Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

12.9.2009

Habitaressa ekoteema

Käväisin Habitaressa perjantaina sekä työn että ekodesigniin tutustumisen merkeissä. Kävin kuuntelemassa EcoDesign-seminaaria, jossa käsiteltiin ekologista suunnittelua, tuotantoa ja kulutusta. Paneelissa keskusteltiin, "miten vastuu muutoksesta jakautuu kuluttajan, kaupan ja suunnittelijan välillä sekä millaisia mahdollisuuksia ekologisuus tarjoaa itse suunnittelulle". Tämä on juuri sitä, mitä olen itsekin peräänkuuluttanut: miksi hitossa kuluttajan täytyy olla se valveutunut ja kriittinen osapuoli kun ekologinen ajattelu voisi tulla tehdasasetuksena jo suunnitteluvaiheessa! Enkä nyt rajoittaisi tätä ajattelua vain sisustukseen vaan kaikkiin kuluttajatuotteisiin. Kerrassaan mielenkiintoinen aihe, johon toivon mukaan paneudutaan muutenkin kuin yhden kerran "teemanumerona".

Alla muutama kuva, kännykän kameralla -> surkea laatu.

Korkeassa tuolissa, joka toimi myös lasten kiipeilypuuna, oli hyvä meno!



 Kankaalla päällystetty jättikokoinen "sisäkumi", toimii! (kuvassa testaajan duunikaveri). Lapsille suunnattuja tuotteita oli muuten harmittavan vähän. Se sänkykin on edelleen ostamatta.
.

Iittalan ständi oli pelkkä valoseinä, jonka hyllyillä tuotteet olivat esillä. Messuständeillä on helppo lyödä yli ja unohtaa että yksinkertainen on tyylikästä.



Ihanat koivumunat! Mutta onnittelen sitä, jonka sisustukseen nämä muitta mutkitta sopivat..

Ekodesign-näyttelyssä oli esillä erilaisia kestävästi suunniteltuja tuoleja. Joille muuten ei saanut istua - olettavasti koska ne ovat vain näyttelyä varten tehty ja eivät kestä! Huoh!!
Tässä kuvassa siis  vanhoista farkuista tehty tuolinhuppu.
Tämä oli suosikkini! Viiniteollisuuuden korkkijämistä on tehty pallonauha, joka toimii säkkituolin tavoin.
Tätä olisi ollut ihana testata!
Tämä kanto oli myös ekodesign-näyttelyssä. Eh. Mielestäni tässä on tekijänoikeusongelma..


Naulakko, johon kamat voi vain heittää ja ne jäävät kumisiin piikkeihin kiinni! Näyttää pelottavalta, mutta toimisi varmaan teinariperheessä.

Mikä mainiointa - näyttelyssä oli ekoviinibaari!


Ps. Ai niin tutustuin myös spelttityynyyn!!!! Teen siitä oman postauksen, oli sen verran kiinnostava tuote.

4 kommenttia:

  1. Toi Iittalan ständi On upee!

    VastaaPoista
  2. Se tosiaan oli aika näyttävä suht hämärässä hallissa. Valo on näyttävä siustuselementti. Suomalaiset ei mun mielestä kiinnitä riittävästi huomiota kodin valaistukseen vaan lähtee aina siitä että valon pitää tulla katosta.

    VastaaPoista
  3. Niin tästä sisutuksesta, 2000-l harrastuksesta.

    On totta, että vastuu ei voi olla vain kuluttajalla, mutta toki kuluttajassakin on syytä.
    On oikeastaan se ja sama kuinka kestäväksi ja kierrätettäväksi kaluste tehdään, jos sen käyttöikä on n5vuotta. Sitten onkin aika heivata vanha mäkeen ja ostaa tilalle ajanmukaisempi, "nätimpi". Siihen kylkeen pari uutta sisustustyynyä, ehkä joku pikku lamppu, pari sisustustaulua ja taas on kämppä reilassa n2-5 v..

    Eikä pidä unohtaa parin vuoden välein uusittavia pihakalusteita ja grillejä, joita korvataan uusimmilla malleilla. Vaikka kuinka laittaisi vanhan kiertoon, ei se kama mihinkään häviä.

    Koko Habitare messut voisi lopettaa samalla. 5 päivän eteen rakennetaan niin paljon turhaa: neliö tolkulla messumattoa, osastorakennetta, valaisinta, lippua/lappua ja kaikki se heivataan turhana pois messujen jälkeen. Pieni osa saatetaan käyttää uudestaan. Toki nykyään varmasti lajitteluohjeistus, mutta kuutioittaan mdf:ää, lastulevyä, huopaa ja laminaattia vain 5 päivän takia...

    Super-remppaajat voisivat myös paneutua samalla sisustusinnolla myös kodin pintojen valintaan. Maalit, lattiat, laatat, tapetit - you name it- kaikesta löytyy "höyryttömät", muovittomat, kotimaiset(ei varsinainen takuu juuri mistään). Kuluttajan valta on hirmuinen ja niin kauan kun halpislaminaatit, sademetsäkalusteet, muovitukset etc. menee kaupaksi, niitä tehdään. Ja eikös se tähän meidän markkinayhteiskunta pohjaa: loputtomat vaihtoehdot/mahdollisuudet valita.

    Pitäisikö sitten lailla kieltää "paha tuotanto", mihin vetää raja?
    Tavallaan kiehtova ajatus, mutta siitä varmaan syntisi semmoinen riiston ja epäeettisyyden mustapörssi, et itku tulisi. Ai, mutta onhan meillä kiina/intia etc. johon olemme ongelmamme siivonneet! se on vaan se ihmismieli niin mätä ja kelju.

    Mutta missään tapauksessa omaa taisteluaan ei aa lopettaa, siitä olen samaa mieltä? kai sen mitä ja mistä ostaa kysymyksen lisäksi voisi alkaa kyselemään vieläkin ponnekkaammin miksi ostaa.

    olipahan vuodatus :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos erinomaisesta vuodatuksesta. :) Tässä ollaan aika isojen asioiden äärellä - mihin vedetään raja turhan ja tarpeellisen välillä? Let's face it: ihminen tarvitsee näillä leveyksillä itselleen seinät, lattian ja katon sekä jonkinlaisen lämmityksen ja valaistuksen, ruoansäilytys ja hygieninen käymälä ovat lisä, joka pitää mikrobit kurissa. Pitäisikö näihin minimimukavuuksiin olla tyytyväinen? Päästään estetiikkaan. Onko estettisyys tarpeellista? Jos ei, mistä estetiikan tarve sitten kumpuaa? Jos on, pitäisikö estetiikalle luoda arvopohja? Kestävät / kierrätettävät / biohajoavat / uusiutuvat sisustustuotteet ja -materiaalit ottavat nimenomaan kantaa siihen, että design on yhtä haluttua kuin ekologisuus.

    Olen samaa mieltä messujen ekologisesta jalanjäljestä, mutta en näe mitään keinoa muuttaa nykytilannetta muuten kuin omien valintojeni kautta. Kyllähän messuille olisi paljonkin vaihtoehtoja digitaalisen markkinoinnin (myös b2b maailmassa) kautta, mutta design-messut ovat poikkeus: tuotteet ja innovaatiot pitää nähdä, kuulla ja tuntea, jotta niiden viesti saavuttaa kohteensa. Moni yritys kuitenkin kierrättää samoja standeja, sillä luojan kiitos tällä kustannustehokkuusjattelulla on hyvätkin puolensa.

    Olen itse miettinyt myös kuluttamista kokonaisuutena tänä vuonna, sillä sistustaminen on ehdottomasti mulle harrastus, josta en ole valmis luopumaan, mutta olen oppinut tekemään järkevämpiä valintoja ja hillitsemään mielitekojani. Kun päättää olla ostamatta, mielikuvitus hoitaa loput: vaihdan kahden huoneen verhoja keskenään, laitan se solmuun, ripustan kahdet päällekkäin, etc. Halpa massadesign on aikuisille samaa kuin videopelit lapsille: liian helppo vaihtoehto syö omaa luovuutta (joka on yksi Maslowin määrittelemistä tarpeista) ja siksi mikään ei koskaan tunnu täydelliseltä. Miten kuvastosta pöllitty voisi ikinä tyydyttää tarvetta tehdä itse uutta! Ja sitten pitää mennä uudestaan Ikeaan.

    Pitkä vuodatus tämäkin. Saitko kiinni?

    VastaaPoista

San sääki ny jottai.