2.5.2009

Fiksu tyyppi

Huomasitte varmaan uutisen siitä 2-vuotiaasta brittitytöstä, joka läpäisi Mensan testin tuloksella 156. Tyttö oli oppinut puhumaan viiskuisena ja kävelemään silloin, kun muut punnertavat ekan kerran pystyyn. Voitte kuvitella, kun sen äiti on soittanut ystävättärelleen, että nyt on aloiteltu perunan maistelu ja toi lapsi sanoi juuri ensimmäisen sanansa.



Lahjakkuus herättää aina kateutta ja epäuskoa. Nytkin tämän pikkutytön saavutusta on vähätelty.

On totta, että Mensan testi mittaa vain sitä, miten hyvä yksilö on Mensan testissä, sillä älykkyys on paljon laajempi käsite. Ja on totta, että jos noita loogisen päättelykyvyn testejä tekee paljon, oppii huomaamaan niissä tiettyjä yhteneväisyyksiä ja etsimään oikeita asioita. Testi on myös suhteutettu ikään joten Einsteinin haastajaksi tytöstä ei vielä ole. Hämmästyttävintä tässä on kuitenkin se - ja tämän voinee jokainen kaksivuotiaan vanhempi allekirjoittaa - että toi kyseinen ipana on jaksanut keskittyä noihin tehtäviin.

Se ei ole ihan helppoa. Kokeilkaa vaikka.

On aina hämmästyttävää törmätä itseään paljon fiksumpaan ihmiseen, mutta en osaa yhtään kuvitella, miltä tuntuisi, jos oma lapsi osoittaisi hyvin varhaisessa vaiheessa olevansa jollain tavalla poikkeuksellisen lahjakas.

Kasvatusnäkökulmasta on varmaan aika stressaavaa tajuta a) oma keskinkertaisuutensa ja b) että napero kaipaa leikkeihinsä jotain aivan muuta kuin duploja ja Batman-asuja. Millä eväillä lasta pitäisi kasvattaa? Miettikää, jos jälkikasvussanne olisi potentiaalia ratkaista mustien aukkojen arvoitukset! Pitäisi tehdä vaikea valinta sen suhteen tarjotako lapselle parhaat mahdolliset virikkeet lahjakkuutensa kehittämiseksi vai yrittää kasvattaa lapsi mahdollisimman "normaalisti". On vaikea päättää kumpi valinnoista on karhunpalvelus. Matemaattisesti lahjakas, sinfonioita säveltävä tai laadukasta proosaa suoltava lapsi saattaa pitää peruskoulua aivan tampioiden kokoontumisajoina, mutta toisaalta monipuolinen sosiaalinen verkosto on ihmisen tunneälyn kehitykselle tärkeää. Ja kuka hitto sen kalliimman vaihtoehdon rahoittaa?

En ole itse onneksi noiden kysymysten äärellä. Skidillä on mainio huumorintaju (tänä aamuna se sanoi mulle soo soo sormea heristäen ja silmiä siristäen kun yritin tarjota sille vihanneksia, joista se ei siis tykkää) mutta niin kauan kun sen huumori liittyy pieruille nauramiseen ei tarvita erikoistoimenpiteitä.

5 kommenttia:

  1. Jestas. Joo, onneks ei tarvitse miettiä noin vaikeita kasvatuksen laatu- ja sisältöasioita; mä itse kun en ole mikään einsteini, vaikka kävellä aloinkin 7-kuisena. Pikkupuffa onneksi malttoi kehittää itsesuojeluvaistoaan liikkumisen suhteen paljon pitenpään. Ja silti pidän sitä tavis-älykkäänä ipanana, vaikka vieläkin puhe on tosi rajoittunutta. Meillä on niin syvä kommunikaatioyhteys sen kanssa, ettei se tarvitse sanoja, heh.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, piti vielä paukutella henkseleitä: meidän ipana tosin on jo ratkaissut mustien aukkojen ongelman. Vai millä muuten selittyy se, että se aina löytää kadoksissa olevat isän avaimet ja äidin käsveskat? :)

    VastaaPoista
  3. Täällä joudutaan hieman painimaan noiden asioiden kanssa. Läpäisimme molemmat aikoinaan tuon kyseisen firman testin ja kun älykkyys periytyy (osaksi ja osa tulee kasvuympäristön kautta), tässä joutuu miettimään, että riittääkö tuolle mukelolle tällainen keskinkertainen äitiys ja kukkuu-leikit? Mitä mun pitäis osata tarjota, jotta pieni taimen pääsee kukoistamaan? Vai onko se meistä riippumatonta ja lapsi osoittaa kiinnostuksensa sitten ihan itse johonkin asiaan? Pitäisikö mun viedä tuota erilaisiin aktiviteetteihin, jotta ipana ei turhaudu liian virikkeettömään kotielämään? Tunnen hieman vastuun painetta, vaikkei kait muakaan sen erikoisemmin ole kasvatettu. Ja kyllä täällä nauretaan pieruhuumorille, ihan lapsesta molempiin vanhempiin :D

    VastaaPoista
  4. Itsekin olen ko. putiikin testin läpäissyt, mutta niin älykäs en ole ollut :), että olisin ylläolevan anonyymin tavoin pohtinut älykkyyden periytymistä ja sitä pitäiskö tolle mahdollisesti älykkäälle perillisille jotain extraa tarjota. Ehkä sen takia, että itse olen kokenut lapsena olevani jotenkin outolintu, joten pidän sopeutumista "tavanomaisuuteen" ja nimenomaan sosiaalista älykkyyttä, jota Mensa ei testaa, paaaaljon tärkeämpänä.

    VastaaPoista
  5. äiti-puffa: miten tollasia tavaroita LÖYTÄVIÄ lapsia kasvatetaan? Matilda on hukannut mun mm. masterin ja D&G aurinkolasit, joten alkaa olla saldo vähän miinuksella. O_o

    Anonyymi, teillähän on ihan hyvä tilanne jos koko perhe rentoutuu rubikin kuutioiden, shakkimatsien ja sudokujen äärellä. ;D

    Anonyymi, hyvä pointti. Onnellisuuttahan ei tuo älykkyys eikä raha vaan sopeutumiskyky.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...