Tietoa mainostajalle ›

8.1.2009

Kuokkavieraan paluu asukaspuiston portille

Tänään oli vähän parempi päivä. Ehkä siksi, että vaihdoin äänensävyni asteen verran äreämmäksi (koska olin aika perkeleen äreellä tuulella herättyäni viideltä pohtimaan tätä kuviota). Ja osaksi siksi, että mä tajusin, mikä mua eniten korpeaa: paska palvelu.

Mä koen itseni asiakkaaksi, vaikka olenkin tavallaan vain kuokkavieras Skidin asiakkuudessa. Laatu merkitsee mulle palveluhalukkuutta, siis aktiivisuutta, kontaktointia ja huomiointia. Nyt tuntuu, että huutelen kysymyksiäni flegmaattisille kuukkeleille.

Kai mä odotin jotain synnytysvalmennuksen tapaista otetta tähän tiedotukseen. Että joku päivähoitoviranomainen olisi jollain juhlavalla vastaanotolla kätellyt meitä reippaasti ja kertonut meille, miten koko systeemi toimii perehdytyksestä lopettamiseen. Mä olisin pyytänyt nähtäväkseni voimassaolevan laatustandardi- ja best practices -kansion ja myhäillyt tyytyväisenä kun auditoinnit olisivat olleet moitteettomat. Sitten oltaisiin käyty läpi hoitajan sertifioinnit ja cv. Lopuksi oltaisiin vielä katsottu prosessikuvausta, josta näkyy miten hyvin eri-ikäisten lasten tarpeet on otettu huomioon. Käynti olisi dokumentoitu ja sovittu seuraava palaveri, jossa olisivat olleet paikalla kaikkien ryhmän lasten vanhemmat.

Mä olen varmaan elänyt projektimaailmassa liian pitkään. Ehkä kaikki toimintamallit eivät ole kuvattavissa laatikoina (mitä en kylläkään usko) ja jokut asiat vaan pitää hoitaa niin kuin ne on kautta aikojen hoidettu (mitä en myöskään usko). Tai sit mun pitää ruveta päiväkotiyrittäjäksi. Rahoitusta, anyone?

Päivän hyvä työ oli se, että bongasin ryhmän ystävällisimmän näköisen pojan ja huijasin sen leikkimään Skidin kanssa, jotta edes yksi kohtalotoveri tietäisi sen lyhyen (ulvovan) tyypin nimen.

Ps. Kuinka moni on täyttänyt sen "Tervetuloa päivähoitoon" -otsikoidun lomakkeen? Mitä olette vastanneet kysymykseen "Millaista yhteistyötä haluatte päiväkodin henkilökunnan kanssa tehdä?" Koti-insinööri olisi halunnut kirjoittaa, että vuoroviikoin jalkahierontaa. En suostunut.

9 kommenttia:

  1. Mä oon niiiiin tottunut työssäni kuntoutuskokouksiin, osastopalavereihin, tiimipalavereihin, kehityshankkeisiin, tutkimuksiin ja kaiken maailman käppyröiden piirtämiseen että varmaan se on sitten meidän Sintin kanssa vähintään miellekarttoja päivähoidosta. Jos voisi sitten pitää sellaisen hoitoneuvottelun. Että kuin tästä eteenpäin. Kyllä mulle maittais ne laatustandardit ja "päivähoidon käypä-hoito" suositukset ;D Siis minun gestapo-asenteella kun koiraakaan ei voi oikein hoitoon viedä, kun ei kukaan nyt kuitenkaan osaa (yksi koiranhoitotäti on hyväksytty läpi erittäin tiukan seulan).

    Voimia. Mitä jos pidettäisiin sellainen isompi palaveri? Tehdään powerpointit.

    VastaaPoista
  2. Päiväkotien henkilökunta kyllä teoriassa tietää, miten homman tulisi hoitua. Ongelma on siinä, miten ihanteet ja todellisuus yhdistetään.

    Lisää rahoitusta kaikkien päivähoitomuotojen ylläpitoon, anyone?

    VastaaPoista
  3. Mä en erityisemmin taida puuttua tähän keskusteluun, mut sen verran kuitenkin, että kerron lukevani ihan mielenkiinnolla teidän ehdotuksia ja näkemyksiä päivähoidosta. Itse nääs olen lastenhoitajana päiväkodissa, alle 3-vuotiaita hoitamassa :)

    Ja mä harkitsen vakaasti mihin lapseni laitan hoitoon, jos sellaisia joku päivä siunaantuu.

    VastaaPoista
  4. Ooh, tämä on mielenkiintoista! :)
    Totta kai tapoja on varmaan yhtä monta kun päiväkoteja/päivähoitopaikkoja, mutta merkilliseltä kuulostaa, jos ei perhettä päivähoidossa oteta vastaan ja kerrota käytännöistä ja tavoista ja ennen kaikkea kysellä millainen lapsi teillä onkaan ja mitä meidän pitäisi teidän kullanmurusta tietää, jotta siirtyminen kotoa hoitoon ja oleskelu päivähoidossa sujuisi hyvin. Lisäksi vielä annetaan kirjallisena kaikki ne samat asiat, jotta voi kotona vielä palata kun varmana menee puolet ohi siinä tilanteessa.

    Kokemus(lastentarhanopena ja päiväkodin varajohtajana) on opettanut, että tyytymättömimpiä ovat vanhemmat, joita ei ole kunnolla perehdytetty ennen hoidon alkua.

    En tiedä millainen se teidän tervetuloa päivähoitoon -lappu on, mutta meillä täytetään varhaiskasvatussuunnitelmaa, josta aina sanon vanhemmille, että se on vähän kuin käyttöohjeet siihen lapseen, että mitä se jo osaa ja mitä millaiset tavat ja tottumukset sillä on. Voidaan sitten tarkistaa, että mitenkäs olikaan tämän kohdalla.

    Sellaista yhteistyötä vanhempien kanssa on kiva tehdä, että vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin ja heti jos joku asia kismittää/askarruttaa ainakin itse toivoisin, että vanhemmat sanoisivat ja kysyisivät.

    Kannattaa vaatia sitä palvelua ja kysyä kysymyksiä!

    VastaaPoista
  5. Onkohan käytäntö sitten eri talvella kuin syksyn alussa? Ei kyllä pitäisi olla... Meillä oli ainakin heti kättelyssä keskustelua käytännöistä ja odotuksista ja juteltiin Bellan hoitajien kanssa pitkät pätkät siitä millainen lapsi on ja mistä se tykkää (se oli helppoa, kun Bella on aika joustava tapaus). Sitten oli sellainen virallinen aloituskeskustelu, joka on tietääkseni jokavuotinen ns. kehityskeskustelu, ja sitten oli vielä vanhempainilta jossa sitten jaettiin niitä brosareita ja papereita ja suunnitelmia päiväkodista.

    VastaaPoista
  6. Todella symppaan sinua, koska olen juuri vienyt 3,5 -vuotiaani päiväkotiin. Tähän saakka hoidin häntä kotona. Vaikka kaikki on mennyt nämä pari päivää ihan hyvin, jännitän koko ajan että milloin niitä ongelmia tulee. Ja kuinka sitten voin jätää lapseni hoitoon jos en luota että siellä homma sujuu? Toistaiseksi vielä luotan.

    Ja koska olen tällainen päiväkotineitsyt (äitini hoisi minua kotona kouluikään saakka), pelkään että en tiedä systeemistä niin paljon kuin pitäisi. Meillä ei vielä kukaan ole puhunut mitään mistään vasuista eikä aloituskeskusteluista. Johtuisiko siitä että päiväkoti on upouusi ja aloitti toimintansa juuri tällä viikolla? Kuinka paljon kehtaan tentata tätejä hoitopäivän kulusta? Ja siitä mitä tuleman pitää? Olisin ollut valmis olemaan lapseni seurana päiväkodissa tämän viikon, mutta jo ekan päivän aamupalalla täti vihjasi että menisi varmaan helpommin jos lähtisin pois. Jäi kysymättä että kenelle helpommin? Lapselle vai tädeille? Hipsin sitten loukkaantuneena pois. Auttaisipa joku, kun en tunne tätä päiväkotietikettiä.

    VastaaPoista
  7. Hui, mitä kokemuksia! Nyt mä ymmärrän paremmin Maman nihkeää asennetta. Kuulun itsekin sarjaan "haluan säännöllistä ja kattavaa tiedotusta ja prosessikuvauskin olis kiva".

    Mulla oli vähän samanlaisia tiedotukselliseen puoleen liittyviä herneitä nenussa, kun Viljami aloitti perhepäivähoitajalla. Etenkin kun lapsi siihen aikaan ei vielä pystynyt kertomaan mitä oli tehty ja miten oli mennyt. Mutta kun pääasiakas oli silmin nähden tyytyväinen ja jäi aina iloisena hoitoon, ja näin omin silmin, että poitsu pääsi tarvittaessa syliin, niin tietotarpeeni pikkuhiljaa tyydyttyi vähemmällä. (Prosessikuvausta ei pph aikana edes odottanut, kun ajattelin, että kodinomaisissa oloissa ei noi prosessit ole niin virtaviivaistettuja.)

    Viime syksynä, kun Viljami siirtyi päiväkotiin, niin saatiin riittävät esittelykierrokset ja selitykset, ja joka päivä tädit kommentoi jotain, eli nimenomaan tuota palveluhalukkuuden määrää koskevat odotukset täyttyvät. Näin tapahtui myös pph ajan varapäiväkodissa eli ehkä meillä on vaan käynyt loistava tuuri niiden suhteen.

    Mutta kuulostaa kyllä kummalta, jos sulle ei kunnolla vastata edes suoriin kysymyksiin eikä hoitajat ota Maddea syliin tai ainakin jotenkin auta äidin lähtöhetkeä. Siinä tapauksessa on kyllä oikeutettua vaatia parempaa palvelua!

    Onko muuten tuo asukaspuisto kunnallinen vai yksityinen (pääkaupunkiseudun hoitotermistö ei ole oikein hallussa :) )?

    Annis

    VastaaPoista
  8. Piuku, sopii! Mä rakastan powerpointteja. :D

    Susanna, täytyy varmaan kirjoittaa mun ehdokkaalle. Mähän omasta mielestäni kyllä rahoitan JO tota toimintaa, kyse näyttäis olevan enemmän kiinni siitä miten se on organisoitu.

    Rintti, mainiota! Vie nää viestit sittene teenpäin. ;)

    Matonen, mä soitan maanantaina sille hoitopäätöksentekijälle ihan rakentavan puhelun siitä miten tämä nyt oikeastaan meni. :) Me päästiin koti-insinöörin kanssa sellaiseen lopputulokseen, että päiväkotien toimintamalli on selkeämmin "tuotteistettu" ja prosessi toimii. Perhepäivähoitajat jätetään ilmeisesti selviytymään perehdyttämisestä omien koordinointitaitojensa varassa ja se on väärin. Se varhaiskasvatuissuunnitelma täytetään vasta sitten kun Madde on ollut pari kk hoidossa. Don't ask..

    Karina, käytännöt vaihtelee tosi plajon hoitopaikasta riippuen. Bellan ja sun perehdytys kuulostaa just sellaselta mitä mäkin olisin kaivannut. Rennollekin vanhemmalle saa aiheutettua unettomia öitä ja psykoosin sillä että hänen annetaan itse arvailla miten aloitus hoidetaan.

    annami, mun ahdistus johtuu varmaan osaksi kans siitä että mä en ole koskaan ollut päiväkodissa (mua tosin hoiti isovanhemmat) eli ei ole kokemusta edes sillä tasolla. Onneksi 3,5vuotias osaa sentään jo ilmaista itseään selkeästi ja tietää jotain sosiaalisista suhteista. Siinä on hyvät edellytykset mahdollisten ongelmien ratkaisemiselle. Ja Maddella oli eilinen mennyt jo ihan hyvin kun me emme olleet paikalla. Mä olisin nimenomaan halunnut kuulla että lähde pois, me pärjätään kyllä.

    Annis, niinpä, julkisissa palveluissa on ehkä unohdettu että nekin pitää MYYDÄ, ja se tarkoittaa just sitä kontaktin luomista maksajaan. Asukaspuisto on vaan paikka jossa muutama perhepäivähoitaja ryhmineen kokoontuu aamuisin, kaupungin tila siis.

    Kiitän kaikkia ihanista, valaisevista kommenteista! Ilman teidän antamaa kokonaiskuvaa olisin varmaan kussut jääpalamuottiin, laittanut sen yöksi pakastimeen ja nakellut ne Espoon päivähoito-osaston ovesta sisälle. :)

    VastaaPoista
  9. Vielä sen verran piti kommentoida ja rohkaista, että mä oon itse ollut 2-vuotiaasta kouluikään saakka perhepäivähoidossa, sitä ennen isovanhemmat hoiti päivät, (eskarin kävin kyllä, mutta se tais olla puolipäiväinen ja toisen puolen päivästä olin sillä pph:lla) ja nyt kun mietin lapsuuttani, niin täytyy kyllä sanoa, että mulla oli pph:lla tosi kivaa. Mä muistan aika paljon asioita sieltä ihan pienestä alkaen ja jotenkin vaan kauhean positiiviset fiilikset siitä paikasta yhä. Näin mun hoitotädin muutama vuosi sitten Hietsussa yllättäen ja se oli ihan täpinöissään kun tavattiin ja juteltiin ummet ja lammet :) Sama kokemus mun serkuilla jotka aloitti kaikki kolme pph:lla 1-vuotiaana. Niillä yhä käy se täti kaikissa kissanristiäisissä, vaikka tyypit on yli 3-kymppisiä. En tiä miksi itse valitsin päiväkodin ensisijaisesti mutta toivottavasti Bellalle tulee yhtä hyvät muistot siitä kun mulla on pph:sta :)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...