Sinäkö se oot?

Olen järkyttynyt. Sain kontaktin mun historiaan.

Kaikki lähti siitä, että siivosin laatikoita ja löysin kirjeen mun au pair -perheen äidiltä. Vietin Lontoossa mainion vuoden heti kirjoitusten jälkeen 1993-94 ja me erottiin ystävinä. Sue kirjoitteli mulle aina silloin tällöin kuulumisia, mutta nyt en pariin vuoteen ollut saanut postia. Tuli vähän syyllinen olo siitä, että olen niin huono kirjoittamaan mitään muuta kuin sähköposteja (oikeasti, mikä määrä kulttuuria katoaa tän digitaalistumisen myötä..) ja aattelin kokeilla löytyiskö netistä Suen nimellä jotain kontaktitietoja. Ei löytynyt. Vain yksi Facebook-linkki, joka osoittautui vääräksi henkilöksi. Kokeilin kuitenkin Facebookin hakua, vaikka en varsinaisesti pitänyt äitiä palvelun pääkohderyhmänä. Listaussivulle tulostui 15 nimeä.

Kappas tuolla on samannimiset pojat kuin niillä.
Ja nekin on näköjään Lontoosta.
Mutta noihan on yliopistossa ja high schoolissa, et eihän ne tiettykään ne oo.
Mutta toi toinen kyllä näyttääkin vähän Elliotilta.

Pikkuhiljaa alkoi raksuttaa. Mun Lontoon ajoista on 15 vuotta. Bruce on 19-vuotias. Elliott 17. Pistin viestiä. Sain jo vartin päästä Brucelta iloisen vastauksen että "Yep, that's me! Good to hear from you. " Ja selvityksen siitä että se opiskelee designia yliopistolla.

Ja ainoa, mitä mä osasin ajatella oli se, että se osaa kirjottaa. Se oli siis sittenkin oppinut ne sanakortit. Se ei ehkä ole enää yökastelija (en kysynyt) eikä todennäköisesti fanita Thunderbirdsejä. Eikä halua katsoa kolmatta kertaa putkeen Jungle Bookia. Damned. Ei se ehkä pidä sitä mun ostamaa Batman-pukuakaan.

Mental note: lapset kasvaa. Taivahan talikynttilät.