Tietoa mainostajalle ›

7.1.2009

Muutama ajatus asukaspuiston portilta

Työyhteisön kehittämisen ja urheiluvalmennuksen yhteydessä käytetään usein mukavuusalueen (engl. comfort zone) käsitettä. Ihmiset pyrkivät ymmärrettävästi pysyttelemään oman mukavuusalueensa sisällä, hallitsemissaan tehtävissä. Mukavuusalueen laajentaminen tarkoittaa oppimista, mikä aiheuttaa stressiä ja vaatii aktiivista keskittymistä ja valvontaa. Usein aloite mukavuusalueen laajentamiseen tulee ulkopuolelta.

Äitiys veti mut radikaalisti pois omalta mukavuusalueeltani. Koko elämä meni uusiksi. Oli pakko opetella toimimaan ympäristössä, jonka merkitys muuttui (kodista tuli työpaikka), tehtävässä, joka erosi 100%:sti aikaisemmasta toimenkuvastani ja yksin, ilman tukea tai ohjausta. Alkuun en ollut yhtään varma, oliko siinä mitään hyvää i.e. olinko saanut mitään tekemäni uhrauksen vastineeksi. Nyt kun perhe-elämää on takana 1,5 vuotta, voin rehellisesti todeta, että mukavuusalueeni on laajentunut. Enää ei tarvitse teeskennellä äitiä. Mikä on helpotus, koska olen sairaan huono näyttelemään mitään.

Kun sitten tänään yhdeksältä aamuyöstä seisoin helvetillisessä pakkasessa väsyneen, umpitopatun lapsen kanssa asukaspuiston portilla hoo moilasena, huomasin taas olevani mukavuusalueeni ulkopuolella. En osannut. Piti ihan kerrata, että mitähän vitun järkeä tässä järjestelyssä olikaan. Onko täti pätevä? Tietääkö se, mitä tältä hukkapätkältä voi odottaa? Kenen ehdoilla hoitopäivä rakennetaan? Kai te nyt katsotte vähän edes Myyrää?

Se hoitotäti on varmasti työhönsä sitoutunut. Se varmasti tietää millainen tonttu puolitoistavuotias on. Ja ipana varmasti tykkää muista lapsista. Mutta mistä minä tiedän, että se täti on pätevä? Kun kukaan ei ole kysynyt vielä meiltä mitään.

Lohdutin itseäni sillä, että tän kriisin käy läpi varmaan kaikki vanhemmat. Mutta ymmärrän, minkä takia jotkut äidit valitsee kotihoidon, vaikka se tulee tajuttoman kalliiksi monella tapaa.

Huomenna uus yritys.

8 kommenttia:

  1. Uusinta työnantajaa täällä odotellaan. Mun mielestä tähänkin duuniin pitäisi kuulua työnojausta yhtälailla kuin omaan työhöni (Onko neuvolantäti ikäänkuin työnohjaaja, yksilömuotoista case-työskentelyä?).

    Lämpimiä varpaita toivotellen sinne asukaspuiston portille. Myyrää PITÄÄ katsoa. Se on erittäin täkeää pikku-akan yleissivistyksen kannalta.

    VastaaPoista
  2. Mä jänistin jo siinä vaiheessa, kun kävin "vakoilemassa" 1,5-vuotiaan tulevaa hoitopaikkaa (=pihalla olevia lapsia ja paria hoitotätiä, sisälle en siis tunkenut..). Kotityö ja köyhyysloukku saivat jatkoaikaa, mutta taitaa olla niin, että yhtä vaikeaa se on (äidille) reilun puolen vuodenkin päästä...

    Onnea valitsemallanne tiellä; olen varma, että se epävarmuus on vain äidin/isän taakkana ja Madde viihtyy mainiosti saaden monta uutta leikkikaveria MYYRÄn lisäksi ;)

    VastaaPoista
  3. Uutta pomoa mäkin vartoilen ja odotan innolla kun saan pikku-ukkelin pois päiväkodista. TIEDÄN kyllä että herra viihtyy siellä aivan mainiosti ja ne tädit ovat koulutettuja ja mukavia jajaja (olinhan mäkin siellä tutustumassa peräti 5 päivää), mutta kyllä meinasi eilen sydän särkyä kun lähes 3 viikon joululomailun jälkeen alkoi karu paluu arkeen..
    Onneksi mies hoiti tarhaan viennin, musta ei siihen ehkä olisi ollut eilen. Ei ole äitiys helppoa ei..

    Kirsi

    VastaaPoista
  4. Oho! Pakko sanoa, että olen... yllättynyt. Tuo ei jotenkin kuulostanut Mamalta, jota olen lukenut. Hoitopaikkaan rahtaaminen aamupakkasessa aikataulutettujen aamutoimien jälkeen ON comfort zonen ulkopuolella itsekullakin, mutta tuo hoidon hyvyyden kyseenalaistaminen on jotenkin niin ei-mamamaista.
    Omassa todellisuudessani olen huomannut, että tädit ON päteviä. Ne leikittää, laulattaa, askarteluttaa, ulkoiluttaa, lukee ja pukee. Ja tekee sen kaiken päivästä toiseen kärsivällisesti eikä sano, että "oota vähän, kun äiti hoitaa tän ensin, ja sit leikitään hiukan ennen kuin äiti menee laittamaan ruokaa/pyykit kuivumaan/äidin lempiohjelman nauhalle."

    Toisin sanoen, kyllä se siitä. Madde todennäköisesti tulee viihtymään paljon paremmin kuin haluaisitkaan (ainakaan tällä hetkellä).

    Annis

    VastaaPoista
  5. Anniksen tavoin ihmettelin kyllä Maman kirjoitusta, mutta niin ihmettelin itseänikin loppuvuodesta, kun päädyin jatkamaan hoito"vapaata"...

    t. se anonyymi, joka jänisti ;)

    VastaaPoista
  6. Kas kun mä en ihmettele tätä postausta yhtään. On Mamalta ihan johdonmukaista kyseenalaistaa myös yleinen totuus päivähoidosta. Se on jopa terveellistä. Pitää aistit valppaina, sano.

    Eikä ole huonoa sekään, että taloudellisesta tilanteesta huolimatta katsoo myös oman lapsen kehitystasoa. Jos taapero ei kestä eroa vanhemmasta, niin voiko työhönpaluuta jotenkin porrastaa tms.

    VastaaPoista
  7. Piuku, neuvolasta mulla on lähinnä yhtä laadukkaat mielikuvat kun tästä päivähoidosta.. O_o

    Anonyymi, ymmärrän. Se meininki ei näytä kovin pätevältä. Tädit seisoskelee siellä juttelemassa ja 3-4v lapset leikkii keskenään. Mitä tollanen 1,5v tonttu siellä sitten muuta voi kun yksin jököttää ja parkua? Olisin kaivannut vähän aktiivisempaa meininkiä - onneksi sanoin sen tänään niille ääneen. ;)

    Kirsi, kuulostaa rattoisalta. Mun ilmeisesti kannattaa kovahermoisempana olla se viejä. ;)

    Annis, mä olenkin kehittänyt itselleni äitysitsetunnon! ;) Mä en lue laaduksi sitä että lapsi säilyy hengissä hoitopäivästä vaan että se viihtyy - ja siitä en voi olla varma ennenkuin itse näen. Mutta mä nimenomaan toivon että niin tapahtuu koska koti-insinööri myy firmansa jos huomaa että tytär ei tykkää hoitopaikastaan ja siihen meillä ei ole varaa. :)

    VastaaPoista
  8. Mä oon vähän erilainen äiti, koska uskon, että tytöllä on hoitopaikassa hyvä olla. Kun olen vakoillut ulkomeininkiä, niin joko se istuu tädin sylissä tai sitten iloisena riekkuu leikkimökissä kavereiden kanssa. Hakiessa tyttö ei edes aina haluaisi lähteä mukaan... Tosin kun lähden hakemaan tytön kenkiä toisesta huoneesta, kuuluu hätääntynyt itku, että eihän se äiti ilman häntä lähde. Olihan se kyllä eilen sydäntäsärkevää jättää äitiä huutava tyttö kolmen viikon tauon jälkeen tarhaan, ja mäkin mietin, että mitä sitä on oikeen tekemässä, mutta kun hakiessa näki että olikin kivaa, niin huolet haihtui.
    Mä uskon myös vakaasti yhteisön voimaan. Eihän sitä koskaan ole lapsia kasvatettu yhden/kahden vanhemman toimesta neljän seinän sisällä, paitsi nykyaikana (joo joo, ennen ei tiedetty mistään psykologisista kehityksistä sun muusta, mutta ihan normaaleja ihmisiä kaikista noin suurinpiirtein varmaan kehittyi). Saattaisin olla toista mieltä jos päiväkoti olisi huono, mutta kun se ei ole ;)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...