6.3.2009

Tyttöjenpäivä

Tämä aikuisten suunnittelema maailma on vaan välillä aivan kuvottava. Tämä pikkutyttöjen push-up rintaliiveistä kertova uutinen sai suorastaan voimaan pahoin.

Olisin valmis murskaamaan polvet siltä vaatesuunnittelijalta, joka idean keksi, mutta syyllisiä on lisää. Tuotteen myynnistä vetäminen on tietenkin vähintä, mitä kauppias voi tehdä, mutta kuka helvetin munapää ottaa kyseisen tuotteen edes valikoimiinsa? Kritiikkiä nyt peliin! Aloitetaan vaikka siitä, että alle 10-vuotiaalla ei ole pakko olla rintoja. Eikä muuten ole kolmikymppiselläkään, mutta se on jo toinen stoori.

Tämä on tietenkin vain jatkoa sille, mistä olen jo aikaisemminkin vaahdonnut: markkinat tuputtavat lapsille stereotypioita jo vauvaiästä. Tämä tytöille suunattu vaaleanpunaisen hötön mielivalta on luonnollisesti aika laimeaa verrattuna tähän rintaliiviepisodiin, mutta se on silti olemassa.

Ja se tuottaa tulosta: tyttöjä, jotka ovat aivopestyjä hakemaan huomiota ja hyväksyntää sillä, että ovat ihania ja kauniita prinsessoja, vaikka saisivat varmasti onnistumisen ja hyväksymisen tunteita muillakin keinoin. Mitään vaihtoehtoja ei tarjota: joko olet prinsessa tai sitten olet poika. Ja pojilla on varmasti ihan omat haasteensa, kertokaa esimerkkejä jos olette törmänneet!

Lisäksi tässä karsinassa saa viettää koko elämänsä. Torstaisessa seminaarissa nimittäin puhuttiin myös naisia tasapäistävästä mainonnasta, ja esitettiin lausunto, jonka mukaan se ärsyttää naisia. Kuitenkin kyseisestä tilaisuudesta sai mukaan vaaleanpunaisen paperikassin, jossa oli naistenlehtien lisäksi joku ryppyvoide ja mansikkamehua.

Mitä paskaa.

Naistenpäivä lähestyy. Alan päästä vauhtiin.

15 kommenttia:

  1. tasapäistäminen on ehkä just se juttu, jonka takia inhoan esimerkiksi maikkarin ava-kanavaa syvästi ja ikinä sekuntiakaan katsomatta.

    viesti siitä, että naisena minua toki tulisi kiinnostaa sisustus ja tyra banksin talk show tjsp (mainoksia olen kyllä nähnyt, surukseni) on aika kuvottava. joskus ennen julkaisua kyselivät vielä sivuillaan, että mikähän mahtaisi naisia tv-kanavalla kiinnostaa. vaihtoehtoja oli toki meikeistä lemmikeihin. niin.

    VastaaPoista
  2. Poikien tulee tietysti "olla poikia" ja kestää rajuja leikkejä ja jopa väkivaltaa ilman kenenkään siihen puuttumatta. Herkimpienkin!

    VastaaPoista
  3. Ava kanavassa ärsytti jo mainokset aikoinaan, samasta syystä kuin Liinaa. Mutta Mama koitappas saada käsiisi uusin meidän perhe lehti, siinä kuulemma hieman toista ääripäätä. Googlellakin voit löytää juttua artikkelista "hän on Ruu".

    VastaaPoista
  4. Itselle tuli kanssa heti mieleen tuo uusin Meidän perhe -lehti ja siinä oleva juttu perheestä, joka ei ole kertonut kenellekään lapsensa sukupuolta. Ei edes kysyttäessä. Molemmat mummot ovat tietoisia lapsen sukupuolesta, sillä ovat vaihtaneet lapsen vaippoja. Heitäkin on pyydetty pitämään asia huomioitta ja ostamaan sukupuolettomasti neutraaleita leluja ja vaatteita.

    Lapsen nimi on Ruu, vanhemmat ovat Kettu ja Susi, eivät äiti ja isä. Isä esimerkiksi kertoi, ettei halua tulla kutsutuksi isäksi, sillä kokee miehisiin nimikkeisiin liittyvät konnotaatiot ahdistavina.

    Aivan äärettömän mielenkiintoinen juttu ja muutenkin sellainen lehti, että tilaaminen todella kannattaa. Suosittelen :).

    VastaaPoista
  5. Liina, mä en samasta syystä kuluta mitään naisile suunnattua sisältöä, tulen enemmän vihaiseksi.

    Anonyymi, niin pojillehan ei tietenkään voi tehdä mitään ilman kamalia hirviö tai hämähäkkikuoseja..

    Laura, hitto, google ei tarjonnut miyään mutta kuulostaa mielenkiintoiselta!

    Marjaana, kiitos lisätiedoitsa! Onpas tosiaan kiinnostava artikkeli, joudun siis ehkä ostamaan aikauslehden - ekaa kertaa pariinkymmeneen vuoteen..

    VastaaPoista
  6. Sukupuolittavat käytännöt alkavat vauvaiästä: Tuliko tyttö vai poika? Sininen vai punainen potkupuku? Autoja vai barbeja?

    Lapset taidettiin jo keskiajalla nähdä pieninä aikuisina. Peppua keikuttavat tenavatähdet ja kaiken maailman lapsimissit panevat epäilemään, että taantumamme ei ole taloudellista, vaan henkistä laatua. Ehkä pikkutyttöjen push upitkin ovat osa keskiaikabuumia?

    VastaaPoista
  7. Hmmm, olen kyllä samaa mieltä kyseisten rintakiivien tarpeellisuudesta ja suunnittelijan henkisestä pääomasta. Ja muuten minusta lasten bikinit on aika samaa luokkaa, en ymmärrä miksi kaksivuotias tarvitsee bikinit käytännöllisen uimapuvun sijaan.

    Silti täytyy antaa esimerkki, siitä ettei tuo lasten aikuistaminen tai seksikkyys nyt aivan uusi juttu ole. Kyllä monissa kulttuureissa lapset (siis noin 8-12 vuotiaat) pukeutuvat tosi rohkeasti ja aikuismaisiin vaatteisiin. Siis minihameet, pintaa nuolevat ja avoimet topit ja mekot. Lattarimaissa Kuuba ja Honduras tämä on todellau yleistä. Olen jutellut tästä Suomessa asuvien kuubalaisten kanssa, mutta he eivät koe sitä ristiriitaisena;
    Heille ulkonäkö ja seksikkyys on vain niin luontaista ja iso osa sitä kulttuuria.

    Tietysti poikkeuksiakin varmasti löytyy tässä kuin muissakin asioissa.

    VastaaPoista
  8. pienten poikien maailmasta vähän:

    Pienen pojan ja tytön äitinä olen alusta asti sterssanut kuinka kasvattaa 'neutraali' lapsi, menemättä kuitenkaan överiksi.(mun mielestä "ei kerrota sukupuolta"-juttu meni överiksi, mutta pitäis perustaa oma blogi siihen vuodatukseen ;) ).
    eka tuli tyttö, jolle kaikki alkoi tuputtaa "tyttöjuttuja". vauvana puin pitkälti valkoisiin, joka häkellytti vieraat. empivä, kumpi-se-on katse oli hupaisa. 'opin' kuitenkin, että sievän näköinen poika on parempi, kuin rujon/pojan näköinen tyttö...

    nyt taaperovaiheen paremmalla puolella olen huomannut, että poikamainen tyttö on hyväksyttävää ja suloista, kun taas tyttömäinen poika aiheuttaa vaivaantuneita reaktioita. meillä siinä "no-mutta-pitäähän-joka-tytöllä-olla-keijupuku"-synttärilahjassa kulkee nyt se pikku poika oikein onnellisen näköisenä, siivet vaan tutisee. Toisaalta poikani on hyvin 'poika' (huoh..)- rasavilli, vauhdikas ja fyysinen, jolloin mielletään helposti, ettei voi olla herkkä sylipoika, joka pusuttelee ja halailee koko ajan. Olen tarhassa tästa nimenomaan sanonut, kun vertailu isosiskoon on ollut rankimmillaan.myös isovanhemmat sortuvat tähän, joka pahoittaa ainakin mun mielen.

    ja aikuisiällähän se on ihan ok tai ainakin miehen oma vika, jos saa esim.snagarilla turpiin, miestähän saa lyödä...

    no joo, pieni vuodatus. pienen pojan maailman avutuminen on tuonut uuden näkökannan mun femmari luonteeseen.

    lähtökohtaisesti lapsen pitää saada olla lapsi, oli tyttö tai poika.

    VastaaPoista
  9. Pienen pojan vajaan kahden elinvuoden aikana olen törmännyt jo ainakin seuraaviin sukupuoleen sidottuihin kommentteihin:

    *niin nätti lapsi, että luulin siksi tytöksi (eikö poikavauva voi olla "nätti"/söpö?)
    *me ei sitten osata äidin kanssa ostaa sille lahjoja, kun ei tiedetä mitään poikien leluista (vajaa kymmenvuotiaan tytön kommentti; ovatko lelut tosiaan niin sukupuolisidottuja?)
    *nyt liikut vaarallisilla vesillä (kommentti alakouluikäisen pojan isältä, kun kerroin ostavani 1,5-vuotiaalle pojalle nukenrattaat ja nuken; hei haloo???)

    T. Poikien maailmaan vähitellen tutustuva äiti

    VastaaPoista
  10. Tero, keskiaikabuumi?? :D Nousussa mestaukset, uskonvainot ja kolera.

    Aonyymi, mielenkiintoinen pointti! Olsiko niin että tasa-arvoisissa yhetiskunnissa tyttöjen seksualisoiminen nähdään vääräksi tieksi..

    Anonyymi, kiitokset kommentista! Olen itse huomannut että Madden villiyttä yritetään taltuttaa "ettei nyt vaan tyttö satuttaisi itseään" kun taas pojille riehuminen katsotaan luontaiseksi. Sama jatkuu tosiaan vanhempana: miehille väkivallan kohtaaminen katsotaan olevan luonteva osa elämää. O_o

    Anonyymi, mukava se isän kommentti, hän itse liikkuu hieman vaarallisilla vesillä asenteellisen kasvatuksensa kanssa. Mutta kyllä: lelut on aivan sairaan sukupuolisoituja! Mä olen aina antanut kummipojilleni rahaa, koska lelut on mulel todella vastenmielinen kulutuskohde.

    VastaaPoista
  11. Tässä kiinnostuneille linkki juttuun, teksti on luettavan kokoista kun valitsee kuvista suurimman koon:

    http://www.flickr.com/photos/25833496@N04/3341852910/in/set-72157615027189848/

    VastaaPoista
  12. Voi että, meinas tää postaus jäädä pimentoon, kun kiireessä elää.

    Kahden tytön ja yhden pojan äitinä hihkun riemusta taas tällekin keskustelulle. Meillä poikaesikoinen pukeutuu punaiseen (väri sopii hänelle), tyttökeskari siniseen (inhoaa vaaleanpunaista) ja tyttökuopus rrrrrakastaa prinsessoja, vaaleanpunaista höttöä. Ja kaikki saman kasvatuksen tuloksia.

    Minusta koko stereotypia-ajattelu on ihan vinksahtanut. Miksi ihmeessä jonkun ideanikkarin pitäisi tietää minua paremmin, mitä tämä nainen haluaa lukea, katsoa töllöstä tai pukea päälleen. Minä valitsen kiitos ihan itse.

    VastaaPoista
  13. Riikka, kiitos! Olihan juttu. Tämä vaatii vähän sulattelua.

    Susanna, nämä ideanikkarit yrittävät vain tuottaa sitä mikä menee kaupaksi. Tässä voisivat myös kuluttajat miettiä ostoksiaan ja vaatia vaihtoehtoja.

    Mun pikkuveli muuten rakasti kolmivuotiaana hameita. Täytyykin kysyä mutsilta missä vaiheessa se meni ohi.. ;)

    VastaaPoista
  14. Suden vastauksia, kommentteja ja ajatuksia on kerätty blogiin: http://sukupuoli.blogsome.com/

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...