Kaljaa nokkamukiin

Sain tänään sähköpostiini otteita Vauva-lehden keskustelupalstalla käsitellystä kysymyksestä ja äitien ohjeista kysyjälle. Koska aihe on meille monelle akuutti, ajattelin laittaa nämä tiedon järkäleet jakoon.

"Mitä tehdä 34-vuotiaan miehen kanssa, joka on huono syömään. Ainoastaan kalja menee." 

Ja vastaukset siihen:

Tuon ikäinen pärjää vielä pelkällä kaljallakin, pääasia että juo riittävästi, viljatuotteiden osuus on taattu. Kokeile lihapuolelta HKn sinistä, maistuu useimmille tuon ikäisille. Pullo olisi kyllä jo aika vaihtaa mukiin. Kalja pois niin ruokakin taas maittaa...

Minun mieheeni tehosi tuossa vaiheessa ihan vaan johdonmukainen linja: ruoka-ajat on ruoka-aikoja ja kalja-ajat kalja-aikoja. Jos jäpä ei syönyt, niin minä vaan nostin ruuat veke.

Kaljan suhteen oli meilläkin vaikeeta, kun halusi aika pitkään sen lohtupullonsa sänkyyn - vähän rankkaa vahtia, ettei päässyt pullo suussa nukahtamaan, pelkäsin että vetää sitä juomaa henkeensä tai tukehtuu itse pulloon.

Minulla samanlainen 40 v. Nyt on kyllä kesällä mennyt joskus siiderikin. Mä olen ollut aika tiukka siinä, että jotain mieleistä kielletään - esim. sanomalehti tai launtaisauna tai lauantaisarja - jos ei ruoka mene. Sitäkin kannattaa kokeilla, että antaa aina kaljan vasta ruuan tai kotitöiden jälkeen. Ja omat kaljat pitää tietysti pitää piilossa, ettei tule hinku, kun näkee sinun ottavan. Johdonmukaisesti.

Yritä tarjota hänen herkkuruokiaan ja säästä kaljat kaljapäivään (=lauantai) Kyllä se siitä!

Vaihda kahteen 17-vuotiaaseen, niillä on aina nälkä.

Tarjoa kunnon aterioita ja piilota olut. Tai ainakin tarjoa se olut nokkamukista, ettei miehesi voi käyttää olutpulloa lohtuimemiseen, se vain yllyttää häntä. Muista: rajat ja rakkaus!

Mitä, eikö häntä enää imetetä? Karmea anoppi sulla.

Taitaa olla melko tyypillistä tuossa iässä...
Toisen samanlaisen "kasvattaja".

34-vuotiaasi on uhmaiässä ja haluaa syömättömyydellään taistella auktoriteettiasi vastaan. Rajoja ja rakkautta, niin siitä se homma etenee. Kalja ei ole terveellistä hampaillekaan.

Älä missään tapauksessa pakota miestä syömään, se on julmaa ja merkki omasta epävarmuudestasi kasvattajana. Yritä tehdä ruokailusta hauska ja miellyttävä tapahtuma vaikkapa erilaisin leikein. Syömisen pitäisi olla miehestä miellyttävä tapahtuma, ei pakkopullaa.

Älä missään nimessä tuputa ruokaa. Kyllä terve mies tietää kuinka paljon tarvitsee ruokaa ja kaljaa!

Itse ehdottaisin, että ruokaan voisi sekoittaa aluksi sitä olutta ja hiljalleen sitten vähentää oluen määrää kun mies tottuu ruoan makuun. Olen toki myös pöyristynyt näin aikaisesta imetyksen lopettamisesta. Ei mikään ihme, että kalja maistuu.

Sanavahvistus

Apua. Kommentoin yhtä blogia ja bloggerin spämmitarkastaja heitti mulle oheisen ruotsinkielisen sanan.


Pornokylä. En pääse tästä yli. Oliko tää seksuaalista häirintää vai todellakin vain satunnaisia kirjaimia jonossa? MIKSI se laittoi mulle tollasen? Miksi se laittoi MULLE tollasen. Olenko tietämättäni kirjoittanut törkeyksiä myös swahiliksi? Onko mulla kohtalotovereita?

Työpäiväni menee pilalle - kuka korvaa?!

Maailman suosituin kirppari

Sain eilen vinkin sosiaalikollegalta (hiekkalaatikolla tavattu äiti) että MLL järjestää sunnuntaina ison lastentarvikekirppiksen Haukilahden koululla. Samainen tietolähde muistutti puhelun lopuksi, että kannattaa varmaan mennä hyvissä ajoin jonottamaan. Hah! Hyvä vitsi. Mille hiton kirpparille nyt muka jonotetaan! Eiks täällä käy kaikki Stockalla jos tarttee lapselleen talvivaatteita?

Olin paikalla viisi vaille 10. Minua kohtasi tämä näky.

Tässä on siis 300 metriä espoolaista mammaa jonossa + minä. Jengi oli ilmeisesti tullut jonoon jo kuudelta aamulla. Eikä kyse ollut mistään amatööreistä, sillä ihan kaikilla oli ne valtavat Ikean siniset kassit mukana.

Näin jälkikäteen en yhtään ihmettele suosiota. Kirppis oli loistavasti järjestetty - vaatteet ja kengät oli lajiteltu koon mukaan ja erikseen oli vielä erikoisosastot, lelut ja tarvikkeet, hinnat oli maalarinteipattu tuotteisiin ja maksu tapahtui yhteen paikkaan - ja esillä oli todella hyvälaatuista tavaraa, paljon. Kysymys kuuluukin: miksi näitä ei järjestetä useammin? Miksi Tapiolassa ei ole pysyvää lastentarvikekirppistä? Tai jos on, miksi mä en tiedä siitä?

Tässä valikoidut ostokset:

Aivan ihana hupullinen ja karvavuorellinen mokkatakki, näyttäisi lapun perusteella olevan Ranskan tuliaisia. 30€















Takin seuraksi piti ostaa färgmatchande kengät, Name it. 6€



















Lassien ulkotakki + housut. Nähdäkseni kerran tai kaksi käytetyt. 5€












Valkoinen pitkähihainen t-paita, jossa puunalle. 0,50€














Joka tytön must-have: paksu, vuoritettu ruutuhame, lapun perusteella ehkä Jenkeistä. 3€



Lisäksi mukaan tarttui toppahanskat, Espritin t-paita ja pari yökkäriä. Näillä säästöillä voinkin rillutella ensi lauantaina ihan vapautuneesti.

Ei oo, ei tuu

E-pillereiden sivuvaikutusten kirjo on moninainen, ja nykyään niiden tiedetään aiheuttavan rannikoiden kalakannoissakin muutoksia. Epäilemättä näitä shokkiuutisia on tulossa lisää sitä mukaa kun tutkimuksia valmistuu.

Noh. Liverpoolin yliopistossa on nyt sitten tultu siihen tulokseen että ehkäisypillerit vaikuttavat heikentävästi naisten kykyyn valita perimältään oikeanlainen puoliso. Hormoneilla käsitellyt naiset alkoivat suosia miehiä, jotka olivat geneettisesti samankaltaisia vaikka optimitilanne olisi juuri päinvastainen. Pahoittelen jo etukäteen seuraavaa lakonista toteamusta, mutta hormoneilla kyllästettynä valitsee siis faijansa / veljensä kaltaista seuraa. Nice, eh? Tämä luonnollisesti heikentää parin lisääntymismahdollisuuksia ja jälkeläinen saattaa kärsiä tavallista heikommasta puolustusjärjestelmästä. Öh. Vielä tämäkin sen lisäksi että suomalaiset eivät harrasta seksiä, ensisynnyttäjien keski-ikä on korkea ja miesten spermanlaatu huonontunut!

Pitäis varmaan olla helpottunut. Ei tartte koskaan pitää mitään kiusallista äidiltä tyttärelle -seksivalistusta jos miehet on steriilejä eikä niitä kiinnosta ku mesettäminen. Ja ne keitä kiinnostaa niin pieleen menee kuitenkin. Toivottavasti lapsenlapsia saa sitten jo teetettyä jossain tehtaassa. Vaikka Kiinassa.

Sopiiko, että palataan asiaan maanantaina

Mä oon äärettömän iloinen siitä, että mun elämysportfolioon kuuluu taas viikonloput. Mä olin ihan unohtanut kuinka paljon työssäkäyvän ajatukset pyörii viikonlopun ympärillä. Sillä ei ollut merkitystä kun oli jatkuvasti kotona ja kuukaudet vilahti suht jäsentymättöminä ohi, mutta nyt perjantai on taas juhlallinen päivä. Meillä on duunissa koko firman perjantaitraditio: perjantaipulla ja -pullo klo 15.00. Sitten vielä tuntikirjaukset ja kamat kasaan. Puhelin ei soi illalla, koska asiakkaillakin on viikonloppu.

Toiseksi parasta juuri nyt on ens viikon viikonloppu. Koska olen saanut tiistaina ekan kokonaisen palkan ikuisuuksiin. Koska pääsen shoppailemaan. Koska se shoppailukaveri sattuu olee ihan guru (jes, blogimaailman paita ja perse duon perse eli Hanna) ja saan takuulla osteltua kaikkea i-ha-naa. Jumankekka, mä olen kateellinen itselleni.

Tähän älyttömyyteen on hyvä lopettaa. Bon voyage.

Lasikaton koputtelua

Taloussanomissa oli lyhyehkö artikkeli sinänsä paskasta tutkimuksesta, kuinka naisjohtajilla on edelleen pääkoppa kuhmuilla jatkuvasta lasikaton paukuttelusta. Tutkimuksen mielenkiintoisin osuus oli se, mikä ei selvinnyt. Miksi näin tapahtuu?

Koulutus, ikä, työkokemus tai ammatti vaikuttivat heidän mielestään yllättävän vähän johtotehtäviin valikoitumiseen.

Varsinainen uutinen. Tämähän on havaittavissa melkein jokaiselta työpaikalta. Esimiehinä ovat järjestään talon vanhimmat kääkät, jotka on kertaallen joskus 70-luvulla ujutettu jollekin "tulos tai ulos" -kurssille. Ihmissuhdetaidot tarkoittavat näille tyypeille lähinnä sitä kerrotaanko potkuista tekstarilla vai sähköpostilla.

Tutkimuksessa selvisi myös, että naisen työuran alku määrittää sen, mihin ammattiin hän päätyy, mutta itse syy ei selvinnyt. Oletan että se ei kuulunut tutkimuksen scopeen.

Tässä saattaa olla taustalla se, että nainen ei mielellään ole tyhjän panttina vaan tekee *jotain*, ei sillä niin väliä onko koulutusta vastaavaa kunhan saa osallistua ja olla hyödyllinen, vaikka sitten assanvessankassana. Tämä tietysti johtaa siihen, että oma ammattitaito ei kartu ja jää paitsi työpaikan järjestämästä jatko- ja täydennyskoulutuksesta, mikä taas saa cv:n näyttämään nuhaiselta. Ja siitä sitten taas seuraa se, että sitä kunnon duunia ei löydy myöhemmässäkään vaiheessa ja nuoremmat menee ohi oikealta ja vasemmalta. Sitten kolmikymppisenä oletkin jo satavarma äityslomailija.

Miksi se tutkimus ei keskittynyt siihen, millaiset miehet ja naiset sitten pärjäävät? Mitä keinoja pitää käyttää, että saa unelmiensa duunin jossa on mahdollisuus viihtyä ja kehittyä? Millaisella terällä se lasikatto särkyy? Täh?

Luoja tietää, että tällä humanisti-dropoutilla on vissiin käynyt helvetillinen tuuri.

Ps. Kannattaa lukea myös ne kommentit, jos aivoverisuonet kestää. Tässä näkyy hienosti se, mitä anonymiteetti internetissä tarkoittaa. Voi olla ihan kuinka typerä tahansa ja selvitä rangaistuksetta.

Matti Saaren speksaama Suomi-brandi

Jatkoa eiliseen.

Mä jäin eilen vielä miettimään sitä, mitä kaikki muutkin nyt kuumeisesti miettivät. Miksi. Miksi Suomessa (itse)murhataan? Miksi Suomessa kukaan ei huomaa pahoinvointia? Ja jos huomaisikin, miksi kukaan ei puutu siihen? Poliitikkojen kaavailema ratkaisuportfolio on laaja: aselain kiristämisestä psykiatrian määrärahojen lisäämiseen. Mutta mutta. Saaren kaltaiset miehet saavat tietenkin halutessaan käsiinsä aseen eivätkä taatusti halua apua - enää tässä vaiheessa. Pitää päästä syvemmälle.

Ensinnäkin suomalainen kulttuuri syrjii miehiä. Sen ilmenemismuoto on vanha tuttu pojat on poikia -asenne, jonka nojalla miesten väkivaltakulttuurin annetaan rauhassa kasvaa täyteen mittaansa ilman että kukaan varsinaisesti pitäisi sitä epänormaalina. Kun pidetään itsestäänselvyytenä, että jo ala-asteella on ihan ok saada turpaansa, kunhan ei mene kielimään vanhemmille, syntyy epäoikeudenmukainen vahvempien kulttuuri. Hyväksyntää ja ihailua hakevan miehen on syytä olla kovis, time after time. Mä tunnen paljon pienten poikien vanhempia ja toivon että jotenkin maailmassa he saavat istutettua pikkumiehiinsä rohkeutta olla lälläri.

Toinen ajatus liittyi yleisesti kasvattamiseen. Onko niin, että vanhemmat eivät enää osaa kertoa lapsilleen yhteiskunnan pelisääntöjä, koska eivät itsekään osaa niitä? Tietoyhteiskunta on parissakymmenessä vuodessa kehittynyt niin nopeasti, että suuret ikäluokat eivät tunne viimeisimpiä käänteitä. Ei namusedät enää pyöri hiekkalaatikolla vaan chatissa. Jos haluaa kantaa vastuunsa, täytyy tietää mitä maailmassa tapahtuu. Internetille ei voi enää viitata kintaalla. Niin kauan kun laki ei vaadi moderointia, sieltä voi löytyä mitä tahansa. Ja varmaan senkin jälkeen.

Avainasemassa on myös perisuomalainen ongelmista vaikeneminen. Älköön kukaan uskoko lapsensa täydellisyyteen, virheet kuuluvat kasvamiseen. Jos naapurin Kyllikki tulee kertomaan, että pojat on kusseet hänen postilaatikkoonsa, niin pojat pistetään siivoamaan jälkeensä ja pyytämään tädiltä anteeksi henkilökohtaisesti. Sen sijaan, että uhkaillaan itse Kyllikkiä postilaatikkoon paskantamisella, jos se valehtelu ei lopu. Lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen pitää puuttua välittömästi, riittävän suurella volyymilla ja koko aikuisrintaman leveydeltä, jotta normit käyvät varmasti selviksi.

Olisiko ratkaisu opettajissa? Että lapsella olisi sama ope koko peruskoulun läpi: yksi ihminen joka oppisi tuntemaan sekä perheen että ipanan ja näkisi ne muutokset, mille vanhemmat ovat sokeita. Miten näitä muutoksia sitten pitäisi käsitellä? Kuka osaisi selittää, mitä tunteet oikeastaan ovat ja miten niihin pitää suhtautua? Tai mitä on manipulointi, anteeksianto ja empatia. Miten opetetaan ihmiset tunnistamaan häiriökäyttäytymisen itsessään ja muissa ja keinoja puuttua siihen?

Ei mitään hajua. Jätän tämän pohdittavaksi Annelle, jolle asiasta maksetaan palkkaa.

Kieltäkää ne kokonaan

Taas on joku harhainen poika tappanut ihmisiä. Vanhanen ehti kommentoimaan, että tämä tragedia aiheuttaa muutoksia aselakiin. Ahaa. Niinkun millasia? Mä kysyin jo Jokelan keikan jälkeen, että miksi vitussa kuka tahansa saa aseen? Niitä on melkein 80.000. Miksei aseiden hallussapitoa vaan yksinkertaisesti kielletä? Ihan kokonaan. Tai luotien. Kenen intressissä on tappovälineiden omistaminen, jos tarkoitus ei kuitenkaan ole tappaa? Mitä niillä tehdään, jos ei ammuta? Ketä suojellaan? Ja ketä ei?

Ne vajaamieliset ääliöt, jotka tosiaan haluaa ampua liikkuvia pahvihirviä jossain ampumaradalla, voi tehdä sen vaikka hernepyssyillä. Siinähän ei muutenkaan kukaan oikeasti kuole. Ja jos ei käy, niin kielletään se harrastuskin sitten kokonaan, heittäköön vaikka tikkaa. Metsästykseen käytettäviä aseita voisi puolestaan säilyttää poliisi. Ne luovutettaisiin metsästyskauden ajaksi omistajilleen ja sen jälkeen ne pitäisi palauttaa.

Maddekin menee joskus kouluun. Mä todella toivon, että siihen mennessä anneholmlundkukalie on jo tehnyt oikein, se ei ole kovin vaikeeta. Suomi ehkä menettää pari olympiamitalia, mutta koitetaan sitten pärjätä vaikka jollain helvetin maratonilla.

Lähes sankari siis itsekin

Mä olen ihan poikki tosta viikonlopusta. On takuuvarmasti ihan yhtä uuvuttavaa olla huoltojoukoissa kuin juoksemassa. Onneks huoltojoukoille kuului yhtä lailla aurinko, sauna, suklaat, suolapähkinät ja palautumisoluet.

Kaikki on tivannu multa tänään et miks vanha yleisurheilija ei itse juossut. Hoh. Mä en näe mitään pointtia juosta kilometrikaupalla satojen hikisten ja huohottavien ihmisten kanssa, mutta voin hyvin kannustaa niitä jotka kokee että se on tarpeellista. Lisäksi

1) ..en ikinä aio vetää aamiaiseksi kylmäsavulohipastaa, voi yrjö.
2) ..mä en todellakaan laita jalkaani mitään niheitä trikoita, jotka on muotoiltu korostamaan persläskejä ja appelsiini-ihoa,
3)..tai hopeakultakimalteisia Asicseja. Noiden katsomisestahan tulee sokeaksi. Jos pikkupojille ei tehdä vaaleanpunaisia vaatteita niin miks aikuisille miehille tehdään tällaisia? Onks homovaara jo ohi?
4) ..mä en pysty käyttämään mitään korvalappustereoita, koska mun korva-anatomia ei sovi niihin tulppiin. Voin siis valita kuolla joko tylsyyteen tai aivoverenvuotoon,
5) ..ja jos löytäisinkin jonkun korvakäytäväystävällisen laitteen, en ikinä löytäisi siihen musiikkia. Siis hyvää musaa kolmeksi tunniksi! Finns inte. Jonkun pitäisi juontaa mulle omaa ohjelmaa.
6) ..sanomattakin selvää että kuka helvetti nyt sateessa / kylmässä / tuulessa juoksisi. Sehän olis hölmöä.

Jos siis joku ratkaisis nää kaikki ongelmat niin sitten tietty lähtisin, no problem. Vaikka oon synnyttänyt ihan vähän aikaa sitten ja just lopettanut imetyksen. Kunnostahan tää ei jää kiinni. Eikä varsinkaan asenteesta.

Tunnelmia Espoon rantamaratonilta

Tällä kertaa pelkkä kuvapostaus, koska näitä tunnelmia on muuten aika vaikea välittää. Mutta sen vaan sanon että jos en paremmin tuntis itseäni niin olisin varmasti uhonnut juoksevani ens vuonna, niin tunteikkaita maaliintuloja olin todistamassa. "Hyvä äiti!". :)

Ennen koitosta: elektroniikka on ladattu ja mittarit kalibroitu..

Vakavasti otettavalla juoksilla on jatkuva satelliittiyhteys ja iPod.

Hyvännäköiset juoksukengät

Jari Sarasvuo rynnistää kalkkiviivoilla.

Maalissa aina yhtä säteilevä Hanna!

Maken aika

The End. Ens vuonna uusiks.

Hiukset tekevät naisen

Tsekatkaa. Näissä kuvissa on viikko aikaeroa. Leikkasin Maddelle tänään otsiksen ja huomasin että sieltähän tuli esiin hiukan skarpimman oloinen lapsi verrattuna tuohon ylimmäiseen pullorassiin.

Tämä on myös nähdäkseni helpoin tapa saada lapselle pari vuotta lisää ikää. Meneeköhän se lukioon jos laitan sille joku päivä ponnarin.

Pleikkariaddiktion hinta

Ohhoh. Eilen oli firman syysbileet ja vaikka kotiuduin hyvissä ajoin, tämän aamun vauvauinti oli häpeällinen kokemus. Lähinnä siksi, että siinä yhteislauluosuudessa kuulostin siltä kuin olisin tintannut Tokoinrannassa kuukauden putkeen. Pelasin nimittäin eilen Rock Bandia ja Singstaria. Koko illan.

Kyllä. Olen vihdoin päässyt sisään tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan. Mun edellinen kosketus tietsikkapeleihin on 80-luvulta - vai sekoitanko mä nyt vuosikymmenet. Anyway, me pelattiin broidin kanssa sitä Super Mariota ja sitten jotain todella palikkavideopelejä tv:n kautta, mitkä oli kivaa ajanvietettä etenkin kun jalka oli paketissa. Nykyhetken ja Super Marion välissä oli siirtymävaihe, jolloin markkinoille syydettiin toinen toistaan idioottimaisempia auto- ja sotapelejä, ja sen jälkeen hohhoijaa NHL- ja futispelejä, mutta kesti ihan helvetin pitkään, että finni-iän ohittaneille naisille alettiin tehdä kiinnostavaa sisältöä. Aion seuraavissa bileissä kokeilla niitä Wiin urheilupelejä, jossa voi mättää virtuaaliturpaan Mohammed Alia. Jos joskus laitan ostoslistalle sellaisen x-boxmikälien, niin tiedoksi kaikille laitevalmistajille, että valitsen sen, jonka osaan asentaa ilman miestä.

Tein muuten henkilökohtaisen ennätyksen singstarissa: yli 9500 pistettä medium-vaikeustasolla. Biisi oli Depeche Moden Enjoy the silence, jossa on muuten maailman viilein video. Olen tästä saavutuksesta ihan yhtä ylpeä kuin mun mies huomisesta puolimaratonistaan.

Huippumalli todella hakusessa

Mä poltin valokuvia cd:lle kun koneen muisti alkoi olla täynnä. On aina kiva löytää itsestään mukavia kuvia ystävien seurassa. Ajattelin nyt laittaa teidänkin ihailtavaksi muutaman huippuotoksen, joista näkee muun muassa, että diggaan tosi paljon erilaisista aurinkolaseista.













































Mulla olis uus tv-formaatti, Huippupälli haussa. Siinä etsittäisiin maailman ja ehkä jopa universumin epävalokuvauksellisinta ihmistä, joka kuitenkin tosi mielellään poseeraa.

Huom! Jos joku pitää itseään vielä fotogeneettisempänä niin voi laittaa todistusaineistoa mulle tai postata kuvan suoraan tohon kommentikenttään. Palkitsen sen joka pääsee ees lähelle.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Huuto, Edvard Munch (kuva: Hs.fi)

Matilda, lapsi (kuva: mummi)

Takku

Viereisessä kuvassa näkyy universumin haastavin tehtävä. Tämän päiväunien aikana takaraivolle hinkatun rastatakun poistamiseen meni tunti. Ohjeet:

1. Ota lapsi syliin ja kerro, että nyt harjataan hiukset. Aloita harjaus.
2. Poimi harja vessanpöntöstä. Ota lapsi uudelleen syliin, rauhoittele.
3. Levitä hiuksiin selvitysainetta (MOPin lapsille tarkoitettu Pear Detangler), anna vaikuttaa.
4. Ota lapsi uudelleen syliin ja kerro, että nyt harjataan hiukset.
5. Vaihda alakertaan asti lentänyt harja kampaan. Rauhoittele itseäsi.
6. Ota täyttä kurkkua huutava lapsi syliisi. Älä yritä rauhoitella lasta, se on turhaa. Kerro, että nyt kammataan hiukset.
7. Yritä irroittaa kampa takusta. Väistele potkuja ja iskuja mahdollisuuksien mukaan.
8. Kuivaa kyyneleesi ja laske kylpyvesi. Laita ulvova mylläri kylpyyn ja hiero takkuun kalleinta hoitoainettasi. Anna vaikuttaa.
9. Laita lapsen suu täyteen rusinoita ja uhraa vesileikkeihin vanha kännykkäsi. Harjaa hiukset rasta kerrallaan omalla harjallasi. Kas, takku on poissa.
10. Ota lasi viiniä. Vanno, että lapsen isä saa hoitaa seuraavan takun. Ja paskavaipan ja viikonlopun aamuheräämiset ja jouluruoat. Laita tekstiviestinä perään toive päästä pian syömään Postresiin hänen rahoillaan.

Neiti Etsivä ja silmäpussien arvoitus

Mä näin viime yönä valon - muutaman painajaisen lisäksi. Olin parisen viikkoa ihmetellyt, miksi mulla on joka jumalan päivä normaalia kamalammat silmäpussit. Olin mielessäni jo syyttänyt PuffDaddeistani sekä Helsingin ilmansaasteita, konttorivalaistusta että päätetyöskentelyä, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä.

Mä heräsin nimittäin viime yönä sängystä vatsaltaan, naama tyynyssä. Mä en ole nukkunut tammikuun 2007 jälkeen vatsallaan.

Koska selkä on ollut kipeä.

Koska nostelin 10 kilon ipanaa sata kertaa päivässä.

Koska olin hoitovapaalla.

Ja nyt kun saan taas kekkaloida korkokengissä, kirjoittaa tarjouksia ja istua palavereissa, ruoto on kondiksessa. Sekin halusi vaan takaisin töihin. Jopas jotakin.

Rasvaa atomeiksi

Sunnuntaihessun välissä oli Eiran sairaalan mainos, jossa esiteltiin uutta läskinpoistomenetelmää, jonka teho on kliinisesti todistettu. Vallankumouksellista on se, että läski hajoaa täysin kivuttomasti ja turvallisesti jollain hiton ultraääni-impulsseilla. Kuulostaa maallikon korvaan epäilyttävältä. Miten tää nyt esimerkiksi eroaa sitten gynekologisesta ultaäänitutkimuksesta? Mä kävin tosi monta kertaa ultrassa raskaana ja silti mulla on mahaläskiä. Madde tosin on aika laiha. Hmm.

On kuitenkin ihan tervetullutta, että niiden mitä kummallisimpien ostoskanavahuijausten oheen on syntynyt joku tehokaskin hoitomuoto. Mun all time favourite on saunabelt. Siis lämpövyö, joka kuulemma poistaa pari senttiä muutamassa tunnissa ihan mistä kohtaa tahansa. Buhahaha. Ihan pelkkä saunahan varmaan ajais sitten saman asian. Toiseksi tekis mieli kokeilla sitä päänympäryksen pienentämiseen. Maddella on nimittäin yks ihana pipo.

Vakavissaan. En tiedä teistä, mutta mun vatsa ei ole palautunut raskaudesta entisellensä, vaikka paino on ollut normaalilukemissa jo pitkään. Mä luulen, että mun on aika hyväksyä tosiasiat ja alkaa laittaa rahaa sivuun pientä ultraoperaatiota varten. Ja jos jää ylimääräistä, niin sitten Rolffille korjaamaan tän perhe-elämän aiheuttamat naamavauriot. Toivottavasti noilla käy plussa-kortti.

When you are in deep shit..

Tässä mun vinkki tälle päivälle, pätee niin hiekkalaatikolla kuin asiakaspalaverissakin.

Heeelan gick

Mun syksy on pilalla, jos en saa hankkia kunnon kankkusta ja laulaa ääntäni käheäksi rapujuhlissa. Sitäpaitsi vehnäpaahtoleipä, jonka päällä on kirnuvoita, tilliä ja muutama mehukas pyrstö on yksi maailman parhaista makuyhdistelmistä. Kossu sen sijaan on aina yhtä pahaa.

Yllättävää kyllä tää juhla sopii mainiosti lapsiperheille: ruokailu alkaa hyvissä ajoin, ruokaa ei tarvitse valmistaa (mä en todellakaan keitä mitään elävältä) ja pääosassa on koristeet, helppoa kun mikä. Pöydässä yksivuotiaalle vaan rapu käteen ja sitä ihmetellessä menee tunti. Kun se on hakattu pöytää vasten tuusanpaskaksi voi antaa syötäväksi paahtoleipää.

Meillä on vielä bonuksena se, että vieraat on yli kolmekymppisiä: muutama snapsi pitää huolen siitä, että taksi noutaa sammuneet viimeistään puolilta öin joten isäntäparikin ehtii saada kunnon unet. Täydellistä! Paitsi kun aamulla huomaa, että digikamera on tahmea kuin tanssilavan lattia, olohuone haisee kalankasvattamolle ja pakastimen ovi on jäänyt yöksi raolleen. Livet är härligt.

Johtaja-ainesta

Törmäsin snapsilauluja etsiessäni kovalevyn syövereissä majailevaan curriculum vitaeeni. Se oli vanhentunut täysin vuodessa. Mun pitää ensi tilassa päivittää siihen viimeisin työkokemus. Erikoistaidoista voidaan mainita kaikille äideille tutut pimeässä toimiminen, Muumilaakson asukkaiden nimeäminen, ruoanlaitto yksikätisenä ja 120C asteisen mikroaterian syöminen minuutissa. Mutta kyllä mun tapauksessa ne on johtamistaidot, jotka on kehittyneet valtavasti.

Mä olen tätä nykyä täydellinen esimies: kärsivällinen ja kuunteleva, mutta jämäkkä ja ratkaisukeskeinen. Pysyn hyvin asetetuissa tavoitteissa (puuro syödään loppuun tai ainakin puoliksi, vaikka kuinka sylkisit) ja osaan ennakoida kriisejä (ei perkele, miten noi mun D&G:t on joutunu vessanpönttöön?!). Löydän ristiriitatilanteisiin useita hyviä ratkaisuja (joko laitetaan se hattu takaisin päähän tai sitten ei laiteta) ja teen päätöksiä nopeasti (heti pois suusta se vessaharja).

Tiimin vetäminenkin on tuttua. Mä osaan motivoida (ota vielä yksi lusikallinen niin saat rusinan) ja delegoida (mä vien Madden aamupesulle, laita sä sillä välin aamainen, tyhjennä astianpesukone ja vaihda autoon talvirenkaat) sekä ottaa ja antaa palautetta (no en todellakaan en unohtanut antaa d-vitamiinia ja mitä sitten vaikka unohdinkin?). Lisäksi mussa on luontaista karismaa (Äiti tuli kotiin! Haloo, onks täällä ketään..? Siellähän se Matilda on! Hei äitin kulta, tule halaamaan äitiä? Ai et? No äiti tulee.. Älä juokse karkuun!)

Lisäksi mä olen kehittynyt ihmisenä enkä enää juhli ja ota hapanta entiseen malliin vaan asetan lapsen omien itsekkäiden tarpeideni edelle.

Ja nyt niitä snapsilauluja etsimään.

Millanen sä oot?

Internet-avaruudesta löytyy aina välillä ihan helmiä. Esimerkiksi tää testien El Dorado on mitä parhainta ajanvietettä heti korkeakirjallisuuden ja A-talkin jälkeen.

Siellä voi testata itsensä mm seuraavissa elintärkeissä asioissa:

• What's your lame-ass excuse to break up?
• What will you go to jail for?
• What country will you take over?
  
• What is your darkest secret?

Toi vika mun oli ihan pakko tehdä. Vastaus oli: You stayed at home to learn the Macarena. Hmm, ei helvetti. Mä kyllä osasin sen. Nyt hävettää.

Edit: unohdin tämän flashin, jolla saa itsestään vuosikertakuvia vaikka facebookiin www.yearbookyourself.com. Tarvitset vain keskinkertaisen kasvokuvan. Check these out:



Ihan parasta!

Kainalokarvojen kaipuu

Jos sanakirjasta ettii sanaa keskiverto, niin sieltä löytyy mun naama. Kattokaa vaikka. Ja voi hyvä sylvi, että olenkin kyllästynyt siihen. Aina kun tulee joku tilastoihin perustuva uutinen, että espoolaiset äidit lähtevät töihin, flunssakausi on alkanut ja otsatukka on nyt muotia niin se on vissi, että oon menossa räkätaudissa töihin otsatukka vinossa. Ja kaikki menee naimisiin, bloggaa, lisääntyy ja syö nepalilaista. Mun elämä on valtavirtaa. Mä olen yks fucking tilastosopuli! Musta piti tulla anarkisti, mutta sekin vaihtui kaukaisiin haaveisiin kansanedustajuudesta. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Asiaan on tultava muutos. Mitä radikaalia mä voisin tehdä? Aloittaa jonkun epäsovinnaisen harrastuksen? Kasvattaa kainalokarvat? Duunikaverit varmaan diggais uudesta eau-de-punttisalista. Ehkä se onkin ongelman ydin, duuni? Pitäskö vaihtaa alaa ja ruveta vaikka performanssitaiteilijaksi? Luin täältä, että joku ajoi koko päivän hissillä toimistossa ja teki siitä videon ja nyt se on Kiasmassa. Mutta kun mulla on toi asuntolaina ja mies kotona lapsen kanssa. Keskivertoisuus ja vastuu kuuluvat yhteen kuin paskanhaju ja painitatami.

Onko aikuiseksi kasvaminen sitä, että lakkaa havittelemasta radikaaliutta? Sen lisäksi, että ei hukkaa bussikorttiaan, ehtii varaamalleen jumppatunnille ja käyttää firman brandin mukaisia powerpoint-templateja. Sanokaa, että ei.

Mä luulen, että mulla on syyskriisi. Se on hankittava perjantaina kirkasvalolamppu ja punkkutönisteri ja lopetettava tää rieslingin lipittäminen. Julistettakoon vuodenaika nimeltä vitutus alkaneeksi.

Krtek

Me ollaan nyt pikkuhiljaa tutustuttu tv:n lastenohjelmatarjontaan. Juniorilta tulee sekä klassikoita kuten Myyrä, Smurffit, Tuomas Veturi ja Muumeja ruotsiksi mutta sitten siellä on tätä kalsaribanaaniosastoa. Kuten kolme erilaista pingviiniohjelmaa. Kolme. Lapsihan saa todella kieroutuneen käsityksen pingviinien merkityksestä yhteiskunnassamme. Lisäksi siinä yhdessä pingviiniohjelmassa seikkailee pingviini nimeltä Pororo. Perkele! Tää on riittävän vaikeaa muutenkin. Mies nauhoitti (joo ei me eletä enää vhs-ajassa mutta kun mä en osaa käyttää sanaa "tallentaa") yks päivä Ti-Ti nallea ja kiroili kun oli tullut vahingossa jotain Riitta-täti skeidaa. Mäkään en olis tiennyt, että Ti-Ti Nallella on täysin heittopussin rooli siinä showssa ellei olis tullut hiekkalaatikolla puheeksi. Ja siltä se raukka vähän näyttääkin.

Entä mitä pitäisi ajatella ohjelmasta nimeltä Nukkumatin Uudet Iltasadut? Hoh. Punahilkka vetää mummin kanssa sutta pataan ja Tuhkimo keittää kurpitsasta pontikkaa? Eiks ne vanhat nyt kuitenkin kelpais?

Mikä näistä nyt sitten on Madden mieleen? No myyvä (Matilda puhuu sellaista Pirre & Hansu -kieltä) ja sitten se mainos, jossa lammas nukkuu vessapaperipaketin päällä. Bäää.

Tuleehan sieltä Maxilta onneksi formulaa.

Muhahaha

Onpas tosiaan kammottava vihollinen.. XD Ei tänään enempää.

Avoin kirje Sarah Palinille

Dear Sarah,

Way to go, girl! Noin lähelle USA:n presidentin virkaa ei ole nainen vielä päässyt. That's awesome! Asehulluja reikäpäitä sillä pallilla on istunut toki aikaisemmin. No points for that, Sarah.

Guess what, Sarah? En koskaan kuvitellut, että voisin pelätä herttaisen näköistä kotirouvaa näin paljon. Mutta mieti itse: jos maailman suurimman ydinasevallan johtoon laitettaisiin joku aivopesty fanaatikko, joka viis veisaa esimerkiksi raiskauksen uhreista, niin kyllä sinultakin hymy hyytyisi. Varsinkin jos olisit itse äiti. Oh, but you are. My bad.

Could I persuade you to reconsider your views about the climate change? Vaikka kaikki viimeisimmät tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet ihmisten vaikuttaneen ilmastonmuutokseen, kieltäydyt uskomasta todistusaineistoa. Miksi? Onko jääkarhut joskus syöneet sun kelloggsit? Sen sijaan uskot mustaan kirjaan, jossa seikkailee ihme-Jesse ja kaverit. I really don't get it, Sarah.

But Sarah. Se vanha kääkkä on aikamoinen taktikko. Miksi suostuit pelinappulaksi? Siksikö, että luulet sen ukkelin kuukahtavan parin vuoden sisään? Ehkäpä sunnittelet viimeisteleväsi hänet itse hirvimetsällä. When there is a will, there is a way?

Shit, Sarah. Mä olisin todella toivonut voivani iloita sinä päivänä, kun nainen pääsee johtamaan tätä maailmaa. Nyt mun on laitettava toivoni miehiin, ettei näin käy. Kinda weird, Sarah.

Good luck though, Sarah. Mutta muista varoa selustaa. There are crazy people out there.

Havuja ja klooria, perkele

Uiminen on vittumainen laji. Toisin kuin jumppasalilla ja pururadalla, et voi näyttää profemmalta kuin olet, vaikka pukisit mitkä tahansa speedot päällesi. Jos tekniikkasi on huono, 120-vuotiaat vesijuoksijatkin jättää sut kuin seinään. Vauhdin hurma ja runner's high on korvattu suonenvedoilla ja nenäkloorauksella. Se on kuitenkin ainoa kestävyyslaji, johon mun paskat polvet pystyy, joten ei auta.

Mä jään aina uimaan kilsan vauvauinnin jälkeen. Tällä kertaa kuntouimariradalla oli niin unettava meininki, että valitsin puolityhjän viereisen radan, jonka päässä on se nipottava kyltti "nopeat uimarit". Luonnollisesti kymmenen minuutin sisään sille radalle hyppäsi neljän jääkaappipakastimen kroolijoukkue. Mä en kuitenkaan suostunut enää siirtymään oman kastini puolelle vaan otin haasteen vastaan. Sain ekaa kertaa elämässä uimisesta naaman tosi punaiseksi ja otsasuonet tykyttämään, kun uin niitä vesitorpedoita karkuun surkealla rintauintitekniikallani. Jouduin pitää myös 700 metrin kohdalla parin minuutin breikin, kun tuli järjetön pistos vatsaan. Nyt on reidet ja olkalihakset tulessa, ihanaa. Mä otan sen radan ens kerrallakin, meni nimittäin se kilsa alle puolen tunnin.

Meillä on tänään tiedossa laatuaikaa. Ipana meni mummolaan lellittäväksi ja me mennään kaverin babyshoweriin marinoimaan itseämme punaviinillä. Ihanaa, että mun elämässä on taas viikonloput.

Ottakaa tekin pari hapanta, että saatte flavonoideja.

Allerginen pahalle ruoalle

Madden kummisetä kertoi meidän hääjuhliin ilmoittautuessaan olevansa allerginen kaikelle pahalle ruoalle. Mä olen kanssa.

Mä haluaisinkin nyt nostaa esille yhden julmetun vääryyden. Nimittäin sen, että todella usein ruokiin piilotetaan ananasta ja muita hedelmiä ilman, että tää täysin perverssi valinta millään tavalla näkyy ruokalajin nimessä. Ostin kerran nälkäisenä kinkkupaninin. Haukkasin ahneesti odottaen valkoisen hiilihydraatin, suolaisen kinkun ja rasvaisen juuston turvallista yhdistelmää, mutta hampaiden väliin jäikin 1500-asteinen persikan puolikas. Olisin soittanut ambulanssin jos olisin pystynyt puhumaan. Tai kun tilasin lounaalla kanapastan, sain eteeni parmesaanilla kuorrutetun annoksen, jonka ensimmäinen haarukallinen paljasti, että kastikkeessa on 5% kanaa, 10% tomaattimurskaa ja 85% tölkkiananasta. Palautin annoksen vääriin spekseihin vedoten vaikka tarjoilija huokui ärsyynnystä. Oikeasti. Jos siihen fucking pastaan olisi laitettu sinihomejuustoa niin se olisi ollut kana-aura-pasta. Mutta jos siihen laitetaan ananasta, se on kanapasta. Miksi vitussa?

Toinen vihaamani secret ingredient ovat suolakurkut (kyllä, ne todellakin on ihan samaa skeidaa kuin herkkukurkut ja maustekurkut). Karmiva etikkainen yllätyslöllö hyökkäsi viimeksi eilen ruisleivän välistä siellä esimieskoulutuksessa. Jos se oli joku testi, miten henkilö suhtautuu yllättäviin vastoinkäymisiin, en tainnut läpäistä. Hyi helvetti. Myös hillosipulit, nuo vihannesmaailman pienet kalpeat kivekset, persvaolle maistuvat kaprikset ja oksennuksenkatkuinen varsiselleri pilaavat ihan minkä tahansa ruoan.

Kaikki ravintoloitsijat huomio: jos ruoassa käytetään jotain voimakasta (ja pahaa) makuun vaikuttavaa ainesosaa, se tulee ilmoittaa ruoan nimessä. Jos tekee mieli experimentoida niin peskää vaikka hampaat wasabilla.

Carrotmob-kampaaja

Mä mainostan vähän mun kampaajaa, joka on valveutunut kestävän kehityksen ystävä ja nähnyt vaivaa toteuttaakseen ekoideologiaansa myös käytännön kampaamotyössä.

Ensinnäkin jätteen määrä on minimissä kun kaikki mahdollinen kertakäyttöinen on korvattu aidolla ja pestävällä. Tämä on myös asiakkaan ilo kun hiukset kuivataan froteepyyhkeisiin eikä paperiin. Kaikki jäte lajitellaan ja kierrätetään, totta kai, ja vanha mutta käyttökelpoinen kampaamotavara lahjoitetaan kehitysmaihin. Hiusmuotoilussa käytetään mahdollisimman paljon luonnonmukaisia raaka-aineita sisältäviä väri-, rakennekäsittely-, pesu- ja viimeistelytuotteita. Lisäksi nää toimii WWF:n sademetsäkummina (jokaisesta myydystä lahjakortista menee siivu WWF:lle sademetsien suojeluun käytettäväksi) ja Etiopiassa kuurojen koulun kummina.

Atmosfääri on muutenkin kohdillaan: seinillä on valokuvia maailman eksottisilta leveyksiltä, taustalla soi maailmanmusiikki (jota on myös myytävänä) ja asiakkaiden käytössä on pieni matkailukirjasto. Kun väri on päässä, saa kupin reilun kaupan kahvia tai teetä. Ja keksin, johon olen lievästi ehdollistunut.

Sitten siellä on myynnissä kaikkia ihania kauneusluomutuotteita, hiusmuotoilusta kosmetiikkaan. Kesällä siellä oli myös kuvassa oleva lapsiystävällinen ja biologisesti hajoava pesuainesarja nimeltä Mummi ja minä (muutama puteli oli vielä jäljellä). Pakkohan sellainen mansikantuoksuinen astianpesuaine oli ostaa.

Voi kun kaikki olis näin viitseliäistä. Mäkin osallistun maailman pelastamiseen käymällä tuolla mahdollisimaan usein. Se on Carrotmobbia jos mikä.

Luotolle, kiitos

Tän viikon hankinnat:

1. Uus tukka. Aloin näyttää sen verta larppaajalta että oli pakko tehdä kurssimuutos ennen ku mua pyydetään johonki Dungeons&Dragons taisteluun.

2. Uudet farkut. Löysin Gina Tricot'sta vahingossa hyvin istuvat farkut. Normaali vyötärö, bootcut, ei mitään härpäkkeitä. Perse näyttää pieneltä, reidet ohuilta ja sääret pitkiltä. En tiennyt että näitä enää tehdään. Olen onnesta mykkä.

3. Maikkarin kanavapaketti. Ei siksi että mä haluaisin katsoa Maxilta pornoa ja nyrkkeilyä vaan siksi että Juniorilta tulee niitä kodin esineitä hitaasti vaihtuvina kuvina. Huonoäiti.com suosittelee lapsen hypnotisoimista ainakin siksi aikaa, että saa sunnuntaihesarin luettua. Nerokasta.

4. Pankkikriisi. Tähän asti riitti säästöt, nyt tilillä on loppukuuksi viiskybää. Miten kellään on varaa olla hoitovapaalla? Ja mitä tässä iässä tehdään kun tulee henkilökohtainen konkurssi? Opiskelijana vei pulloja kauppaan tai soitti äidille. Nyt on varmaan pakko laittaa jotain huuto.nettiin. Ja soittaa äidille.

Tietoa koneessa

Mä oon välillä niin kusessa kun mun pitäis esitellä mun tyttärelle tätä maailmaa.

Joo, se on äidin uusi läppäri. Peecee. Eikun pee, ei wee. Ja suomeksihan se on sylimikro. Vaikka mikrohan tietenkin on se keittiömasiina, joka sanoo pling ja joka tekee sun ruoat. Katsos, tässä nimessä viitataan nyt mikroprosessoriin, joka on.. on.. no sellainen vaan. Ai, mutta sitä voi sanoa kannettavaksikin, vaikka tää on kyllä niin iso, että sen nimi pitäis olla raahattava, hehhhee. Äitin työhuoneessa on sitten sellainen ei-kannettava. Se on pöytäkone. Hmmm. Eiks pöytäkone tee pöytiä. No joka tapauksessa siihen ei saa koskea. Ei rakas, ei silleen koskea että sattuu vaan että ei saa sormella koskea. Joo, äiti puhaltaa.

Kauhistuksen kanahäkki - mikä sekään lienee. Suomi on raastava, raastava kieli.

1500km Portugalista länteen

Tänään oli jo niin syksyistä, että piti ruveta ajattelemaan lomaa. Ei varsinaisesti ajankohtaista mutta piristää poikkeuksetta. Tässä on kaikille äkillisestä syyshalvauksesta kärsiville muutama kuva Azoreilta, jossa me oltiin häämatkalla 2005. Tarkoitus on testata se ens kesänä lapsiperhekohteena (edellyttäen, että sieltä löytyy hotelli con baby-sitting service), mutta pistän vinkin jakoon jo nyt, koska puitteet on muuten kunnossa: rauhallinen paikka, lento inhimilliset 5h ja Hispanian matkat suht edulliset.

Azorit on pyörryttävän kaunis yhdeksän vulkaanisen saaren palaveri keskellä Atlanttia. Islanti goes Välimeri. Tolla Sao Miguelin pääsaarella on ehdottomasti eniten nähtävää ja tehtävää. Koska kalliorannat on jyrkkiä ja merenkäynti voimakasta, möykkäävät brittipissikset puuttuu täysin. Yksin se on jo hyvä syy lähteä sinne. Sen lisäksi, että paikka on kala- ja äyriäisruokia rakastavan paratiisi, ei viininystäväkään jää kylmäksi: paikallinen viini (vinho verde) on todella edullista ja helppoa juotavaa ja sen kera nautittavat juustot ja leivät kerrassaan mainioita. Sää on oikukkaampi kuin Suomessa: keli saattaa vaihtua vartissa auringosta helvetin kylmäksi rankkasateeksi. Ja toisinpäin.






http://www.azores.com/

Ei tule ei

Kiroilevan siilin lisäksi mua naurattaa tää Fingerpori. Puujalkaahan se on, mutta uppoaa.