30.6.2009

Kärpäsen merkityksestä

Kärpänen on tehnyt Skidiin vaikutuksen.

Ensimmäinen kohtaaminen kärpäsen kanssa tapahtui viime keväänä, kun juuri seinänraosta kömpinyt siivekäs jäi Skidin käden alle ikkunalaudalla ja surisi epäilemättä kauhuissaan. Käden omistaja säikähti vähintään yhtä paljon, mutta nyttemmin suhde on lämmennyt.

Erehdyin kerran hoputtamaan ruokapöydässä vitkuttelevaa ipanaa uhkauksella, että kärpänen tulee syömään kohta ruoat pois. Tämä aiheutti ainoastaan sen, että nykyään kärpästä huudetaan apuun harva se päivä pelastamaan pahalta ruoalta.

Kärpänen on myös herättänyt ensimmäisen keskustelun elämästä ja kuolemasta. Lattialta löytyi nimittäin kuollut surisija. Oli haastavaa antaa kuolemasta tyhjentävää selvitystä kaksivuotiaan ymmärryskonseptiin. Yritin havainnollistaa kuoleman fyysistä olemusta kertomalla, että tämä kärpänen ei lennä eikä surise enää ikinä, vaikka sitä kuinka tökkisi.

Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kärpänen on pahasti rikki. Johon tuli hetken päästä toiveikas ehdotus: Vaali koljaa! Vaariin on kova luottamus.

Kärpänen on kyllä sympaattinen otus. Yleensä sen tapaa vankina sisällä, jolloin sen kiihkeä surina ja poukkoilu lasin peittämää vapautta vasten on täynnä elämän hetkellisyyden ja päämäärättömyyden symboliikkaa. Toisaalta se myös muistuttaa pikkulasta. Se herättää viideltä aamulla, jakaa saman jugurttipurkin kursailematta ja on tarvittaessa ärsyttävän nopea.

Kun mummi tokaisi kerran ipanalle, että mikä sinustakin tulee isona, se vastasi heti, että kärpänen.

Aren't we all.

9 kommenttia:

  1. Meillä asusti parin päivän ajan symppiskärpänen. Muutoin suristelijaa ei näkynyt, mutta jos menimme puolitoista vuotiaan tyttäreni kanssa syömään niin kärpänen istahti pöydän kulmalle aina seuraksemme. Ja tämä siis toistui päivän jokaisen viiden ruokailuhetken aikana. Tytöstäni kärpänen on tietenkin ehkä parasta mitä maailmassa on ja hän olisi kovasti halunnut antaa suukkoja kärpäselle.
    Niin symppis ei tuokaan kärpänen silti ollut, että olisi moiseen suostunut.

    VastaaPoista
  2. r.i.p. kärpy.
    oli mukava kirjoitus. todella. ja mattila vertaansa vailla.

    VastaaPoista
  3. Kuoleminen on haastavampi asia (meillä haluttiin aikanaan välttämättää ehdottaa ihmisvainajaa laitettavaksi kompostiin), mutta nyt kuulin ensi kertaa lapsesta joka on innostunut kärpäsestä. Tähänastinen kokemus on osoittanut, että kärpäsessä on jotain pelottavaa. Tykkääkö Madde myös muista surisijoista, amppareista ym.?

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus :)
    Meillä pelätään kärpäsiä jos ne tulevat liian lähelle - silloin Bella lähtee karkuun ja sanoo mennessään, että "ei pelota yhtään". Muutkin hyönteiset ovat vähän pelottavia, vaikkakin kiehtovia, ja hämähäkeistä ja "muurähäkeistä" puhutaan taukoamatta.
    Heh, meilä kävi tuon syömisen kanssa samoin - uhattiin mummilla että jos Bella ei syö niin Urho (papan koira) tulee syömään Bellan ruuat. No, siinä sitten kävi niin, että tyttö aina toiveikkaana mietti, että jos annettais ruuat Urholle...

    VastaaPoista
  5. me saatiin 2 kg painoa puolessa vuodessa sillä, kun sanottiin, että naapurin täti tulee syöttämään ;) siinä ei voi olla sitten syömättä..

    VastaaPoista
  6. Frida taas yrittää luistaa ruokailusta väittämällä kiven kovaan, että se ruoassa on muurahaisia. Tämä juontaa juurensa siitä, että kerran keväällä eräs epäonninen kukkakärpänen meni hukuttautumaan tytön semperiin just kesken ruokailuhetken - mikä traumaattinen kokemus.
    Mä en ole mikään ötököidenrakastaja, mutta olen yrittänyt skartapa ja esittää iloisen uteliasta kaikkien kotiin eksyvien surisijoiden kanssa, jotta ipana ei oppisi selittämätöntä kammoa kaikkiin öttiäisiin, suomessa kun ne varsin harvoin aiheuttaa mitään vahinkoa. Ei ole tehonnut, Frida esittää mun kanssa kiinnostunutta, yleensä noin kolmen metrin hajuraon päässä elukasta.

    VastaaPoista
  7. Elina, mahtavaa että teilläkin on lämmin kärpässuhde! :D

    Polly, kiitos!

    Rous, kiitos! Pitäiskö sun ottaa käsityövalikoimiin myös kärpy?

    Anonyymi, olen yrittänyt opettaa että kaikki eivät ole kärpäsiä (ja siten eivät ehkä halua halia), mutta lajinmääritys on vielä hiukan hakusessa.

    Karina, haha, ei tosiaan pelota yhtään.. :D Muurahainen ei ole meillä kovin hyvässä huudossa, koska maailla puskapissien aloittamisen jälkeen kävi niin kuin joskus kaikille tytöille käy.. ;)

    Rousku, onko teidän naapurissa siis joku Bates motelli?!

    Annaheti, Frida on ihan normaali lapsi. On sosiaalisesti älykkäämpää fanittaa Myyrää kuin kukkakärpäsiä!

    VastaaPoista
  8. Myyrästä tuli muuten mieleen, että landella kun myyrät oli tehneet tuhojaan ja niiden koloja käytiin "ihastelemassa" niin Bella tasaisin väliajoin kävi huhuilemassa koloon "Myyräääää! Huhuuuuu! Tule tänne!" Raukka... ei se Myyrä tullut, kun valitettavasti sattui nukkumaan just sillon kun Bella kävi kutsumassa ;)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...