Tietoa mainostajalle ›

18.2.2009

Asiallinen päivähoitopuheenvuoro

Liisa Keltikangas-Järvinen piti hyvän puheenvuoron YLE Areenassa päivähoidosta ja sen laadusta sekä lapsen kehitysvaiheista. Tiukkaa asiaa ja tutkimusanalyysia, ei tosin mitään mullistavan uutta: kritiikkiä satoi lähinnä yhteiskunnan mallille, ei vanhemmille, jotka vain yrittävät ratkaista asian parhaalla mahdollisella tavalla. Hänellä oli hyvä pointti myös siitä, että tällaiset tutkimukset kartoittavat aina riskejä, eivät vääjäämättömiä seurauksia.

Kuunnelkaapa, jos aihe kiinnostaa - on nimittäin vähän eri luokan kommentaattori kuin N. Mikkonen.

9 kommenttia:

  1. Itse päiväkodissa vuosia työtä tehneenä voin sanoa, että päivähoidossa on vielä todella paljon kehittämistä, ennenkuin sitä voi sanoa hyväksi. Silloin kun aloitin opettajana, sai vielä aika hyvin sijaisia töihin. Nyt tilanne on mennyt vaan huonompaan suuntaan. Palkkataso on laskenut kuin lehmänhäntä, työajat ovat surkeat, tilaongelmia on, rahaa puuttuu, ruoka on mitä sattuu, lasten ongelmat kasvavat. Monessa asiassa on kehittämistä, mutta hyvä että voidaan tarjota edes jonkinlaista hoitoa. Lapset ja hoitajat kun ovat sopeutuvaisia ja kilttejä suurin osa.

    VastaaPoista
  2. Niin Mikkosethan saavat nyt siis myös oman tv-ohjelman Neloselta maaliskuussa. Menin lähes shokkiin: JOKU raja pitäis nyt olla tosi-tv:ssäkin??!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, tilanne varmasti vaihtelee myös päiväkodeittain. Onneksi laatua on viime aikoina nostettu tapetille, se yleensä tarkoittaa että siihen kiinnittää joku päättäjäkin huomiota.

    Ina, you ARE kidding, right?!

    VastaaPoista
  4. Ina is not kidding. se on sen ekan jakson jälkeen suomen kansan päätettävissä (puhelinäänestys) että jatketaanko sarjan esittämistä. mä todella toivon että ihmiset ei oikeesti ihan huvin vuoksi soittele siihen numeroon.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Mama hyvästä linkistä, kuuntelin ja heijastelee aika paljon omia ajatuksiani tästä. On kiva kun päivähoidosta puhutaan mouhuamatta, ja musta oli hienoa erityisesti nostaa esiin että äidit ja päivähoitohenkilöstö voisivat myös liittäytyä yhteen jotta saataisiin toiveemme todellisuudeksi ja hoitovaihtoehdot nykyistä monipuolisemmiksi.

    Hmmm... tuleeko Nina Mikkosesta nyt uraäiti?! :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos mielenkiintoisesta linkistä.

    VastaaPoista
  7. Kyllä meidän kaikkien kannattaa todella pohtia sitä, millä resursseilla (raha, tilat) tulevaisuuden toivojamme hoidetaan. Jos vanhemmat halutaan töihin, on lapsille ihan oikeasti oltava kasvua rajoittamattomat tilat.

    Minusta Keltinkangas-Järvisen haastattelu on hyvä, mutta pelottava. Entä jos emme pysty tarjoamaan laadukasta hoitoa kaikille?

    Meidän pitäisi ehdottomasti keskustella hoidon laadun varmistamisesta eikä siitä, kuka on huono tai hyvä äiti. Kiitos Mama tämän tärkeän asian esille nostamisesta!

    VastaaPoista
  8. Hanski, no sitähän se mediapelleily sitten enteili. Ihan varmasti on kymmenen uutisten jälkeen katsotuinta kamaa Suomen tv-historiassa.

    Anna, mä myös pidän tällaisesta ei- poalrisoituneesta keskustelusta. Korjaisin kuitenkin Keltikankaan kapeakatseisuutta sen verran että VANHEMPIEN ja päivähoitohenkilöstön pitäisi ryhtyä kapinaan, ei tämä ole pelkästään äitien taisto.

    Nemi76, eipä kestä! :)

    Susanna, jep, kysymys on tosiaan siitä että mitä tehdään jos riskit toteutuvat. Tilannehan on siis jo se, että joissain päiväkodeissa lasten olot ovat kaukana laadukkaasta ja optimaalisesta (kts. tämän päivän HS:ssa ollut mielipidekirjoitus).

    VastaaPoista
  9. Palaan minäkin vielä tähän asiaan, koska myös eilinen Turun Sanomat käsitteli Keltikangas-Järvisen tutkimuksia. Minunkin korvaani särähti pahasti jo radiohaastattelussa isien osan poisjättäminen, niin kapinasta kuin muutenkin. Minusta se oli outoa ja ärsyttävää.

    Mutta pahimmalta tuntuu (sitä voisi sanoa ehkä yhteiskunnallisen omatunnon soimaamiseksi), että pienryhmähoitoa (pph/muu vastaava) on niin vähän tarjolla. Eihän se mikään ihme ole, kun todella surkeaa palkkaa vastaan hoitajan pitäisi luovuttaa oma kotinsa työmaaksi pahimmillaan 11 tunniksi päivässä! Kun päätöksenteossa raha ratkaisee niin heikoimmat kärsivät.

    Joskus todella toivoisin, että pystyisin kohdentamaan verorahojani. Kustantaisin mieluummin laadukkaita, monipuolisia hoitomuotoja, homekoulujen ja -päiväkotien korjaamista jne. kuin uljaita musiikkitaloja tms. sillä uskon (ehkä sinisilmäisesti), että pidemmällä aikavälillä tulee edullisemmaksi laittaa niin henkiset kuin fyysisetkin puitteet kuntoon, jos siten vältetään myöhemmin maksamasta hoitoa hengityselinsairauksien, yleisen pahan olon, ja pahimmillaan mielenterveysongelmien takia.

    Kapinaa kaivaten,
    -Annis-

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...