21.9.2009

Pyörällinen päivä, huomennakin

Huomenna vietetään taas autotonta päivää, joka liittyy laajempaan Euroopan Liikkujan viikon konseptiin. Teemaviikon tavoitteena on herätellä ihmisiä pohtimaan liikkumisvalintojaan ja niiden vaikutusta terveyteen. Hyvä! Sillä joukkoliikenteen käyttöhän ei millään tavalla kehitä hapenottokykyä tai lisää aineenvaihduntaa.

Vaikka uskonkin, että todellinen muutoshalu lähtee aina sisältäpäin, tällaisten tempausten pointti on nimenomaan unilukkarointi. Olen elävä esimerkki siitä, miten täydellinen ratkaisu työmatkaliikunta edes muutamana päivänä viikossa on: paino on pudonnut pari kiloa tekemättä mitään muita elämäntapamuutoksia, kunto on noussut selvästi eikä hermokaan kiristä yhtään (niin paljon). Olen myös henkisessä koukussa: en muistanutkaan, miten addiktoivaa hikiliikunta voi olla! Mulla alkoi viime viikolla oikein ahdistaa, kun tajusin, että aamupalavereita on melkein joka päivälle enkä pääse hikoilemaan fillarin selkään. Mitä sitten kun tulee talvi enkä voi enää fillaroida! Sitten olis syytä päästä jo hiihtämään.

Haastankin nyt kaikki kynnelle kykenevät valitsemaan tällä viikolla yhden päivän, jolloin menette pyörällä tai kävellen (tosi hc:t voi vaikka juosta!) töihin/kouluun/mihinikinä, kevyen liikenteen reittiopas löytyy täältä. Ja tulkaa tänne raportoimaan miten meni! Ties vaikka yllätätte itsenne ja teette sen toistekin.

Ps. Ruohonjuurikin osallistuu ja tarjoaa kupillisen reilun kaupan luomukahvia kaikille pyöräilykypärää tai voimassaolevaa joukkoliikennelippua vilauttaville asiakkailleen klo 10-16:n välisenä aikana.

15 kommenttia:

  1. Minä vannoin koko opiskeluajan hyötyliikunnan nimiin. Kotoa yliopistolle oli matkaa 2,5 km eikä bussiyhteyttä. Keväästä syksyyn pyöräilin joka paikkaan. Kun lumet ja jäät estivät pyöräilyn, siirryin kävelyyn. Ja seuraavaksi kirosin vastaostetut housut, menettivät muotonsa ihan tuosta vaan! Vasta kolmantena vuonna tajusin, etteivät housut menetä muotoaan joka syksy, vaan minä. Hah! Nykyään on liian lyhyt työmatka, vain 15 min kävellen.

    VastaaPoista
  2. Valitan, työmatka vain noin 150 metriä, eikä se lasten kouluun viemisestä paljoa pitene.

    Tyttöä vien karatetunnille fillarin pakkarilla, jos ei nyt suorastaan salamoi :)

    VastaaPoista
  3. Talvipyöräily onnistuu pääkaupunkiseudulla hyvin. Kannattaa investoida sekä Nokian nastatenkaisiin että etu- ja takavaloihin. Oma pyöräilykauteni loppuu, kun mittari näyttää -30. Pyöräillä voi toki vielä -40, mutta eteminen tapahtuu kävelyvauhdilla.

    VastaaPoista
  4. Talvipyöräily onnistuu myös 600 km pohjoisempana. Kyse on vain varustautumisesta. Talven bussilippujen hinnalla saa kivat Gore-Tex-varusteet niin pyöräilyä kuin muutakin käyttöä varten. Ne eivät jatka eko-linjaa, mutta ovat kuitenkin niin monikäyttöiset, ettei sitten enää tarvitsekaan juuri muuta talviulkoiluun.

    VastaaPoista
  5. Mä pyöräilen arkisin oikeastaan kaikkialle. Ei sillä, että olisin erityisen aktiivinen vaan siksi, että opiskelijabudjetilla elävänä haluan käyttää matkakorttirahat johonkin muuhun. Sitäpaitsi pyörällä pääsee keskusta-alueella huomattavasti nopeammin kuin ratikalla, saati bussilla. Päivittäin tulee pyöräiltyä 5-15 km ja onhan se kiva, kun tulee huomaamatta harrastettua myös sitä kuuluisaa hyötyliikuntaa. :)

    VastaaPoista
  6. Pyöräilen niin pitkälle kuin liukasta tulee ja minäkin olen jo miettinyt, että mitäs sitten kun ei voi enää pyöräillä. Iltalenkki pari kertaa viikossa pojanviikarin nukkumaan menon jälkeen?? Pyöräily on kyllä hyvä energianpurkaja, kunto pysyy hyvänä, kroppa kondiksessa ja seutulipun 80€ voi pyöräilykautena laittaa vaikka uusiin vaatteisiin.

    VastaaPoista
  7. Nyt täytyy kyllä sanoa ja valittaa, että vaikka oon koko kesän (lukuunottamatta kesälomaa) pyöräillyt n. kolmena-neljänä päivänä viikossa sellaset 20 kilsaa, niin olemuksessa ei näy mitenkään :-/
    Tosin en ole kyllä lihonutkaan vaikka herkkuja on tullut vedeltyä... Heh, ehkä jos ne herkut jättäis pois niin voisi tuo pyöräily vaikuttaa siihen olemukseenkin ;)
    Eilen muuten säädin aamulla jotain puol tuntia pyörään etulamppua kun tossa 6.30 oli viel aika pimeä (sit seiskalta kun lopulta pääsin kellarista ulos, ei ollutkaan enää) todetakseni että se lamppu on yhtä tyhjän kanssa. Onko pyörän etulampun tarkoitus valaista omaa tietä vai kertoa vastaantuleville että täältä tullaan? Koska jos sen pitäis valaista, niin sitten on kyllä kai pakko sijoittaa enemmän kuin 14 euroa :-/

    VastaaPoista
  8. Höh, mä haluaisin pyöräillä työmatkat, mutta yli 50 km suuntaansa on pikkasen liikaa.
    Mutta kävin aamulla kampaajalla keskustassa - pyöräillen :) Etäpäivän luksusta!

    -Annis-

    VastaaPoista
  9. Pyöräilin tänään salille ja vettä tuli kuin esterin puosta, kauheen oli kivaa...
    Mut silti otan pyörän alle myös torstaina (kuten joka viikko), kun seuraava salikerta koittaa.

    kun asuu korvessa, missä välimatkat on suht. pitkät ja julkiset ei kulje, käyttää mieluusti polkupyörää kesät talvet läpeensä.

    VastaaPoista
  10. Aloitin vajaa 1,5 vuotta sitten pyöräilemään töihin, ja ajan melkein joka päivä pyörällä, yhteensä 30 kilsaa päivässä. Ei se aina kovin kivaa ole, varsinkin jos sataa ja nyt kun illat taas pimenee, mutta kyllä rankan työpäivän jälkeen kivasti pääkoppa tyhjenee kaikista työhuolista siinä polkiessa. Talvella joskus täytyy mennä julkisilla, mutta asun Keski-Euroopassa, joten täällä ei niin usein ole lumi ongelmana. Pyörällä matka kestää tunnin suuntaan, samoin julkisilla, joten ajallisesti on sama kummalla menee. Autoilua en edes harkitse, inhoan autolla ajamista, olen surkea autokuski ja asun suurkaupungissa, eli aina hirveä ruuhka. Jossain vaiheessa pyöräilystä tulee tapa. Vaikka paino ei ole pudonnut vuoden aikana, takamus on kiinteytynyt (ainakin kuvittelen että on :)) ja olo on yleisesti vireämpi.

    VastaaPoista
  11. Voi, kun olisikin passeli matka -ja muutenkin kelvolliset olosuhteet- työmatkapyöräilyyn. Nyt duunipaikalle on n. 40 km (ei oikein puolla työmatkapoljentaa) ja kotiovelta juna-asemalle (kuljen työmatkat siis junalla) muksun hoitopaikan kautta vaivaiset 1,5 km. Ja sekin matka on kaukana mukavasta pyöräilystä, kun
    a) koko ajan on kuntoon nähden aivan liian kova vauhti -koska muuten myöhästyn junasta, kun on tullut lähdettyä turhan täpärästi
    b) muksu potkii savisilla saappaillaan istuimestaan minua jalkoihin
    c) olo on kuin muulilla; etukorissa, selässä ja ohjaustangossa roikkuu jos jonkinlaista pussukkaa ja laukkua ja veskaa matkalla mikä minnekin.
    Tykkäisin kyllä fillaroinnista. Mulla on jopa huippuhyvä ja ihana polkupyörä (joka on aivan liian varusteltu ja kallis moisen kivenheittämän taittamiseen). No can do.

    VastaaPoista
  12. Työmatkaa yhteensä 116 km päivässä plus lasten vientivuorolla tähän lisää noin 10 km per reissu - eläköön oma auto. Valitettavasti. Julkisia ei maalla kulje ja niinpä näyttää siltä, että vain kaupungissa voi ajatella vihreästi joukkoliikenteestä. :(

    VastaaPoista
  13. Onna, mä olen oikeastaan palannut juurilleni, sillä oon koko elämäni fillaroinut.

    Arkitehti, okei, tosta on vaikea kehittää mitään hyötyliikuntaa. ;)

    inari, niin, eihän täällä lunta ole välttämättä kuin vasta helmikuussa, ja sitten onkin taas kuukausi maaliskuuhun jolloin voi taas alkaa pyöräillä. :)

    Anonyymi, hyvä pointti. Variústeiden on oltava kunnossa.

    Anonyymi, reipasta! Pyöräily tosiaan on aika nopea siirtymiskeino, mutta tämä keskustan autojen seassa puikkelehtiminen ei kuulu lempiharrastuksiini..

    Henkka, mä tykkään myös siitä että olen hereillä kun pääsen duuniin!

    karina, mut eihän sulla mitään paino-ongelmia ole! Vituttaa muuten aika plajon tämä alkava pimeneminen, prkle.

    Annis, joo, saat vapautuksen haasteesta. ;)

    Tea, Kouvolassa (!!!) asuneena tiedän mistä puhut.

    Anonyymi, ihan varmasti on hanuri trimmissä, usko pois! ;) Saako kysyä missä keski-Euroopan maassa asut ja millaiset on siellä pyörätiet?

    Hippo, no mut ehkä sitten viikonloppuna joku kauppareissu?

    Nina, saat myös vapautuksen haasteesta. Lasten roudaaminen voi olla kyllä todella raskas prosessi, meillä on onneksi hoitopaikka 100m päässä..

    VastaaPoista
  14. Pyöräilijä Keski-Euroopasta ajelee Saksassa, Hampurin pyöräteillä. Periaatteessa täällä on hyvät pyöräilymahdollisuudet, pyöräteitä on ainakin omasta mielestäni paljon, useimmiten kadun molemmin puolin, eli voi ajaa aina "oikealla puolella" mutta mutta, osittain pyörätiet ovat melko huonossa kunnossa, muhkuraisia ja kuoppaisia, epätasaisia koska niitä on paikattu useammasta kohdasta. Autolijat ottavat pyöräilijät vaihtelevasti huomioon, olen itsekin ollut aika monessa läheltä piti tilanteessa ja siksi pidän työmatkoilla kypärää. Täällä pyöräillään kuitenkin yleisesti aika paljon, varsinkin jos asuu suhteellisen keskeisissä kaupunginosissa, on pyörä usein nopein ja joustavin kulkuneuvo paikasta toiseen. Eikä ole parkkipaikkaongelmia, ainakaan yhtä pahoja kuin autoilijoilla :)

    VastaaPoista
  15. onkohan fillreihin olemassa sellasta rippimittaria? Mäkin usein suhailen pyörällä keskustassa, josta asun hädin tuskin kilsan päässä, joten mitään maratonia siinä ei pääse taittamaan.

    Työpaikalle kevyen liikenteen reittiopas taas tarjosi lähes 16 kilometrin reitin, kiitos mutta ei kiitos, tässä mitään ramboja olla varsinkin kun aikaisin työvuoro pakottaa lähtemään himasta 5.30.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...