Info
x

Tämä blogi on yhteistyössä Imagen ja Suomen Blogimedian kanssa

Image › A-lehdet mediamyynti › Suomen Blogimedia ›

8.2.2009

Juhli, ihminen, juhli!

Huh, olihan railakkaat juhlat eilen vaikka itse sanonkin. Kuten olen jo aiemmin todennutkin, ei ole niin pientä syytä etteikö sen kunniaksi kannattaisi kilistellä ystävien seurassa. Nykyään tämä tarve on vain entisestään korostunut kun sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole enää yhtä spontaania kuin lapsettomana. Ystäväajan järjestämiseen täytyy nähdä vaivaa. Ja juhlien järjestäminen onkin tässä elämäntilanteessa taitolaji.

Ensinnäkin jos aikoo käyttää juhlatilana omaa kotiaan ja tehdä ruoat itse, homma täytyy aloittaa hyvissä ajoin etukäteen. Ei siis varsinaisesti mun leipäheitto. Sen virheen tekee kuitenkin vain kerran, että laskee saavansa kaikki järjestelyt hoidettua ipanan päiväunien aikaan. Juhlatilan vuokraamisessa ( jotkut ovat jopa ilmaisia) on puolensa kun astiat ovat paikan puolesta ja siivouksen hoitaa joku muu. Itse suosin myös catering-palveluja, mutta jos tykkää kokkailla niin saahan sitä tilata vaikka vain osan tarjoiluista ulkopuoliselta. Helpottaa kummasti. Saat lisäksi isot tarjoiluastiat samaan rahaan.

Toiseksi pitää varautua siihen, että vieraslista elää viimeiseen saakka. Sen näkee jo kutsuun saapuneista vastauksista: "Tullaan molemmat jos luoja suo". Niinhän se on, että aina jonkun lapsi tulee kipeäksi tai hoitaja peruuttaa, jolloin osa ottaa lapset suosiolla mukaan, osa jättää juhlat väliin tai vain toinen osallistuu. Yksi vieras sekoitti raskausdementiassaan päivämäärät ja pääsi sittenkin mukaan vastoin aikaisempaa ilmoitustaan.. Mietin viime viikon kuumeisesti miten saisin sukulaisperheen kolme skidiä (3-9v) viihtymään lasten kannalta ankeissa juhlatiloissa sen kolme tuntia niin että kaikilla olisi kivaa. Vastaus oli säkkituolit ja pehmeä sisäpallo. (Olen "lapsinero" kuten Hanna huomautti)

Pahin kompastuskivi juhlissa on tietenkin unirytmi. Kun on tottunut menemään joka päivä säännöllisesti ennen yhtätoista nukkumaan, joutuu tekemään aika paljon töitä päästäkseen sen pahimman haukotuskohtauksen yli. Onneksi suurin osa vieraista on tässä iässä yleensä samassa jamassa. Yhdellä oli jopa kofeiinitabletit mukana. That's what I call devotion.

Ystävät tekevät juhlat, oli kokoonpano mikä tahansa, ja tarjoilut ovat aina sivuseikka. Unirytmin järkkymisestäkin selviää viimeistään viikossa. Mutta elämästä ei selviä järjissään ilman ystäviä, vanhemmuus ei milläään tavalla poista sitä faktaa. Tämä mielessä ystävänpäivää kohti.

4 kommenttia:

  1. Oon kyllä aivan samaa mieltä. Ilman ystäviä ei pärjää eikä jaksa. Ja kyllä on aina aivan ihana muistella viimeisiä illanistujaisia ja suunnitella seuraavia :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä! On tosi haastava yhtälö repiä aikaa työlle, lapselle, miehelle, ystäville ja itselleen ja kaikkihan tietää mistä se aika on pois: NUKKUMISESTA. ;)

    VastaaPoista
  3. Meillä on mainio järjestely ainakin osan ystävistä tapaamiseen; ensinnäkin yhteinen lehtiprojekti (mainosmainos: www.welovehelsinki.com) jonka toimitus, siinä määrin ketkä paikalle pääsee, kokoontuu meillä eli ainoilla lapsellisilla joka viikko. Näin kokoukset voi olla tarpeeksi myöhään, niin että kaikki ovat päässeet töistään ja muista harrastuksistaan, ja me saamme lapsen ajoissa nukkumaan ja brainstormaus ja yleinen sosiaalisuus voi jatkua.
    Toinen on illallisrinki, tai ystävien kesken Hirvittävä Ruokasalaseura. Erinomainen konsepti, se käsittää neljä hyvästä ruoasta ja juomasta ja ruoanlaitosta kiinnostunutta pariskuntaa, joista kukin järjestää aina vuorollaan suureelliset, 3-20 suokalajin illalliset, joissa on joku eksoottinen tai abstrakti teema, jota varjellaan valtionsalaisuutena viimeiseen asti. Ruokiin ja juomiin käytetään naurettava määrä rahaa ja vaivaa, mutta toisaalta ilta on aina ikimuistettava ja kaiken vaivan arvoinen ja nakki napsahtaa omalle kohdalle vain kerran-pari vuodessa. Perinne ei katkea, koska vuorossaan seuraava pariskunta tuntee aina sosiaalista painetta järjestää oma vuoronsa muiden upeiden kestitysten jälkeen. Tämän vuoksi pitkätkään ajanjaksot iltamien välillä eivät ole onnistuneet kuivattamaan perinnettä kasaan. Suosittelen lämpimästi.
    Onnea kolmevitosesta!

    VastaaPoista
  4. Annaheti, meilläkin on jo hyödynnetty tuota lapsen nukahtamisen jälkeista aikaa kiitettävästi.. ;) Tuo ruokapiiri kuulostaa kyllä hyvältä, olisi kiva vähän verestää taitoja kunnon gourmet'n parissa.

    VastaaPoista

San sääki ny jottai.