Tietoa mainostajalle ›

28.3.2009

Subjektiivinen oikeus olla eri mieltä

Hesarissa on ollut mielenkiintoista mielipidekirjoittelua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, jolla siis tarkoitetaan sitä, että toisen lapsen saa laittaa päivähoitoon vaikka toinen vanhemmista olisi vanhempainvapaalla. Huoh. Tätä oikeutta vastustetaan lähinnä todella turhanpäiväisellä "ei ennen vanhaan tullut kuulonkaan" -paskanjauhannalla. On taas päässeet perusasiat unohtumaan. Subjektiivisuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että jokainen itse määrittelee lastensa hoitomuodon. Lisääntymisellekään ei ole asetettu minkäänlaista pätevyyskoetta - miksi ihmeessä päivähoitotarpeen määrittely olisi yhtään vaativampaa? Näköjään edelleen joillekin tulee yllätyksenä, että maailma on muuttunut. Ennen vanhaan oli moni muukin asia toisin. Synnytettiin saunassa ilman kivunlievitystä ja äitejä ja lapsia kuoli synnytyksiin ja äitiys oli ylipäätään naisen ainoa ura. Vielä 70-luvullakin äitiysloma kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen suvun muodostama tukiverkko hoiti lapset. Ei tarvinnut käydä näitä keskusteluja.

Hyvinvointiyhteiskunta - vajavainenkin - lähtee siitä, että sen jäsenien erilaisuutta tuetaan: molempia sukupuolia, kaikkia ikäryhmiä, erilaisia perheitä, työntekijöitä ja työtätekemättömiä. Miksi äitiyttä ei saisi tukea? Perheessä vallitsee hätätilanne, jos vauva ei nuku (ei päivällä eikä yöllä). En todellakaan käsitä mitä moraalisesti hienompaa on siinä, että flunssaviruksen aivokapasiteetilla ja pinnalla varustettu väsynyt ihminen pakotetaan jaksamaan kotona vauvan ja uhmaikäisen kanssa oli tilanne mikä tahansa. Se, että esikoinen pääsee/joutuu hoitopaikkaan purkamaan energiaansa, ei välttämättä äidin väsymystä poista, mutta ehkä estää loppuunpalamisen. Sillä se vasta kalliiksi tulee.

Kriitiikin perimmäinen kimmoke on tietenkin kateus. Oikeuttaan käyttävät äidit leimataan vapaamatkustajiksi, joille annetaan kahta eri tukea: ensin kustannetaan mahdollisuus olla kotona ja toiseksi toisen lapsen päivähoito. Erityisen epistä tämä on, jos vauva on ns. helppo eikä mikään koliikkiraivopää. Mitä sitten? Opiskelijatkin saavat sekä kallista koulutusta että opintotukea. Ja kyseinen mamma on tuottanut yhteiskuntaan kaksi tulevaa veronmaksajaa, mikä on jatkuvuuden kannalta olennaista. Samalla logiikalla pitäisi miettiä muitakin tehokkuustoimenpiteitä: ei muuta kuin lapsettomat väkisin lisääntymään (sillä sehän vasta subjektiivista on!) ja velvoitetaan samalla äidit aina yhteiskunnan kustantamalla vapaalla ollessaan hoitamaan useampaa kuin yhtä lasta. Kyllä tulisi säästöjä! Hoitokompetenssihan luonnollisesti vain kasvaa kokemuksen myötä, joten kolmannen lapsen synnyttänyt äiti voinee ottaa ainakin neljä muuta hoitolasta. Kas, ennen vanhaan, kun naiset eivät laiskotelleet, perheetkin olivat isoja.

Jep. Kohta varmaan tuberkuloosikin on jotenkin ylevä asia.

7 kommenttia:

  1. aamen. sarjassamme täysin samaa mieltä. en olisi asiaani osannut paremmin esittää.

    t.mama

    VastaaPoista
  2. Mama on jälleen asian ytimessä!!! Itselläni ei - valitettavasti - ole tästä kokemusta, mutta hypoteettisesti: JOS meillä olisi vauva, niin pitäisin 5-6 -vuotiaan subjektiivisena oikeutena päästä leikkimään myös ikäistensä seuraan. Ainakin omani alkaisi kiivetä seinille jos olisi sidottu laiskasti leikkivään äitiin ja leikkimättömään vauvaan.

    - Annis -

    PS. Sekundäärisenä lapsettomana luin kohdan "lapsettomat väkisin lisääntymään" erittäin positiivisena. Kun saiskin siihen yhteiskunnalta jotain tukea :)

    VastaaPoista
  3. Loistokommentti tämä Anniksen ps, tätähän voisi tarjota Ville Hännikäiselle vastavetona sen "naiset bordelleihin" -kommentteihin: miehet pakkolisääntymään siihen halukkaiden naisten kanssa. ;)

    Mutta joo: jopa lapsettomana veronmaksajana ja tästä päiväkotietuudesta siis väistämättä tappiolle jäävänä olen seurannut keskustelua aika sanattomana. Eikö se ongelma nyt enempi ole se, ettei tässä maassa ylipäänsä synny riittävästi lapsia??

    Itse tunnen monia, jotka ovat vieneet ekan lapsen päiväkotiin nimenomaan em. sosiaalisuussyistä osaksi päivää tai viikkoa kun vauva tulee taloon - sen sijaan en tunne yhtään äitiä, joka haluaisi dumpata lapsensa ehdoin tahdoin 8 tunniksi päiväkotiin, jos on itse kotona. Eiköhän tässä voisi luottaa ihan äidinvaistoon: jos äiti kokee selviytyvänsä lasten kanssa kotona kaikki päivät, hän varmasti tekee niin. Jos hän kokee, ettei täysin jaksa tai selviä vaan tarvitsee edes osa-aika-apua, on varmasti lapsenkin etu päästä päiväkotiin huutavan vauvan ja väsyneen äidin luota. Tämä on tietysti kaikki teoriaa, mistäs minä sen tietäisin.. ;)

    VastaaPoista
  4. Täysin samaa mieltä Inan kanssa -kenen etu on se, että väsynyt äiti pakotetaan jäämään kotiin koliikkivauvan ja virikkeitä ja erityishuomiota kaipaavan leikki-ikäisen kanssa? Onko todella parempi, että 2-vuotias istutetaan katsomaan videoita vähintään 4 päivässä, kun räkä-poskella-oleva-äiti ei nyt todellakaan jaksa muuta vai se, että päiväkodin henkilökunta auttaa jaksamaan pahimman yövalvomiskauden yli? En usko tosiaan Inan tavoin, että kukaan haluaa "laiskana" dumpata esikoisensa päivähoitoon, kyllä siinä on ihan omat voimavarat syynä. Tämän päivän hesarissa oli onneksi huomioitu vähän niitä järkisyitäkin tunnesyiden sijaan, esim. se, että jos luopuu hoitopaikasta osaksi aikaa, edessä voi olla uusi hoitopaikkaravonta, jossa paikkoja ei välttämättä enää saakaan...tai ei ainakaan samasta paikkaa..
    Tuntuu, että pahiten subjektiivista päivähoitooikeutta ovat kritisoimassa naiset, eivät miehet. Ja nimenomaan ne naiset ovat ensimmäiseksi heittämässä kiviä, jotka ovat joskus itse selvinneet vaikeasta ajasta kahden tai usemman pienen lapsen kanssa kotona.
    Kummallista, kun nykyään puhutaan niin paljon synnytyksen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisystä, mutta se unohdetaan täysin, kun perheeseen syntyy toinen lapsi. "Kylhän sitten pitäisi jo jokaisen jaksaa...." Tämän päivän mielipidekirjoitus hesarissa vetosi kotona hoitamiseen sillä perustein, että kyllä esikoinen voi osallistua vauvan hoitoon...hmmm...eli seuraava lapsi pitäisi tehdä, kun edellinen on joku 8-vuotias??? Voitaisko jo tosiaan lopettaa tämä "kun mäkin kerran niin kyllä säkin" -tyyppien keskustelu 2000-luvulla?
    -Krista

    VastaaPoista
  5. Jep, olin kuulevinani/lukevinani jostakin, että tätä subjektiivista oikeutta käyttävien vanhempien lasten määrä päiväkodeissa on parin prosentin luokkaa. Paljon melua tyhjästä?

    VastaaPoista
  6. Mama, halleluja. :)

    Lumi, no niin just!

    Annis, mä näen ton jopa ehdoksi sille että meille joskus tulisi se toinen vauva. Tarkoitin noilla lapsettomilla tietenkin itsekkäitä ja hedonistisia lapsettomia pareja, jotka eivät osallistu eläketalkoisiin. Että kehtaavat nauttia elämästä! ;)

    Ina, haha! Huippuidea! Mutta joo, mä olen ainakin väsyneenä niin pahantuulinen että Madde varmaan itse painelisi päiväkotiin mun valvottua jonkun yökukkujan kanssa.

    Krista, aivan! Toi hoitopaikasta luopuminen muakin kammottaisi: meillä on nyt sadan metrin päässä kunnallinen perhepäivähoito. Anteeksi vain mutta pistän sinne koti-insinöörin jos en Maddea. ;)

    Anonyymi, todellako? Tää maahan on siis superäitejä täynnä.. O_o

    Mutta tosiaan, tämä naisten ainainen tappelu parhaasta perhe-elämästä olisi ihan tapakasvatuksen paikka.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...