13.6.2009

Esimiehenä lapselle osa 1

Olin viime viikolla taas esimieskurssilla. Kurssilla käsiteltävät opit lauman johtamisesta sopivat niin työpaikalle kuin kotiinkin, ja näkisin, että tällainen koulutus pitäisi olla pakollinen ihan jokaiselle vanhemmalle. Motivointitaidot kun ovat kaiken toiminnanohjaamisen ytimessä.

Toisin kuin voisi luulla koulutuksessa käydään läpi hyvin maanläheisiä asioita. Esimerkiksi ihmisen perustarpeita. Oli valaisevaa muistaa, että sosiaalisena eläimenä ihmistä ajaa kaksi asiaa, joiden puuttuminen on demotivoivaa:
1. Tarve tulla huomatuksi.
2. Tarve tuntea itsensä riittäväksi.

Ensimmäinen tarve on niin vahva, että sitä voi käyttää jopa rangaistuksena. Huomioimatta jättäminen, ihmisen tekeminen läpinäkyväksi, on yksi alkukantaisimpia rankaisemisen muotoja, joka toimii niin aikuiseen kuin lapseen. Kun kukaan ei katso eikä kuuntele, ihmisen olemassaolo mitätöidään. Lapsi kokee huomion puutteen rangaistuksena siinä missä aikuinenkin, ja yrittää saada sitä keinolla millä hyvänsä. Varmasti jokainen muistaa omasta lapsuudestaan miten siistiä oli kun vanhemmat antoivat aikaansa: tulivat leikkimään tai lukemaan yhdessä kirjaa. Pitäisi yrittää pitää se tunne mielessä.

Riittämättömyyden pelko taas on paitsi työelämän myös vanhemmuuden perusahdistuksia - ja osaksi juuri yllämainitun ajan puutteen takia! Tämä on täysin omaa teoriaani, mutta jäin pohtimaan, missä vaiheessa lapsikin alkaa tuntea riittämättömyyttä. Aikuinen reagoi tähän pelkoon monella eri tavalla temperamentista riippuen (luovuttaa, yrittää entistä raivokkaammin, pakenee), niin myös lapsi. Turhautumisraivarit merkinnevät vain sitä, että lapsikin tiedostaa oman riittämättömyytensä johonkin asiaan, jota minä saatan vielä pitää helppona (pukeminen, lasista juominen läikyttämättä, lelujen käyttö). Kukapa haluaisi epäonnistua? Tästä pääsin lelustrategiaan. Mäkin olen ostanut Maddelle kaiken maailman hilavitkuttimia, joista kuuluu ääniä ja syttyy valoja, mutta loppuviimeksi ipana leikkii paljon mieluummin puisen hellan, lapion tai leikkiauton kanssa, joissa on selkeä käyttöliittymä ja joku merkitys. Lisäksi niiden kanssa on helpompi osallistaa joku aikuinen mukaan. Sekavat muovihärpäkkeet vain ruokkivat tunnetta, että tästä maailmasta ei tajua yhtään mitään. Sen ehtii tajuta myöhemminkin.

Ps. Tiesittekö että aikuiselle täytyy uusi asia kertoa keskimäärin 11 kertaa ennen kuin se menee jakeluun. Siinä vaiheessa kun olet siis huomauttanut lapselle että astianpesukoneeseen ei saa piilottaa vaippoja, muistuta itseäsi, että tämä on hänelle uusi asia. Niin kuin about kaikki muukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...