Lammas, villa, huopa

Sain Habitaressa vastauksen kysymykseen, jota olen oikeastaan pohtinut koko kesän.

Maalla, jossa olemme lähes koko viime kesän viettäneet, on kävelymatkan päässä maatila. Tilalla kasvatetaan lampaita (ja yhtä hevosta). Suvun ipanoille (ja vanhemmille) yksi päivän pakollisista ohjelmanumeroista onkin lammassafari, eli pyhiinvaellus toivon mukaan auki olevalle navetan ovelle. Uskaliaimpia lampaita voi paijata ja syöttää voikukanlehdillä.

Eräänä päivänä safari tarjosi ennennäkemättömän shown, kun tilan isäntä oli juuri ruokkimassa lampaitaan, ja pääsimme seuraamaan kahdensadan uuhen ruokailua. (Huom. Pässejä on kahdeksan! Kyllä sekin työstä käy.), samalla saimme kysellä lampaiden elämästä. Sinisilmäisinä kaupunkilaisina esitimme luonnollisesti kysymyksen, että pidetäänkö näitä villan vai lihan takia. Setä katsoi meitä hiukan hämmästyneenä ja yritti asetella sanansa mahdollisimman epäloukkaavasti: "Kyllähän ne syödä pitää". Ja kertoi meille, mitä maksetaan lampaanlihasta ja mitä villasta.

Tiesittekö, että lampaanvilla on todellakin lampaankasvattajille vain välttämätön paha? Keritseminen on hyvin hikinen, aikaavievä ja kallis urakka, joka pitää teettää joka vuosi. Sitten villat pitää kuljettaa itse kehräämöön, joka maksaa korvauksen, jolla juuri ja juuri jää omilleen keritsemisestä. Jee. En voi käsittää, villahan on ihan mahtavaa ainetta. Eikö siitä todellakaan voi tehdä mitään muuta kuin sukkia?!

No voi. Ekologisesti kestäviä huonekaluja! Villasta saa helposti kestävää, lämmintä ja hengittävää huopaa, jota voi värjätä luonnonväreillä. Kuvassa (otettu suoraan Habitaren esitteestä, koska en löytänyt mistään kuvaa!) venäläisten suunnittelijoiden tekemä kantoa muistuttava huopatuoli, jonka voi elinkaarensa päätteeksi vaikka kompostoida.

Joo, tiedän. Tämä alkaa kuulostaa siltä että seuraavaksi osallistun työeväenopiston huovutuskurssille. Toistaiseksi jään kuitenkin odottamaan muiden innovaatioita.