Haastemiestyttö saa haluamansa

Olen blogikiusattu! Tyttö on heittänyt haasteella, vaikka hyvin tietää, että sellainen aiheuttaa paineita: nyt minun pitäisi kertoa kuusi random-asiaa itsestäni. Vaikka tämä on helpompaa kuin se erikoisuuksien listaaminen, en silti keksinyt kuin viisi teemaa (lievästi ahdistuneena).

Yksi neuroosi pitänee mainita.
En voi koskea paljain käsin suosituimmista kiinniottokohdistaan kellastuneisiin, rasvaisen liukkailta näyttäviin julkisten kulkuvälineiden tankohin, joista seisomapaikan saaneiden tai liikkuvassa bussissa kulkevien pitäisi pitää kiinni. Talvella on helpompaa, kun voi pitää käsineitä mutta kesällä mieluummin kaadun ja katkaisen ranteeni kuin hipaisen vahingossakaan basillitankoa. Hyih. Kammoni koskee ainoastaan näitä julkisia kulkuvälineitä, muuta käsienpesumaniaa/bakteerikammoa ei ole.

Pakollinen ruokajuttu.
En syö lihaa, jolla on eläessään ollut sekä silmät että ripset samassa päässä. Kala ja kana siis tulevat kyseeseen, mutta esim possut, hevoset ja lehmät ei. Joku viisasteleva, ystäväksi itseään luuleva henkilö lupasi tarjota mulle vesinokkaeläintä.

Yleensä jengi listaa jotain musiikkiasioita.
Mutta kun mä en kuuntele musiikkia. Olen tullut siihen tulokseen, että en ehkä vaan pidä musiikista. Koska kai ihminen, joka pitäisi musiikista, joskus kaipaisi musiikkia ja laittaisi jonkun levyn soimaan? Suurin osa tuotannosta on vaan kamalaa paskaa. Jos on pakko kuunnella jotain levyä, mulla on vaihtoehtoina lähinnä Kentin ja Coldplayn vanhat levyt ennen kuin nekin alko tekee paskaa. Olen yhden hyvä levyn kuullut (ohimennen, yllättäen koti-insinööri haluaa kuunnella musiikkia, koska on muusikko) viime vuonna: Vuokko Hovatan Lempieläimiä.

Joku miesjuttukin kuuluu asiaan.
Koska olen naimisissa ja tätä blogia lukevat mitä kummallisimmat tahot pidän jutun kesynä (mutsi, voit siis lukea eteenpäin). Löysin nykyisen (voiko näin sanoa ellei ole eronnut tai eroaikeissa?) mieheni Pärnusta. Kohtaamisemme ei tihkunut romantiikkaa vaan noloutta. Olimme sattumalta samalla ryhmämatkalla ja eräänä iltana lähdimme sattumalta yhtä matkaa etsimään muuta seuruetta baarista (kevyessä laitamyötäisessä). Oikaisimme (minun ehdotuksestani) rannan kautta, eksyimme kaislikkoon (molempien surkean suuntavaistion takia), yritimme päästä konekiväärein ja piikkilanka-aidalla vartioudun tivolin (?) läpi takaisin ihmisten ilmoille, jonne rämmittyämme päätimme lopen kyllästyneinä ja laskuhumalassa turvautua kumitassuun. Joka vei meidät kaupungin toiseen baaariin, koska kuski ei voinut uskoa, että kukaan daiju ottaisi taksin 50 metrin päästä etsimästämme ravintolasta ja uskoi hyvällä syyllä, että tarkoitimme sitä toista.

Sitten ehkä joku Melkein itsekin julkkis -juttu.
Heli Laaksonen on kommentoinut mun blogia. Nolon asiavirheen takia, mutta kuitenkin. Ja se kommenttikin on niin ihana.

Tämän haasteen laitan luonnollisesti eteenpäin Inahtajalle, joka oli vähintäänkin yhtä ahdistunut edellisestä haasteesta kuin minäkin. Toinen uhri voisi olla B. Sharp, joka kirjoittaa aivan liian harvoin.

Ei kestä kiittää.