Tietoa mainostajalle ›

2.2.2009

Tuhat loistavaa perspektiiviä

Jos dieetti eteneekin hieman kompastellen, niin yhden lupaukseni olen pitänyt: olen lukenut tänä vuonna jo kaksi kirjaa.

Jotkut ihmiset lukevat paetakseen todellisuutta. Mä luen päästäkseni käsiksi todellisuuteen. Nimittäin kun elää omaa pientä elämäänsä, joka rajoittuu tähän Espoon ja Helsingin rajan sahaamiseen, unohtaa välillä kokonaiskuvan. Että asiat voisivat olla ihan helvetin paljon huonomminkin.

Sain yöllä yhden maissa viime yönä loppuun Khaled Hosseinin kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa. Mulla on ylipäätäänkin taipumus ahmia kirjoja, mutta tämän teoksen kanssa pystyin pitämään vain kaksi taukoa. Mä myös aika harvoin jännitän lukiessani niin että sydän alkaa takoa. Ja aika harvoin mä vietän unettoman yön pohtien kirjan ihmiskohtaloita. Itkin ainakin kerran. Olin yhtäaikaa raivoissani ja ihastuksissani. Bra jobbat, Khaled.

Tuhat loistavaa aurinkoa on kirjoitettu rakkaudesta Kabuliin. Se kattaa kolmekymmentä vuotta Afganistanin myrskyisää lähihistoriaa ja antaa äänen maan sorretuille naisille.

Teos nousi heti ilmestyttyään Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian bestsellerlistojen ykköseksi ja sai sekä lukijat että kriitikot polvilleen. Sen elokuvaoikeudet on ostanut Columbia Pictures.

”Väkevä ja riipaiseva kuvaus Afganistanista, mutta myös runollinen kertomus vahvojen naisten elämästä ja sammumattomasta toivosta.” – Publishers Weekly

Todellakin.

Kirjasta saa perspektiiviä naiseuteen, äitiyteen, isyyteen, ystävyyteen, perheeseen ja yhteiskuntaan samalla kun se tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen Afganistanin lähihistoriaan. Suosittelen lukukokemusta ihan jokaiselle, jonka suurin ongelma on digitv:n kuvanlaatu tai Länsiväylän ruuhkat.

Älkäämme myöskään unohtako, että vaikka Kabulin ihmisoikeustilanne saattaakin nykyään olla jo parempi, Afganistanin maaseuduilla sharia ja sen konservatiivinen tulkinta ovat edelleen voimissaan. Kirjan tapahtumat voivat tapahtua jollekin koko ajan. Ja niillä todennäköisesti ei ole yhtä semionnellinen loppu.

9 kommenttia:

  1. Saman kirjoittajan Leijapoika oli loistava. Tuhat loistavaa aurinkoa on lukulistalla, kun sen joskus saan käsiini (kirjojen ostolakko on vaarassa kyllä hetkittäin repeillä).

    VastaaPoista
  2. Toi oli mahtava kirja. luin sen heti kun sain käsiini, itkin, raivosin ja olin aika järkyttynyt.

    Todella vaikuttava kirja. Ja pelottavin juuri siinä faktassa, että se on totta niin monelle.

    Jää aamupuuron väärä suola-aste kakkoseksi murhelistalla.

    VastaaPoista
  3. Voi Onna, meillähän on loistava kirjastosysteemi ja Helmet!

    VastaaPoista
  4. Varasin tuon kirjastosta saman tien. Olen suuri dokumentaaristen kirjojen ystävä. Tässä sulle lukuvinkki mikäli sama aihepiiri kiinnostaa:

    SASSON, Jean P.
    Mayada : Saddamin vanki

    VastaaPoista
  5. Onna, kiitos vinkistä taidanpa lukea senkin - onko se yhtä synkkä..?

    Piuku, hyvä kuulla, että kirja on herättänyt samanlaisen tunnemyrskyn muissakin.

    Anonyymilla on hiton hyvä pointti.

    Anonyymi, kiitos vinkistä! Mulle tuli vähän sellainen fiilis että taidan lukea vaan Aku Ankkoja vähän aikaa.. Otan ton käsittelyyn toivuttuani ensin tästä.

    VastaaPoista
  6. Siksipä sanoinkin että "kunhan saan sen käsiini". Eli kirjastosta lainaan :) Yritän vähentää kirjojen ostoa, varsinkin kun kotikunnan kirjasto on ihan mahtava, vaikka periferiassa asunkin (tai juuri siksi).

    Aika synkkä se Leijapoikakin on, Afganistanin historiaa lähinnä pienten poikien näkökulmasta. Mutta ehdottoman hyvä. En tietysti ole oikein hyvä vertaamaan kun "auringot" on vielä lukematta.

    VastaaPoista
  7. Todella ravisuttava kirja minunkin mielestäni. Luin sen samaan henkiseen putkeen (ajallisesti väliä saattoi olla kuukausiakin) Sofi Oksasen Puhdistuksen kanssa.

    On hyvä, että asioista kirjoitetaan kuten asiat ovat. Ei kuten niistä on poliittisesti korrektia kirjoittaa.

    Osaisipa itsekin.

    VastaaPoista
  8. Kirja pitää minkä lupaa: et enää katso maailmaa samoilla silmillä kuin ennen.

    VastaaPoista
  9. Vaikuttava lukukokemus, vielä monen vuoden kuluttuakin muutamat kohtaukset nousevat ahdistavina mieleen. Paikallisesta kulttuurista jäi päällimmäiseksi mieleen se raakuus, rakkaudettomuus ja julmuus, jolla etenkin miehet toisia ihmisiä (naisia) kohtelivat. Todellakin ymmärrän, että sieltä halutaan paeta. Kammottavaa, että niin monet joutuvat elämään tuollaisessa todellisuudessa tänäkin päivänä.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...