Status update koskien vaateprojektiani. (Olen saanut palautetta että kirjoitan pitkästi, ja pahoittelen jo etukäteen, että tästä tullee taas turhan laveasanainen kirjoitus.)
Kiillotan ensin kilpeäni toteamalla, että en ole edelleenkään ostanut yhtä ainutta perusvaatekappaletta suomalaisesta vaatekaupasta (kyllä olen kuullut kaikki vitsit laman syistä) ja aion siis jatkaa tällä linjalla vuoden loppuun. Heti perään joudun myöntämään, että perusvaatekonseptin ulkopuolelta olen ostanut muutaman urheiluvaatteen ja alusvaatteita normiversioina, sillä molemmissa ekopuolella valikoima on joko kehno (jopa olematon), sikakallis tai vaikeasti saatavissa. Olisin toki saattanut löytää jonkun urheiluvaatteen kierrätettynä, mutta huuto.netin väijyminen olisi vienyt liikaa aikaa, joten olen antanut itselleni armoa ja käynyt nöyrästi sporttiliikkeessä ostamassa hiihtokerraston, parit tenniscaprit ja yhdet verkkarit.
Toinen ostomyönnytykseni koski matkustamista: annoin itselleni ennen Ranskan matkaa luvan ostaa normivaatteita reissun päältä, joten sain Tukholmassa tilaisuuden paikata vaatekaapin lommoja. Tunnustettakoon, että koska olen ollut enimmäkseen postimyynnin ja kahden kaupan armoilla, oli vaihteeksi vapauttavaa tunnustella materiaaleja, sovittaa eri kokoja ja värejä ja etsiä mieleistä monista eri vaihtoehdoista. Miten helppoa ja nopeaa! Sitä ei puhdas ekoshoppailu Suomessa ole - ainakaan vielä. Tukholmassa tietty ollaan tässäkin edellä. Kuulin liian myöhään sivustosta nimeltä Asfaltblomman, joka opastaa Tukholman ekomatkailussa - blogeja, uutisia ja vinkkejä on sekä ruokaan, vaatteisiin että sisustukseen liittyen, joten tsekatkaa ihmeessä tärppejä, jos olette menossa! Joudun ehkä tekemään vielä uuden reissun syksyllä noiden perässä.
Olen kuitenkin kulutusläksyjen teossa jo aika pitkällä. Se, minkä tiesin jo etukäteen, oli että en tarvitse läheskään kaikkia haluamiani vaatteita. Mutta on ollut hyvä testata käytännössä kuinka paljon niitä on. Muutama mental note to self ekalta vuosipuoliskolta.
1. Ale-ostokset.
Laitoin selkärankani testiin Stockan alessa. Menin ylipäätään sinne lähinnä siksi, etten täysin putoaisi kärryiltä koko rättibisneksestä, ja muistinkin hyvin, miksi alet ja minä emme oikeastaan sovi yhteen. Alesta ostetaan ihan eri prosessilla kuin normaalisti ja siihen liittyy suuri pakko saada jotain -syndrooma. Mitä suurempi alennus, sitä vähemmän painaa se, tarvitseeko kyseistä vaatekappaletta vai ei. Halpuus jollain tapaa oikeuttaa sen, että ostopäätöstä ei tarvitse punnita millään tasolla, jopa sovittamisen voi jättää väliin (mikä on täysin daijua, ellei ole huippumalli). Väitän, että jos vaatekaapista löytyy joku harhaostos, se on lähes sataprosenttisella varmuudella ollut alessa - jolloin kyseinen shoppaus ei edes tuonut sitä kuuluisaa säästöä, päinvastoin.
2. Heräteostokset
Nämä liittyvät minun kohdallani vahvasti näyteikkunoihin ja koska työmatkani yksi etappi on tarpoa Freda melkein päästä päähän, olen joutunut väkisinkin kehittämään lehmän hermot liikkeiden ohittamiseen. Olen onneksi huomannut, että suurikin ihastus saattaa olla ohimenevää - mutta jos haluan jonkun tuotteen vielä viikonkin päästä, se saattaa olla ainakin sovittamisen arvoinen.
3. Käytätsä todella tota -ostokset
Tämä liittyy osittain molempiin edellisiin, mutta sillä erotuksella, että kyse on seeprakuvioisista peep-toe saappaista ynnä muusta todella epäkäytännöllisestä. Arvoin sovituskopissa ihanan Filippa K:n maksimekon kanssa (..-50%) kunnes shoppausseurani kysyi ohimennen, että tuleeks sun käytettyä tota. Niin no. Ei. Sinne jäi. Tässä siis auttaa, kun ottaa vaateostoksille mukaan jonkun totuuden torven, joka palauttaa tarvittaessa maan pinnalle.
En onneksi ole näiden shoppauspsykologisten ongelmieni kanssa ihan yksin. Enkä edes kuvittele pääseväni kaikista huonoista tavoistani eroon, mutta ehkä näiden valaistumisten kautta oppii varoman pahimpia syntejään.
Ps. Mulla on myös bisnesidea. Shoppailuhimonsa hallitsemista kannattaa kokeilla kaksivuotiaan kanssa. Lapsi vaan vapaaksi myymälään ja eikun tankoja koluamaan. Jos myyjät eivät puutu peliin, niin trust me, olet keskittyneempi kuin koskaan, sovitat ennätysnopeasti ja teet päätöksen jahkailematta. Kaksivuotiaan vuokrauspalvelun avajaistarjouksena kaksi tuntia yhden hinnalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä itse funtsit?