Subjektiivinen oikeus olla eri mieltä

Hesarissa on ollut mielenkiintoista mielipidekirjoittelua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jolla siis tarkoitetaan sitä, että toisen lapsen saa laittaa päivähoitoon vaikka toinen vanhemmista olisi vanhempainvapaalla. Huoh. Tätä oikeutta vastustetaan lähinnä todella turhanpäiväisellä "ei ennen vanhaan tullut kuulonkaan" -paskanjauhannalla. On taas päässeet perusasiat unohtumaan. Subjektiivisuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että jokainen itse määrittelee lastensa hoitomuodon. Lisääntymisellekään ei ole asetettu minkäänlaista pätevyyskoetta - miksi ihmeessä päivähoitotarpeen määrittely olisi yhtään vaativampaa? Näköjään edelleen joillekin tulee yllätyksenä, että maailma on muuttunut. Ennen vanhaan oli moni muukin asia toisin. Synnytettiin saunassa ilman kivunlievitystä ja äitejä ja lapsia kuoli synnytyksiin ja äitiys oli ylipäätään naisen ainoa ura. Vielä 70-luvullakin äitiysloma kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen suvun muodostama tukiverkko hoiti lapset. Ei tarvinnut käydä näitä keskusteluja.

Hyvinvointiyhteiskunta - vajavainenkin - lähtee siitä, että sen jäsenien erilaisuutta tuetaan: molempia sukupuolia, kaikkia ikäryhmiä, erilaisia perheitä, työntekijöitä ja työtätekemättömiä. Miksi äitiyttä ei saisi tukea? Perheessä vallitsee hätätilanne, jos vauva ei nuku (ei päivällä eikä yöllä). En todellakaan käsitä mitä moraalisesti hienompaa on siinä, että flunssaviruksen aivokapasiteetilla ja pinnalla varustettu väsynyt ihminen pakotetaan jaksamaan kotona vauvan ja uhmaikäisen kanssa oli tilanne mikä tahansa. Se, että esikoinen pääsee/joutuu hoitopaikkaan purkamaan energiaansa, ei välttämättä äidin väsymystä poista, mutta ehkä estää loppuunpalamisen. Sillä se vasta kalliiksi tulee.

Kriitiikin perimmäinen kimmoke on tietenkin kateus. Oikeuttaan käyttävät äidit leimataan vapaamatkustajiksi, joille annetaan kahta eri tukea: ensin kustannetaan mahdollisuus olla kotona ja toiseksi toisen lapsen päivähoito. Erityisen epistä tämä on, jos vauva on ns. helppo eikä mikään koliikkiraivopää. Mitä sitten? Opiskelijatkin saavat sekä kallista koulutusta että opintotukea. Ja kyseinen mamma on tuottanut yhteiskuntaan kaksi tulevaa veronmaksajaa, mikä on jatkuvuuden kannalta olennaista. Samalla logiikalla pitäisi miettiä muitakin tehokkuustoimenpiteitä: ei muuta kuin lapsettomat väkisin lisääntymään (sillä sehän vasta subjektiivista on!) ja velvoitetaan samalla äidit aina yhteiskunnan kustantamalla vapaalla ollessaan hoitamaan useampaa kuin yhtä lasta. Kyllä tulisi säästöjä! Hoitokompetenssihan luonnollisesti vain kasvaa kokemuksen myötä, joten kolmannen lapsen synnyttänyt äiti voinee ottaa ainakin neljä muuta hoitolasta. Kas, ennen vanhaan, kun naiset eivät laiskotelleet, perheetkin olivat isoja.

Jep. Kohta varmaan tuberkuloosikin on jotenkin ylevä asia.