmiseksi eikä nykyajan "mitä sä tuijotat, vitun lehmä"-takapenkin häiriköksi.

    VastaaPoista
  12. Mulla ei totta puhuen ole aavistustakaan mitä olisin tehnyt, mutta ihan sanattomaksi olisin tuskin jäänyt. Jotain rajaa nyt sentään vaikka olis kenen kakara!

    Yleisesti ottaen harmittaa se, että Suomessa ei enää toisten lapsia saa ojentaa, vaikka mitä puuhaisivat. Jos moiseen kuitenkin erehtyy, niin tiettyjen vanhempien tenavat osaavat jo lällättää, että et sä oo meidän äiti etkä voi meitä komentaa. WTF?!
    Ite kyllä haluaisin, että se etupenkin täti läksyttäisi omaa kullannuppuani, jos kuvatunlaisiin kolttosiin ryhtyisi.

    -Annis-

    VastaaPoista
  13. Jep, ihan sama kohtelu tytöillekin. Spårasta ulos en olisi sentään kumpiakaan heittänyt, koska idioottimaisia päähänpistoja voi välillä syntyä ihan vain ajattelemattomuudesta.

    Muistan pienenä itse aikanaan syksyiseen omena-aikaan heitelleeni ystäväni kanssa omenankuoria parvekkeelta ihmisten päälle - aivan ällöttävä ja järjetön päähänpisto - mutta tuntui kauhean hilpeältä hetken aikaa. Kaduimme kyllä, kun jäimme kiinni, enkä ole tehnyt sitä toiste.

    VastaaPoista
  14. Mäkin kaverin kanssa heittelin ketsuppia kuudennen kerroksen parvekkeelta Punavuorenkadulle ja ei me sitä suinkaan ihmisten päälle tahallaan heitetty, vaan ajateltiin että joku luulee sitä vereksi ja "sitten ne luulee että täällä tapetaan jotakuta" ja se oli olevinaan kauhean hauskaa... :-/ Ja ei jääty kiinni, mutta jotenkin tajuttiin siinä 7-vuotiaina että taitaa olla vähän tyhmää tämä touhu eikä tehty toiste :D

    VastaaPoista
  15. huomasin itse jääväni miettimään asiaa: riippuuko tasa-arvoinen kohtelu bussireitistä? toiminko smaoin, jos on pimeää / jos bussi on jollain epämääräisillä mestoilla (Kurvi tms.), niin pistänkö 10-vuotiaan jalkapatikkaan? mikä oikeus minulla on pakottaa lapsi ulos bussista? jos olisi oma lapseni käyttäytyisi huonosti, niin mitä tykkäisin, jos 10v tyttäreni olisi rangaistuksena pakotettu bussista ulos? ja onko eroa onko kyseessä tyttö vai poika? onko 10-vuotiaan tytön liikkuminen kaupungissa turvattomampaa kuin pojan?

    minulla ei ole vastauksia.

    VastaaPoista
  16. tässä auttaa se, kun laskeutuu kymmenen vuotiaan ikään ja miettii mitä silloin itse on tehnyt(niinkuin jotkut jo tekivätkin) ja miettii, mikä silloin olisi ollut pahin mahdollinen rangaistus.

    itseni kohdalla se olisi ollut vanhemmilleni kertominen. ja siinä pahinta olisi ollut häpeä.

    VastaaPoista
  17. M:llä erittäin hyvät pointit! Ja mun täytyy sanoa, että tytöt olisivat saaneet multa erilaisen kohtelun: olisin ollut tytöille huomattavasti vittumaisempi. Jotenkin pojilta on helpompi odottaa tällaista huomiohakuista typeryyttä, mutta samanikäisiltä tytöiltä se olisi tuntunut ilkeydeltä - näissä on ero.

    Ratikassa töistä palatessa en olisi epäröinyt heittää penskoja pihalle, mutta jossain perähikiällä on tietysti toinen juttu. Jos lapset olivat jo muutenkin liikkeellä kahdestaan niin en siinä mielessä olisi nähnyt poistamista mitenkään isona juttuna.

    Mä olen muutenkin joutunut opettelemaan hyvinkin kantapään kautta lapsen logiikkaa ja kehityn siinä Madden kanssa tasatahtia, mulla ei siis ole mitään tietoa mitä 10v lapsen pitäisi tajuta. Sen sijaan samalle älyn tasolle laskeutumisen osaan erittäin hyvin..

    Häpeä on ihmisen herkimmin muistijäljen jättävä tunne joten komppaan kyllä Rouskua. Tuli sellainenkin mieleen, että ipanoita vastaan olisi pitänyt nousta vielä kaikkie sivullisenkin, jotta taistelurintama olisi ollut leveämpi ja tuomio tätä kautta vahvempi.

    VastaaPoista
  18. Itse ajattelin juuri oman lapsen kohdalle- eli jos oma poikani olisi harrastanut tuota, niin minusta olisi ollut aivan oikein odotella seuraavaa bussia tai ratikkaa tai vaihtoehtoisesti kävellä kotiin. En tosin ajatellut, että poika olisi illalla yksinään jossain illalla tai arveluttavilla nurkilla. Tästähän tuli oikein mielenkiintoinen pähkäily:)

    VastaaPoista
  19. Katja, miksi olisit kokenut juuri tyttöjen käytöksen ilkeydeksi?

    Tämä tyttö/poika -keskustelu antaa aika hyvän kuva siitä, miten osittain tiedostamattakin reagoimme poikien käytökseen eri tavoin kuin tyttöjen, ja näin ollen ehkä vahvistamme heissä tiettyjä sukupuoleen liittyviä odotuksia, sekä hyvässä että pahassa.

    Aiheesta on kirjoitettu paljon, mutta kevyesti pokkarimuodossa antaa ajattelemisen aihetta Liza Marklund - Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.

    VastaaPoista
  20. Johanna, juuri näin! Mielestäni 10-vuotias tyttö on kehityksessä huomattavasti edellä samanikäistä poikaa (ja tämä erohan ei välttämättä koskaan kuroudu umpeen..) joten tällaista uhittelua on vaikea pistää hölmöyden piikkiin - tämä ei tietenkään poista sitä faktaa että huomionhakuahan se molemmilla sukupuolilla yhtä lailla on.

    Olen muuten lukenut Marklund-Snickaren kirjan jo vuosia sitten - kerrassaan mainio teos, jota suosittelen ihan kaikille, ja senpä takia olenkin pyrkinyt mahdollisimman sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Kieltäydyn uskomasta että tytöt synnynnäisesti suuntautuvat pinkkihörhömaailmaan (ja pojat vastaavasti örkkeihin ) ellei käytöstä nimenomaan palkita ja vahvisteta.

    VastaaPoista
  21. Olisin tietysti läksyttänyt kakarat, olivat sitten tyttöjä tai poikia. Mutta minähän muutenkin kasvatan muiden lapsia työkseni, että ei ole paljon estoja sillä saralla. Ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että tuppaan kasvattamaan välillä aikuisiakin... (yrittäkääpä etuilla mua baari- tai taksijonossa :-D)

    En siis yleensä käännä katsetta pois tai sulje suutani. Joskus vaikka vois yrittää, pakkoko sitä on meikäläisen yksin kaikkea maailman epäreiluutta vastaan taistella ;)

    VastaaPoista
  22. Sukupuolineutraalisuus ei kumoa geenien vaikutusta, olen siitä melko varma. Mutta sukupuolineutraliudella pystyy varmasti tiettyyn rajaan asti vaikuttamaan tytön tai pojan kehitykseen.

    VastaaPoista
  23. Jos 10-vuotiaat on pimeellä epämääräisissä mestoissa ne kyllä varmaan pärjää vaikka ne ulos laitettaisiinkin tuollaisen käytöksen takia. Ja jos lapsi ei vielä 10-vuotiaana ole oppinut ottamaan kanssaihmisiä/matkustajia huomioon niin jonkun on jo aika laittaa rajat. Voipi olla, että kun rajat laitetaan, nuo 10-vuotiaat kokee enemmän turvallisuutta ja saavat huomioita kuin ovat kokeneet ja saaneet kotona 10 vuoteen.

    VastaaPoista
  24. Voi kun ihana keskustelu. Täytyy sanoa, että myös paljon ajatuksia herättävä. Sukupuolineutraalius on mielestäni vaikea asia ja itsetarkoituksena ehkä vähän liioiteltua. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö asia olisi hyvä tiedostaa.

    Itse kysymykseen miten olisin toiminut em. tilanteessa. Olisin taatusti ottanut pojat (tai tytöt yhtä lailla) puhutteluun. En itse olisi heittänyt heitä pihalle ja muutenkin keskustelu olisi varmaan riippunut paljon pojista. Itse olen ottanut tavakseni, en nyt ehkä kasvattaa, mutta keskustella myös muiden lasten kanssa joistain heidän päähänpistoistaan. Kuten moni totesikin, lapset eivät aina tule ajatelleeksi kuinka typerää oma käytös oikeasti on. Monesti lapset ovat otettuja jos heitä kohdellaan ihmisenä. Monet lapset joille kukaan aikuinen ei yleensä aseta rajoja, kokevat rajoja asettavan vieraankin aikuisen turvalliseksi. Paljon on kiinni siis myös siitä, kuinka sanansa lapsille asettaa.

    Ja tämä kaikkihan ei siis mitenkään välttämättä toimi, sillä tässä maailmassa on ikävän paljon myös sellaisia lapsia jotka ihan häpeilemättä hyppivät ventovieraiden aikuisten nenille ja silloin on vaan paras pistää kova kovaa vasten, mutta olla silti aikuinen.

    VastaaPoista
  25. Tulipas kiinnostava keskustelu, täytyypä ilmoittautua syylliseksi, kun jotkut tutut jo kysyivät, etten vaan ollut ko. täti-ihminen.. ;)

    Mutta siis tässä nimenomaisessa tapauksessa koin, että pojat olivat vielä aika nuoria ja viattomia - selvästi hämmentyivät ja nolostuivat tarmokkaasta konfronttauksestani ja pyysivät lopulta kauniisti ja tosissaan anteeksi (kun vähän pushasin). Koin, että viesti meni perille, pojat olivat noloissaan ja sen ikäisiä poikia seuranneena arvelin nolostumisen olleen tehokkain rangaistus - lisäksi hakivat vielä uudelleen huomiotani kutsumalla "taistelijaksi" ja yrittämällä naurattaa minua hyväntahtoisesti (ei roskaamalla enää). Aika liikkistä, sukupuolesta riippumatta. ;)

    Eli kyllä: saattoivat olla ihan tyytyväisiäkin siitä, että joku aikuinen osoitti auktoriteettia ja yhteiskunnan sääntöjä. ;)

    Mutta jos olisivat olleet 15-v puukkojunkkarin näköisiä, olisin saattanut vaihtaa vain penkkiä, myönnetään.

    VastaaPoista
  26. Tärkeintä lienee se että moiseen käytökseen puututaan eikä jätetä puuttumatta sen takia ettei keksi mikä olisi paras tapa.

    VastaaPoista
  27. Oikein hyvä keskustelu, joka vilisi vinkkejä. Kiitän kaikkia osallistujia ja Inaa kaapistatulosta. ;)

    Otetaan sukupuolineutraaliudesta sitten oma postaus. ;)

    VastaaPoista
  28. hämäläinenkin ehättää kommentoimaan...

    meillä eletään juuri uhmaikää esikoisen kanssa (sitä 3-4 vuoden..) ja usein saa kuullä miten tyhmä tai pönttöpää (lapsen suosikki) sitä äiti, isä, naapuri, x-aikuinen on. koitan aina kertoa, että vanhempien ja aikuisten tehtävä on pitää huolta lapsista ja se ei aina tarkoita että on mukava. vastuuta siitä hölmöileekö lapsemme (kollektiiviset lapset) on hyvä kantaa muidenkin aikuisten. Itse toivon että 'kulta-murumme' oppivat kuuntelemaan ja tottelemaan muitakin aikauisia (olisi kenties sitten opettajillakin helpompaa)

    Itse olen käynty takavarikoimassa tupakan suusta ja tupakka-askin taskusta natiaiselta joka oli pienempi kuin koulureppu. Sanoin tiukasti että et taida olla tarpeeksi vanha tuohon ja annahan tänne röökit. Poika nikotteli, mutta totteli. Röökit päätyi kotonamme roskikseen.

    VastaaPoista
  29. Way to go! :D Toi röökien vieminen vaatii jo munaa.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...