9.9.2009

Tatti otsassa

Syksyllä(kään) ei voi lenkkeillä, ei ainakaan meidän maalla. Tiedän mistä puhun, sillä kokeilin viime viikonloppuna.

Jo parin sadan metrin taipaleen jälkeen bongasin tien reunasta kaksi upeaa punikkitattia. Sen sijaan, että olisin ottanut ne talteen vasta paluumatkalla, kuuntelin metsästäjä-keräilijävaistojani ja hyppäsin ahneesti riipimään ne saman tien talteen.

Juoksin niljakkaat tatit kädessä kuin joku orgaaninen vapaudenpatsas seuraavat sata metriä, kunnes toisesta putosi lakki, jonka astuin vielä muussiksi. Lievästi vittuuntuneena tajusin, että multitaskaukseni ei nyt ehkä onnistu ja piilotin (niin, hyvä kysymys keneltä?) toisen, vain lievästi muhjuuntuneen tatin pusikkoon odottamaan paluutani.

Juoksin loppumatkan katse tiukasti kengissä. En voinut ottaa riskiä, että näen jonkun universumin parhaan kanttarellipaikan ja
a) joudun tukahduttamaan alkukantaiset vaistoni ja juoksemaan ohi tai
b) päätän, että voin hyvin juosta loppumatkan pelkissä rintsikoissa kilo kanttarelleja hikiseen paitaan pakattuna.

En tietenkään löytänyt sitä toista punikkia enää. Enkä varsinkaan halua ajatella, miltä olen näyttänyt etsiessäni naama punaisena kiroillen sitä hiton itiöemää tienposkesta.

Koti-insinööri onnitteli, kun lenkkiin oli mennyt ainakin 45 minuuttia. Itse onnittelin itseäni, kun tattijuoksullani ei todennäköisesti ollut yhtään silminnäkijää.

Ps. Illalla puskakusella näin parin metrin päässä uudet punikit (kuvassa). Metsän jumalten mielestä mä olin varmaan nöyryyttänyt itseäni tarpeeksi ja ansaitsin nyt suosionosoituksen.

Ps 2. Jäin miettimään, miks suunnistajat ei ota ämpäriä mukaan skaboihin. Siitähän sais vielä extrajännitystä kun niiden pitäis joka rastilta löytää vaikka suppilovahveroita. Olis nimittäin stressinsietokyvylle ja otsalampulle tosissaan töitä.

13 kommenttia:

  1. Buahaahaaa! Mä metsästän omenoita puusta, siinä on haastetta kyllikseen tälle kulliksenille.

    VastaaPoista
  2. Haa, tuo TATTI oli se taikasana, joka toi minut tänne blogiisi.
    Kirjoitit aivan kuin minun näpyttimilläni. Noin käy meikämammankin. Taskuista löytyy milloin mitäkin. Hauskasti kerroit, oli ilo lukea.

    VastaaPoista
  3. :D "orgaaninen vapaudenpatsas", "tattijuoksu"

    VastaaPoista
  4. Olen vakaasti sitä mieltä, että keräily on eräs ihmisen perustarpeita, vähän niinkuin se puskatoimintosikin (voisiko joku sosiologi tonkia tätä settiä). Joskus teini-iässä tarpeen voi tukahduttaa, tai sitten vaan muut tarpeet ajaa tämän tarpeen yli. Maman ikälukemissa keräilijätarve taas pukkaa ihanasti pintaan, jotta voimme opettaa pikkukätöset marjastamaan, sienestämään ja tekemään muita leppoisia kesä-syksypuuhia.

    Hienot on tatit.

    VastaaPoista
  5. Niin tuttu juttu, tatteja vilisee silmissä kun on tarkoitus juosta ohi, mutta kun tatteja lähtee saalistamaan, ne ovat paenneet vuosisadan piilopaikkoihin!

    VastaaPoista
  6. No joo, mutta mullapa on tapana kerätä lenkillä ojan varsilta (ja jopa ojastakin) TYHJIÄ PULLOJA. Vaikka tietoisesti olen pyrkinyt tavasta eroon, niin en yksinkertaisesti voi jättää puistokemistin puskan alle hylkäämää suomiviinapulloa sinne makoilemaan, vaan mukaanhan ne on napattava. Siinä on aika (vähän) lassevirenmäinen olo, kun toisessa kourassa on se suomenlippuetikettinen viinapullo ja toisessa pullo Lapin Kultaa.

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuli taas hekotettua :D!! Kiitos Mama :)

    VastaaPoista
  8. Ens kerralla muovipussi taskuun mukaan.
    ;)

    VastaaPoista
  9. Hanna, mä piilotan sun lenkkipoluille pari pulloa Möttöstä niin eiköhän saada sunkin vaistot heräämään! ;)

    Unelma, kiva jos viihdyit!

    Pyksy, nepä juuri. ;)

    Anonyy, huikeaa, tällä episodilla olikin siis joku universumin lakeja täyttävä merkitys!

    Satsu, oh, kohtalotoveri! Onneksi lenkkeilen yleensä hyvin urbaanisti, joten kiusaukset on minimissä.

    Hippo, :'D Ei jumankauta, tää oli ihan mahtava!

    Marjaana, eipä mitään. ;)

    Mrs. Marple, hyvä vinkki! Toisaalta, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, mä taidan seuraavan kerran juosta about kuukauden päästä jolloin ei kasva enää mikään..

    VastaaPoista
  10. Mun lenkkeily on onneks niin minimaalista, että ehkä mä selviän :)

    VastaaPoista
  11. Moikka!
    Meillä suunnistajilla on onneks kartta muovitaskussa, tarvittaessa siihen saa kerättyä hyvän kasan kanttarelleja. :) (ellei muovia ole "hitsattu" kiinni)
    Treeneihin lähtiessä on kaverin kanssa piilotettu housunkaulukseen biojätepussi, niin ei tarvi jättää hyvää iltapalaa metsään. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  12. Satsu, samat sanat! ;)

    Katjaii, mä arvasin et teillä on ihan omat metkut! :D

    VastaaPoista
  13. Hahhah :D Itsellä vähän sama juttu mustikoiden kanssa, mutta kerään niitä sentään pieneen pussiin enkä kouriini!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...