Räpätyksen asialla

Jätin eilen päivähoitohakemuspaperit netissä. Voi hyvänen aika, mikä kysymys- ja valintasuo - en yhtään tiedä mitä loppujen lopuksi tilasin. Raivonpuuskassa vannoin taas alkavani kansanedustajaksi ja räjäyttäväni Kelan organisaation. Mies kysyi, että minkähän puolueen listoilta ajattelin yrittää. Niin joo. Siinähän väkisinkin leimautuu jonkun tietyn ryhmän asialla olevaksi, vaikka mä luonnollisesti olen aika monen agendan ihminen. Se, että edustan työssäkäyvää perheenäitiä, ei tarkoita, että jättäisin vanhukset ilman hoitoa. Eikö voisi vaan olla yleisen järjenkäytön asialla? Esimerkiksi ei mun tartte miettiä pitääkö Itämeri pelastaa kun se nyt vaan on niin, että ei toisen fillariakaan lainata ja palauteta paskaksi ajettuna. Samalla tavalla se vesi on meillä lainassa.

Mutta kun kuulemma pitää olla joku kansaan uppoava pääviesti. Miten kukaan voi valita vaan yhden? Eikö sais vaan räpättää kaikesta?

Sääli, kun kaikki muu jo olisi kasassa. Tv-spotti olisi seuraavanlainen: pukumaurien ryhmä kävelee naureskellen eduskunnan saunaa kohti. Yhtäkkiä jaloista alkaa kuulua murinaa ja räkytystä ja sitten äkäinen terrieri tarraa lahkeeseen. Maurit säikähtää, törmäilee toisiinsa ja yrittää väistää kiusaantuneina mutta joutuu pysähtymään. Saunan oveen takertuneen maurin housut ratkeaa, kuuluu "voi vit.."-. Siitä poikki. Loppunäkymässä mä heristelisin sormea se terrieri sylissä ja sanoisin soo soo. Sitten lävähtäisi loppuplanssiksi slogan "Minä räpätän jotta teidän ei tarvitse". How about it?!

Kai mun pitää alkaa sorvata sitä teesiä vielä tänään.

100 lasissa

Nyt tulee populistista off-topicia, mutta tää on mun sadas postaus!! Hämmentävää. Täähän alkoi pienimuotoisena äitiyslomablogina mun duunikavereille ja levisi siitä sukulaisille, kavereille ja kaverin kavereille. Tällä hetkellä lukijoita on hyvin heterogeenisesti ympäri Suomen ja kommenteista päätellen mukana on oikeita äitejä - hyviä, huonoja ja muitakin kuin mun oma.

Mulle tuli pakonomainen tarve kiittää teitä. Varmaan mä kirjoittasin tätä vaikka ketään ei kiinnostaisi mutta siisteintä on kun saa kommentteja. Kiitos siis osallistumisesta! So far eniten keskustelua on virinnyt kiroilusta ja kestovaipoista. Ihan hyvä balanssi.

On myös outoa, miksei kukaan imetys-, lapsentahtisuus- tai vauvojenvessahätäviestintäfanaatikko oo jo tullut tänne vittuilemaan. Ette te voi kaikki olla näin yltiöliberaaleja! Vai - ja tämä se vasta onkin kauhistuttava ajatus - enkö mä olekaan niin moderni ja epäsovinnainen äiti kuin kuvittelin? Eh. Toisaalta: miksi lukea ärsyttävää blogia. Sama kuin kattoisi telkkarista väkisin snookeria.

No mutta, muutama kuriositeetti.

Google näyttää tän mun blogin ekojen joukossa kun kirjoittaa hakukenttään vauvan kanssa matkalle, joka on muuten eniten luettu kirjoitus. Varmaan kiva lukea siitä persiilleen menneestä reissusta kun on itse juuri innoissaan varannut matkan.. Tämä blogi on myös tiettävästi löydetty avainsanoilla beben tissit, sääennuste juhannukseksi 2006, lehtipuhallin ja hullu professori II. Anteeksi vain, ei tainnut olla ihan sitä mitä piti, etenkin sille tissien etsijälle. Tais vähän into lopahtaa.

Anyway. Jos mä olisin kirjoittanut mun gradua yhtä uskollisesti kuin tätä sontaa niin olisin epäilemättä valmistunut huhtikuussa. Hitto. Taidan anoa tiedekunnalta armoa ja erityistä blogitustieteen maisterin titteliä, ja pitää tänään itselleni valmistujaiset. Skål!

Bates motel, how can I help you?

Eilen aamulla oli vähän kiire kun aamupäivällä oli tulossa vieraita ja olin hätäpäissäni luvannut leipoakin. Päätin tinkiä suihkusta ja turvautua ekaa kertaa kuivashampooseen. Ohjeessa käskettiin suihkuttaa tököttiä joka puolelle päätä hiuspohjaa myöten, odottaa kaksi minuuttia ja harjata sitten jauho pois. Työtä käskettyä. Tupsautin pään huolellisesti valkoiseksi, venailin pölyt päässä hetken ja aloin harjata.

Yeah. Harjasin vartin. Suhteellisen tummat hiukseni olivat muuttuneet samean harmaiksi ja liioitellun kuohkeiksi. Päänahka loisti valkoisenä. Olin aika suoraan Norman Batesin äiti, joka oli viettänyt villin yön jalkapallomaajoukkueen kanssa.

Purkissa lukee, että tuote sopii kiireiselle ihmiselle ja matkakäyttöön. Hyvät Kloranen valmistajat, korjataanpa hiukan ohjetta. Tuote sopii vain blondeille eikä kauhean kiireisille sellaisille sillä käytön jälkeen pitää olla mahdollisuus pestä hiukset kahteen kertaan. Ekalla kerralla tavallinen shampoo ei nimittäin edes vaahtoa. Mitä matkailuun tulee, olisin voinut yrittää ehkä bingoon. Ehdottomasti ei kotiäideille.

"Voi, kun äitiä nyt harmittaa"

Pyysin Maddea ihan vitsillä eilen laittamaan vaipan itse roskiin. No. Ipana tarttui vaippaan, käveli roskiksen luo, avasi kannen ja laittoi vaipan sisään. Iik. Tokihan se sitten kaivoi sen vaipan sieltä takaisin ja pari muutakin vaippaa sekä irrotti roskiksen kannen, mutta olihan järkyttävää huomata, miten paljon toi jo ymmärtää puhetta.

Nyt tän kiroilun on siis viimeistään loputtava. Mun on ilmeisen vaikea välttää voimasanoja ja kaikenlaisia ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa yhdisteleviä ilmaisuja. Etenkin silloin kun

- yöllä hiippailee vessaan ja yrittää olla hiljaa niin aina astuu johonkin soivaan leluun, jalkapohjaan tuskaisesti uppoavaan duploon tai potkaisee traktorin rappusia alas. Sen lisäksi, että herätät kuolleetkin et pysty itse nukahtamaan pariin tuntiin kun pulssi on 200.

- on juuri laittanut suihkussa shampoot päähän ja itkuhälyttimestä kuuluu vinkunaa. Joko juokset vaahto mykiöitä poltellen, pyyhe puolitangossa tuttia asentamaan ja hyssyttämään tai suihkuttelet rauhassa ja hyväksyt sen, että päiväunet kesti tänään puoli tuntia.

- jää bussista koska siellä oli jo kahdet vaunut tai jos vuorossa oli joku extrakorkealattiabussi vaikka aikataulussa ei niin lukenut.

- jumittuu Waynes'in tuulikaappiin vaunujen kanssa, kun tekee tilaa yhdelle minkkiturkkiakalle siirtymällä vaunujen sivulle. Akka paukautti oven kiinni perässään ja mä nökötin siellä lasivitriinissä ihmisten tuijotettavana vailla mahdollisuutta ylettyä kumpaankaan oveen. Onneksi kahviseurani juoksi pelastaamaan minut suuremmalta häpeältä.

- päättää tunnin hauduttelun jälkeen lisätä kaalikeittoon pari desiä soijarouhetta, joka osoittautuukin pikakahviksi. Sittemmin kahvimuruille ostettiin erinäköinen purkki. (Huom. kaikki laihduttavat ja väsyneet mammat: kyseinen kofeiinikeitto ei ollut niin pahaa kuin luulisi.)

Miten sitä oppisi suhtautumaan pettymyksiin zeniläisen tyynesti? Toisaalta jos viis veisaa arvokkuudesta, tulee hyviä reklamaatioita. Elämä on valintoja.

Hyvien äitien juttuja

Mä olin jo ennen Madden syntymää päättänyt että alan jossain vaiheessa käyttää osittain kestovaippoja. Mentyäni nyt vuoden verran yli siitä mistä aita on kaatunut päätin ryhdistäytyä ja menin verkkokauppaan tarkoituksena shoppailla hyvä eko-omatunto.

Ostoskori oli tyhjä vielä tunninkin pähkäilyn jälkeen. Malleja, materiaaleja, kuoseja, kiinnitystapoja ja näiden yhdistelmiä oli joku miljoona. Ja sitten olisi pitänyt vielä tietää minkä kokoinen hanuri Maddella on. Ehkä vauvakastin S. Missään ei ollut ympärysmittataulukkoa.

Kestovaippojen ympärille oli selkeästi rakennettu jonkinlainen varjouniversumi. Otin askeleen taaksepäin ja hortoilin kestovaippainfon saitille. Suo jatkui. Kyseinen palvelu pitäis uudistaa kokonaan ja pikaisesti, jos sen yksi tarkoitus on auttaa ensikertalaista alkuun. Hyvältä kuulostanut linkki "Lataa aloittelijan opas" vie kilometrin mittaiselle sivulle täynnä moraalia ja kummallisia termejä. Kuka aloittelija tietää, mikä on näpsykiinnitteinen harsovaippa tai pötkävaippa tai all-in-one -vaippa. Tai kuoret, jotka eroaa ilmeisesti jotenkin näistä edellisistä. Lisäksi kerrottiin että on erilaisia imuja, joita pitää taitella jotenkin. Joo joo, mutta MITÄ ne on?

Sitten siellä todella pelottavia lauseita.

"Käytettyjen vaippojen käsittelyssä on monia vaihtoehtoja: vaipat voidaan esimerkiksi huuhdella ja laittaa etikkaveteen likoamaan tai ne voidaan kerätä kangaskassiin ja ravistella sieltä pesukoneeseen."
Että mullako olisi joku etikkavesisanko odottamassa vaippapyykkiä..? Haiseehan vaipparoskiskin, ei tämä ole mikään ongelma. Copywriter olisi myös voinut miettiä tota ravistelemista.

"Kestovaippoja käyttävän lapsen voi olla helpompi tunnistaa hätänsä ja oppia ilmaisemaan se."
Että mitä että? No sehän on hienoa. Jos mä ostan sille siitä PUH-kankaasta tehdyn pipon niin kai se sitten oppii puhumaan?

"Vaippaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa yöllä. "
Välttämättä? Siis tarviiko kestovaippoja vaihtaa yöllä vai ei? Tämä on kriittistä. En todellakaan aio ruveta mihinkään vaipparalliin öisin.

Lopuksi oli kehoitus tutustua keskustelufoorumiin ja kysyä rohkeasti apua. Joo. Varmaan meen huhuilemaan pientä jeesiä johonkin voimakivi&hahtuvakeskusteluun.

Mä arvasin että nää kestovaipat on nitä hyvien äitien juttuja, joilla tää kaikki tietous tulee geeniperimässä. Se siitä.

Susihauva ja juhannustunnelmia

Kerrankin oltiin säiden puolesta oikeassa paikassa! Kuusamossa oli nimittäin koko ajan miellyttävää pilvipoutaa ja kevyttä tuulta, joka piti hydärit pusikossa - täydellistä! Ohessa muutama tunnelmakuva järven rannasta.


Tiluksien vartija, lempeä susihauva, oli Madden mielestä ihaninta koskaan. En voinut kuin ihailla 8-vuotiaan schäferin kärsivällisyyttä kun se laittoi silmät kiinni ja antoi Madden noin sadatta kertaa tulla tahmeilla pikkunäpeillä kokeilemaan kuonoa ja turkkia samalla kimakasti kiljahdellen ja hauvahauvahauvaa hokien.

Juhannus vaatii toki veronsa. Tällä kertaa manan majoille siirtyi upouusi matkasänky, josta laitan Finskille postia heti huomenna: paketti näytti siltä kuin sitä olisi käytetty laskeutumistelineenä. Sänky saatiin murjottua jotakuinkin pystyyn, mutta ei enää takaisin kasaan.

Muuten, bongasin kentältä tällaisen kyltin tupakkatilan ovesta. Wtf? Ei hampurilaista ja konua röökin kanssa vai? Kuinka moni on yrittänyt kun on ihan kyltti pitänyt laittaa?

Ei saa kusta kokkoon

Juhannus aiheutti aikaisemmin mulle vuoden pahemman juhlapaniikin. Ehkä siksi, että sillä ei ollut samanlaista selkeää viitekehystä kuten joululla, joka on poikkeuksetta perhejuhla tiettyine traditioineen. Toukokuussa on ihan viimeistään ruvettava pohtimaan kenen kanssa kannattaa liittoutua mökkireissua ajatellen ja lapsiperheellä painajainen on vielä pahempi: kenen juhannukselle kehdataan mennä asettamaan rajat. Hei, pitäkää toki hauskaa mutta kahdeksan jälkeen musat hiljemmalle ja sitä NAN-merkkistä juomaa ei sitten saa käyttää blandiksena. Älkääkä toki häiriintykö kun nousemme aamulla kahdeksan maissa puuronkeittoon ja kannattaa muuten nukkua suu kiinni, koska muuten Madde postittaa sinne kaikenlaista. Joo-o. Lisäksi mukana on mökillinen tavaraa.

Meidät pelastaa mun isoveli. Se asuu Pohjoisessa, huippuidyllisessä mestassa kaukana asutuksesta. Me ollaan vietetty siellä veljeskatraan kanssa jo monet juhannukset, tosin viime juhannus oli poikkeus kun en halunnut lähteä 50 kilometriä kauemmas Naistenklinikasta. Mä muistan kerran kun kävin aamukolmelta katsomassa, mitä ääntä ulkoa kuuluu. Aurinko oli jo korkealla ja värjäsi järven takana siintävän vaaran oranssiksi. Seisoin suopursujen tuoksun tunkkaisessa otteessa ja katselin järvelle. Aallot alkoivat heräillä ja vesi häilyi vuoroin tummana samettina ja vuoroin kimaltavina timantteina. Kaksi ryhdikästä laulujoutsenta lipui ylväästi keskellä selkää. Kuikka huusi, hyttynen alkoi piirittää. Ja yhden veljen vaimo se vaan oksensi terassilla. Oi noita taianomaisia luontohetkiä.

Keskikesää parempaa juhlan aihetta ei ole. Päästäkää ajatuksenne harhailemaan hetkeksi puolen vuoden päähän ja nauttikaa lämpimästä sateesta. Ja pitäkää stidit kuivina ja sepalus kiinni.

- Mama

Sinä itte

Meidän siivooja oli ottanut eilen loparit ja tähän hätään ei saatu ketään tilalle. Järkyttävää. Vihaan imurointia ja muutan mieluummin kuin pesen ikkunat. Pari vuotta sitten tapahtunut astianpesukoneen hajoaminen pakotti siirtymään viikoksi kertiksiin.

Suomalaisilla on vahva minä itte -mentaliteetti. Jos himassasi käy siivooja, olet laiska ja/tai kermaperse, vain sairaat vanhukset armahdetaan. Jos et tee itse pintaremontteja ja vaihda autoosi öljyjä, olet noloa pullamössösukupolvea. Mun vanhemmat ei tietenkään sortuneet mihinkään löysäilyyn vaan rakensivat itte mm. kolme omakotitaloa - ja erosivat kesken viimeisen projektin.

Mut oli myös aivopesty samaan ajattelumalliin kunnes dippainssi-mieheni laski kerran demonstraatiomielessä, mitä kotityöt maksaa vapaa-ajassa. Lamppu syttyi: kun vapaa-ajalla on hinta, niin kotitöilläkin on ja vertailusta tulee helppoa. Mies on sittemmin katunut laskelmaansa karvaasti, sillä olen käyttänyt kyseistä hinnastoa mm. silityspalveluideni myynnissä. Kymppi per kauluspaita, kaksi kolmellakympillä. Vie pesulaan, jos ei kelpaa. Kjäh.

Varsinkin pienen lapsen kanssa on ilahduttavaa, että kotitöitä voi ulkoistaa. Eipähän tarvitse käyttää viikonloppua mopin tai naulapyssyn varressa, kyllä hommaa silti jää. Puutarhatyöt(sanan ei-kanervistisessa merkityksessä!) teen jopa ihan mielelläni itte mutta kokki olis kiva. No, onhan mulla Stockan Herkku.

Prinsessasta ulkoministeriksi

Tän päivän hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli pikkutyttöjen prinsessaleikeistä, joka kuulemma on tytöille tarpeellinen kehitysvaihe. Lasten leikeistä väitellyt yliopistonlehtori Marjatta Kalliala sanoo, että kyse on samaistumisesta: prinsessana oleminen on tyttöyden ja naiseuden rakentamiseen kuuluva leikki. Aiheen tiimoilta pelkästään talonpoikaisjärjen varassa taiteileva projectmama ei voisi olla enempää eri mieltä. Satujen heiveröinen ja passiivinen prinsessa ei ole mikään hyvä samaistumisen kohde. Prinsessamaailmahan on täysin aikuisten (ja vieläpä vanhojen kirjailijasetien) luoma fantasia, jota tuputetaan tytöille synnytyslaitokselta lähtien ja aikuisen hyväksyntää haetaan sitten toteuttamalla näiden ehdottamia rooleja. Toki roolileikit, myös prinsessat, kehittävät mielikuvitusta, mutta parhaiten mielikuvitus kehittyy rooleja vaihtelemalla: prinsessan pitää osata olla myös lohikäärme tai noita. (Tulee tarpeeseen mm. työelämässä!) Sitäpaitsi Peppi, Ronja Ryövärintytär tai mikä tahansa teletapeista - myös se homo - ovat paljon parempia ja ei-seksualisoituja samaistumisen kohteita.

Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen taas puolustelee artikkelissa prinsessaleikkejä sillä, että "tytölle on tärkeää olla ihailtu: kevyt, pieni, kaunis, hempeä."

Ei, ei, ei ja ei.

Tyttöjen (ja poikien) täytyy tuntea olevansa ihastuttavia muutenkin kuin jossain puetussa roolissa! Tämähän nimenomaan opettaa ihmistä kätkemään oman persoonansa. Tyttöihin kohdistuvassa ihailussa pitää olla muutenkin hyvin varovainen. Heille ei pidä viestiä, että vain pieninä, hentoina ja siroina he ovat kauniita - eikö juuri tällainen ajattelu ruoki syömishäiriöinä ilmeneviä vääriä tulkintoja omasta persoonasta kun omana itsenään ei kelpaa?

Seuraavan kerran, kun joku tuttavanne saa tyttären, onnitelkaa ihanasta pienestä ulkoministeristä. Ja katsokaa ilmettä.

Ja äidille kans

Aina puhutaan vaan siitä, mitä hankintoja vauvalle tehdään, vaikka joutuuhan äitikin ihmisenä uudistumaan ja tarvitsee yhtä sun toista. En tosiaan tarkoita mitään noloja imetysliivejä (eihän ne olleet mulle) vaan paljon globaalimpaa käyttötavaraa.

Jumalattoman isot aurinkolasit.
Välttämättömyys, satoi tai paistoi. Pitää peittää vähintään 30% naamasta. Ei tartte meikata ja samalla näyttää hiukan undercover filmitähdeltä. Win-win.

Hyvät ulkoiluvaatteet.
Hiekkalaatikkoikäisillä lapsilla pitää olla satojen eurojen kulutuksen, veden, yleispaskan, kissojen ja koirien kestävä vaatetta, mutta äideistä ei puhuta mitään! Ihan yhtä lailla siellä kylmässä hiekkakasassa joutuu itse istumaan. Eikä mitään rumaa pölyesteri-whatever tuulipukua, joka leimahtaa liekkeihin tankatessasi, vaan tyylikästä stretch-gorea ja eri kokoisia taskuja joihin mahtuu nenäliinoja, varahanskat, naksuja, tutti, vesipullo ja jätskirahat. Partioaitta on tähän tarkoitukseen soveltuvampi tori kuin Prisma.

Itseruskettavaa.
Noiden aurinkolasien ja vaatetuksen takia olet rajatusti ruskea ranteisiin ja kaulaan asti eli jos et halua näyttää hiihtopummilta, kannattaa illalla tasoitella tilannetta. Toki saa myös näyttää hiihtopummilta. Viehätyksensä siinäkin.

Nopeatehoista särkylääkettä
Jos hedari on iskemässä et voi maata sängyssä tuntia odottamassa että ibuprofeeni tehoaa. Elintärkeää jos kärsit migreenistä.

Herkkujemma
Tulee päivä, että mies on poikkeuksellisen idiootti, muksu ei nuku päiväunia (ja sen kyllä huomaa), ehdit syödä lounaaksi 50% kylmästä einesateriasta ja tukkasi on kolmatta päivää pesemättä. Silloin kaapista pitää löytyä Sinulle varattua suklaata, keksejä, sipsejä, jäätelöä, kukin päättää itse. Mä selviän noista fiilareista yleensä sen mentaaliharjoituksen avulla, että iltayhdeksältä mulla on edessä 16cl punaviiniä, suolakeksejä ja juustoja - ja mahdollisuus refilliin. Muista, että henkisestä kärsimyksestä saa Jenkeissä oikeusteitse helposti miljoonia, joten mitä on yksi suklaalevy tai punkkupullo siihen verrattuna.

Tässä listassa ei ole omaa aikaa ihan siitä syystä, että ei se koskaan (lue 18 vuoteen) ole omaa vaan jonkun muun ajasta varastettua, mutta silloin tällöin käynti jossain ylellisessä rahanhaaskauksessa on suositeltavaa. Lahjakortti olis kiva, toivoo nimimerkki 300€/kk käteen.

Laumasielujen sympatiaa

Taas vituttaa. STT tiesi kertoa joulun tienoilla, että kaksi kolmesta isästä käyttää oikeuttaan isyys- tai vanhempainvapaaseen, mutta he ovat perhevapailla vain lyhyen aikaa. Suurin osa isistä oli joko isyys- tai vanhempainvapaalla viime vuonna enintään kolme viikkoa. Vain muutama prosentti isistä oli vapaalla yli kaksi kuukautta. Tilasto on Pohjoismaiden heikoin. Eipä yllätä. Suomalaiset ovat juuttuneet jurakaudelle perheen nimikäytäntöjen lisäksi myös vanhempainvapaiden käyttämisessä - ja tämä asennevamma koskee sekä miehiä että naisia.

Kelan tutkimuksen mukaan miehet perustelevat laistamistaan ennen kaikkea taloudellisilla seikoilla. Väestöliitto kuitenkin selvitti, että jos äiti palaa töihin, progressiivinen verotus korjaa kuilun lähes ennalleen. Ennakkoluulojen paikkansapitävyyden voisi siis kukin perhe tarkistaa etukäteen, kotihoitohan tulee joka tapauksessa järkyttävän kalliiksi.

Tutkimuksessa selvisi sekin, että isien mielestä äidit hoitavat lasta paremmin ja tämä taitaakin olla koko jutun ydin. Löytyykö maailmasta todella tehtävä, jota miesihminen ei usko hallitsevansa? Oho. Kertokaapa sitten, että miten ihmeessä esikoisen äiti olisi yhtään sen pätevämpi lastenhoitaja kuin isäkään? Ei imettäminen siirrä äitiä mihinkään pyhään tietoisuuteen kaikista maailman vaippaihottumista. Toki siinä tippuu kelkasta, jos ei pidä minkäänlaisia isyyslomia ja osallistu perheen uuteen arkeen vaan jatkaa elämäänsä samaan malliin luottaen siihen, että kyllä se äiti osaa ja jaksaa. Miehet ovat laumasieluja. Kun yksi uskaltaa, toinenkin rohkenee tehdä perässä, mutta niitä harvoja pioneereja vain on liian vähän. Naisten pitää myös ryhdistäytyä! Vaatikaa osallistumista ja luovuttakaa vastuuta isälle. Muutama kuukausi yhteistä aikaa on korvaamaton kokemus sekä isälle että lapselle. Äidin rooliakin katsotaan sen jälkeen ihan uusin silmin.

Kolmas perustelu on se, että työ ei vain yksinkertaisesti anna periksi. Aika erikoista. Mietitäänpä asiaa toista kautta: miksi naisten työt sitten joustaa? Eivät kai miehet tosissaan kuvittele olevansa omissa töissään korvaamattomampia kuin naiset..? Vain yksityisyrittäjällä on mielestäni hyvät perustelut, jos firma yksinkertaisesti menee nurin ilman omaa työpanosta. Tiedän kyllä yhden yksityisyrittäjä-äidinkin. Mutta hei, naisethan jaksavat kyllä.

Kolmen ja puolen hampaan lääkäri

Maddella oli tänään hammaslääkäri. Aikaa varatessa legoja oli vain kaksi, joten piti hieman kiriä. Yritin käyttäytyä normaalisti, vaikka vihaan jo sitä ällöttävän makeaa antiseptista hajua, jota erittyy varmaankin tuoliin kuolleista ihmisistä. Koska potilaana oli Madde ja tarkoitus oli vain saada informaatiota ja vinkkejä suuhygieniaan, hymyilin väkinäisesti.

Tädillä oli agendalla vaikka mitä.

Ekana listassa oli streptococcus mutans, reikiä aiheuttava bakteeri, joka tarttuu vanhemmilta lapseen eli pitäisi varoa sylkikontaktia. Okei, hammaspeikko voitti ekan erän. Mä en oo yhtään varonut. Yritin puolustautua että jossain vaiheessahan se saa sen kuitenkin, mutta täti oli tuimana. Vasta viisivuotiaana suussa on niin monipuolinen bakteerikanta, että kariekselle ei jää tilaa kasvaa räjähdysmäisesti. Vanhempien hyvä suuhygienia kuulemma pienentää huomattavasti sen pöpön tarttumisriskiä. Köh. Myös sokeripitoisia tuotteita pitäisi välttää ja käyttää ksylitolia. Otan tästä pisteen, koska olemme nimenomaan välttäneet, sehän ei tarkoita että niitä ei olisi koskaan syöty. Janojuomaksi on vettä ja välipalat ovat hedelmää, jogurttia, ruisleipää ja sen sellaista. Ihan vain silloin tällöin syömme jädeä (samasta tötteröstä) ja suklaata. Ja Maddella ei ole suu tuohesta tehty, se on jo havaittu.

Toiseksi tutista pitäisi luopua viimeistään hoitoon mennessä. Jatkuva imeminen kun aiheuttaa hampaiden virheasentoja. Helppo piste. Madde ei ole koskaan ollut mikään tuttifani. Päivittäinen tuttiaika on 10 min luokkaa.

Sitten pitäisi olla säännölliset ruoka-ajat, joiden välillä on 2-3h. Oi kyllä, enemmänkin. Madde syö nykyään jo hyvin mutta ei niin hyvin että välipaloja kerjättäisiin ongelmaksi asti. Samoin kuulemma yösyötöt ovat hampaille haitallisia kun syljen eritys on olematonta. Piste siitäkin meille. Olin jo muutenkin täysin unohtanut joskus imettäneeni, saati sitten yöllä.

Lopuksi käytiin läpi hampaiden harjaus, joka pitää aloittaa heti, kun ensimmäinen naskali ilmestyy ikeneen. Taas piste. Jos siis riittää, että harjaa lähinnä pureskellaan kaksi kertaa päivässä. Kuulemma rittää. Tahnaa voi sitten alkaa käyttää kun lapsi osaa sylkäistä.

Lopputulos Madde 3 - Hammaspeikko 1. Ihan ok ekaksi kerraksi.

Mun kävi huonommin. Jouduin tunnustamaan, että olin käynyt viimeksi hammaslääkärissä muistaakseni -01 viisaudenhampaan poistossa ja varsinaista tarkastusta ei ole varmaan tehty sitten yliopistoaikojen eli -95. Pyyhkeet kädessä kävelin ajanvaraukseen. Se meni kiinni nenän edestä. Johdatusta, sanon minä.

Diagnoosia

En nyt muista et oonko mä pohtinut tätä aikaisemmin, mutta (dementian lisäksi) mulla on anoreksian vastakohta. Siis sellainen henkinen ongelma, että näen itseni jatkuvasti laihempana kuin oikeasti olen. Ehkä optireksia? Siitä johtuen säästän kaikkia vanhoja farkkujani ja kokeilen niitä aina silloin tällöin vain todetakseni että muuten tosi jees mutta olen nyt vain hiukan turvoksissa, ensi viikolla on varmasti parempi tilanne. Lisäksi ostan aina liian pieniä tai muuten van epäsopivia vaatteita (en tieteskään sovita) ja sitten joudun jakamaan niitä kavereille. Onko tälle diagnoosia? Paitsi urpous.

Äitiyslomalaihduttaminen on ihan hysteerisen vaikeaa. Tulee syötyä mitä vaan ja milloin vaan eikä salaattia koskaan (kestää liian kauan tehdä). Urheileminen on satunnaista. Ollakseni ihan rehellinen niin mä oon myös surkea laihduttaja. Haluan tuloksia heti ja vaaka ei ole mikään ystävä. Häihinkin mä pikalaihdutin pari kiloa oluella. Yks pullo illassa piti näläntunteen paremmin poissa kuin mikään yrjön makuinen Nutrilett. Onneks mä pääsen kohta työelämän säännölliseen rytmiin niin ei tartte ottaa pulloa mukaan hiekkikselle. Siitä se diagnoosi vasta irtoaisi.

10 käskyä - tai vähintään vahvaa kehotusta

Tiivistinkin oppaan kymmeneen käskyyn iskälle. Kymmenen on kyllä aika vähän mutta lanseerataan lisää tarpeen mukaa.

1. Minä olen vaimo ja lapsen äiti. Älä koskaan epäile minun ohjeitani. Ja minä kyllä huomaan jos säännöistä on lipsuttu. Trust me.

2. Älä turhaan lausu Ti-Ti-nallen nimeä.
Jos kuitenkin lausut, joudut taipumaan vaativan älämölön alla ja laittamaan levyn soimaan noin 21 kertaa putkeen.

3. Muista pitää aina talouspaperia telineessä.
Ja rätti puhtaana kuivauskaapissa. Siivoa heti vahingon tapahduttua ja muista että kaikki ei lähde vedellä (mustikkasose, bolognese). Vaihtoehtoisesti voit pesettää matot kerran kuussa omaan laskuusi. Joka on muuten 500€ miinus verot.

4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Ne tulevat sitten päästämään sinut välillä pahasta kun viikon jälkeen tajuat miten leppoisaa toimistotyö oli ja miten kiva olisi joskus käydä kaupassa rauhassa.

5. Älä tee suussa olevista kivistä, kävyistä tai kolikoista numeroa.
Ne sylkäistään pois naksua vastaan.

6. Älä unohda ottaa lelukassia hiekkalaatikolle.
Tyttäresi on emotionaalisesti psykopaatin tasolla eikä hän priorisoi muiden lasten fiiliksiä käsissä olevien lelujen ohi.

7. Älä lipsu ruoka- ja päiväuniajoista.
Ei poikkeuksia. It's a thin line between Dr. Jekyll and Miss Hyde.

8. Älä jätä sohvapöydälle kaukossäätimiä, puhelinta, kahvikuppeja, kyniä, lehtiä tai mitään minkä katsot olevan sinun omaasi. Kun tyttäresi korvamerkkaa ne itselleen, saat olla aikamoinen fakiiri että saat ne takaisin. Ehjinä.

9. Älä unohda tehdä myös kotitöitä.
Muuten teemme niitä koko illan ja missaan salkkarit.

10. Älä himoitse ilmastointia, lounastaukoa, aikuista seuraa tai kuumaa kahvia. Saat nauttia niistä sitten kun taas puolen vuoden päästä palaat työelämään. Nyt on minun vuoroni.

Secret handshake

Olin eilen iltapuuron aikaan pihalla kastelemassa istutuksia ja kun tulin takaisin, mies ja Madde hihittelivät ja kättelivät. Madde oli oppinut sanomaan käsipäivää. Muakin käteltiin. Tuli väistämättä mieleen, että mitähän tosta syksystä seuraa, kun nämä kaksi jäävät pitämään taloutta.

Kun lähdin töistä, ei hirvittänyt yhtään päästää lankoja käsistä. Tiesin, että mun seuraaja oli pätevä ja mukava ja pitäisi projekteista hyvää huolta. Nytkin tiedän, että seuraaja on pätevä ja mukava ja Madde on parhaissa mahdollisissa käsissä. Silti on jotenkin epävarma olo - kun isi on niin järjettömän LEPSU. Yksi mammakollega kertoi miehensä ihan suoraan ilmoittaneen lapsilleen, että isin kanssa on eri säännöt. Ei ole niin kauhean tarkkaa mitä syödään ja milloin syödään ja ollaanko nukkumassa kahdeksalta. Miksi ihmeessä äidit on niitä tiukkoja? Vai päteekö tää vaan tyttäriin, joilla tunnetusti on taito saada iskä antamaan aamupalaksi kolmen pallon jäätelötötterö? Vesittyykö mun kaikki opetukset? Että ruoka syödään lautaselta, vessapaperirullaa ei saa purkaa ja portaat saa kiivetä vain vanhemman kanssa. Ja että kummisedän joululahjaksi antamaa leluhevosta ei saa enää kutsua Pervertti-Alfiksi. Sitten on vielä kokonaan uusia haasteita opeteltavana: potta, pukeminen, tuttipullon vaihtaminen nokkamukiin jne. Koti-Freud tietysti väittäisi, että mulla on vaan oma alter ego ojassa ja pelkään itse tippuvani kärryiltä. Voipi olla.

Onhan sekin tietty jotain, että tytär osaa jokaisen ruokailun jälkeen kiittää jollain secret handshakella, epäilemättä päiväkodin tädit riemuitsevat tällaisesta erikoistaidosta. Onneksi tässä on kesäloma välissä niin mä ehdin kirjoittaa Madden hoito-ohjeet ja -kommervenkit satasivuiseksi opukseksi. Eihän sitä kukaan tietenkään lue, mutta saanpahan itse rauhan.

Wahlgrenskan opissa osa II

Jatkoa eiliseen. Lapsikirjassa oli muutama joko heti kättelyssä tai sitten kokemuksen myötä käsittämättömältä vaikuttanut juttu.

Osallistuminen.
Wahlgreeni käytti usein lapsen integroimisesta perheeseen beduiinileirivertausta: kun uusi henkilö (vauva) tulee leiriin, hän saa yhdyshenkilön (äiti/isä), joka kertoo miten leirissä toimitaan ja sen jälkeen hänet otetaan mukaan leirin ylläpitoon. Aluksi osallistuminen on passiivista seuraamista, mutta tarttumis-/konttausiässä sen pitäisi vaihtua aktiiviseksi osallistumiseksi. Hyvä idea joo, kaikkienhan tulee tuntea itsensä tarpeelliseksi, mutta puolivuotias..? Mä varmaan tulkitsen tota kirjaa väärin tai sitten meillä asuu aivokääpiö. Noin 10kk iästä Madde alkoi ymmärtää tiettyjen usein toistuvien tehtävien päälle ja haluaa nykyään itse pistää astianpesukoneen luukun kiinni - aiemminhan sen sulkeminen aiheutti hermoromahduksen - tai painaa kaukosäätimestä tv:n päälle. Ja nyt kun se sujuu, siitä saa myös niitä tärkeitä onnistumisen tunteita.

Vakiomalli.
Vakiomalli on siis Wahlgrenskan muotoilema käytännön päivärytmi, jota toteuttamalla lapsen tarpeet tyydytetään jo ennen kuin hänen tarvitsee sitä erikseen "pyytää". Ohje on vähän liian pitkälle viety kellonaikoineen päivineen. Esimerkiksi jos lapsi herää viideltä on aikuisen laitettava kello soimaan varttia vaille, ettei lapsi joudu itkemään huomiota. Kuolleen ruumiini yli. Tässä unohdetaan, että eikö meidän aikuisten pitäisi nimenomaan kertoa lapselle, että viideltä ei kukaan nouse vaan hyvin voi vielä nukkua lisää. Toiseksi otti päähän se, että jokaisessa ruokailussa pitäisi muka olla pääsyöttö ja sen jälkeen vielä lisäsyöttö "varastoksi". Ihan jees, jos lapsi suostuu syömään, mutta kuka hitto pystyy imettää lasta, jolla ei ole enää nälkä..? Voi myös olla, että mä en vaan osannu.

Potalle opettaminen.
Tätä W ei ole tehnyt yhdellekään lapselleen vaan kaikki ovat oppineet suoraan vaipoista pöntölle, koska hän näkee että potassa piilee sudenkuoppia: ruumiintoiminnoista saattaa tulla vallankäytön väline, joilla lapsi voi halutessaan järkyttää vanhempiaan, tai suoritus, mikä taas aiheuttaa paineita. Järkeenkäypää joo, mutta ihan yhtä lailla lapsi voi mielenosoituksellisesti olla pissimättä pönttöön. Olen samaa mieltä siitä, että turhaa meteliä potatuksen tuloksesta kannattaa välttää ettei normaalista ruumiintoiminnosta tule pakkopullaa. Sitäpaitsi Madde olisi alta aikayksikön jätevesiviemärissä luisine takalistoineen, jos yrittäisin sitä pöntölle istuttaa.

Tutista vieroittaminen 5-6 kk iässä.
Meillä koko tutissa alkoi olla järkeä vasta puolivuotiaana, ennen sitä syljettiin pois urakalla. Huvitutti ei tietenkään saa olla pääasiallinen lohduke, mutta kyllä se meillä on kummasti rauhoittanut tilannetta kun on ollut vaikeuksia nukahtaa tai hermo mennyt kassajonossa. Mistään imemisen tarpeen tyydyttämisestä ei mun mielestä koskaan ole ollut kyse. Pitäisi kysyä Maddelta

Kaikkia oppaita pitää lukea bullshit-suodattimella, niin tätäkin. Lapsikirjaa kannattaa lukea, jos haluaa yhden näkökulman mutta miksikään raamatuksi en tätä kutsuisi. Ja ilmankin pärjää.

Wahlgrenskan opissa

Anna Wahlgrenin Lapsikirja (lähes tuhatsivuinen manuaali 0-16v lapsista) jakaa ihmisiä aikalailla niihin, jotka vannoo kyseisen rouvashenkilön nimeen ja niihin, jotka nakkaa opuksen takkaan ekan 10 sivun jälkeen. Mä kuulun väliinputoajaryhmään. Mikään kirjailijahan Wahlgrenska ei ole, kerronta on rönsyilevää ja sivumäärän saisi tiivistettyä puoleen ihan vain jättämällä kaiken turhan lässytyksen pois. Kyllähän yhdeksän lapsen äiti hyviäkin vinkkejä osaa antaa, mutta ennen kaikkea silloin pitäisi jo tietää että lapset ovat hyvin erilaisia.

Listasin muutaman mun mielestä hyvän jutun.

Lapsen huuto on kysymys.
Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tää auttoi mua suhtautumaan itkuun järkevästi. Vauvalla ei ole muita kommunikointitapoja, vauvan itku ei ole yhtä dramaattinen ilmaisukeino kuin jos duunikaverisi yhtäkkiä alkaisi porata täyttä kurkkua. Ja vanhemman täytyy siis vastata kysymykseen. Wtf, mikä on tämä vatsaa kalvava tunne? Nälkä. Miksi on kiukkuinen olo? Väsyttää. Kaaduin! Ei hätää, kuhmuja tulee silloin tällöin.

Vuorokausirytmin opettaminen.
On aina vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus, mutta me tehtiin selvä ero yön ja päivän välillä alusta asti (joo, me viis veisattiin ns. lapsentahtisuudesta) ja Madde osasikin nukkua yöllä parin kuukauden ikäisenä. Yöllä on hämärää ja hiljaista, ruokailu on nopea ja tehokas toimenpide. Päivällä on valoisaa, meluisaa ja ruokailujen välillä on seurustelua ja muuta ohjelmaa. Päivällä ei myöskään nukuta 7h putkeen. Hanuripesu on hyvä herätysmetodi.

Yksinleikki aamuisin.
Meillähän sen lelutaskun (käsitelty tuolla aiemmin) kanssa pulatessa meni joskus tuntikin, mutta saman asian ajaa kun muksulle lappaa sängyn täyteen kamaa. Sitten vaan itse vielä unille. Tätä voi varmaan opettaa vähän vanhemmallekin lapselle niin, että on itse ensin huoneessa vaikka lehteä lukemassa ja sitten vähitellen lisää yksinoloaikaa. Madde on nykyään muutenkin hyvä viihdyttämään itseään, mutta en tiedä kuuluuko kiitos Wahlgrenskalle vai kuuluuko luonteeseen.

Anna lapsen tutkia vapaasti asuntoa, estä vain jos vaara uhkaa.
Tarkoittaa sitä, että pitää ottaa ihan rennosti, vaikka muksu nuolee kengänpohjia, kiskoo vessapaperia, imeskelee sähköjohtoja ja vetää kirjat hyllystä alas. Meillä tämä on toiminut hyvin. Verhoja on käyty tukistamassa muutamaan otteeseen, mutta pikkuhiljaa ne muuttuivat epäkiinnostaviksi. Tuleehan siitä väkisinkin vähän vaurioita puolin ja toisin ja siivoamassa saa olla koko ajan. Poikkeuksen tekevät portaat ja digiboksi. Portaat on kiivetty valvotusti ylös asti monta kertaa, mutta mutta silti ne muodostaa jonkun magneettisen navan, joita täytyy mennä läpsyttelemään kerta kiellon päälle. Digiboksin käynnistysnappulassa on sama voimakenttä.

Yksi hyvä sivupointti oli se, että lapsen pitäisi saada yhdet makeat naurut päivässä. Sanoisin, että tekisi hyvää myös vanhemmille.

Huomenna potaskaosuuden kimppuun.

Check, check

Mä huomasin tossa maallelähtöruljanssissa, että mun aivokapasiteetti on finaalissa. Mä en enää mitenkään selviä pakkaamisesta ilman muistilappua. On mun aikaisemminkin pitänyt muistaa omien kamojen lisäksi kaikenlaista extraa kuten kukkien kastelu, roskien vienti, vesipullojen täyttäminen ja ruokien pakkaaminen mutta Madden myötä muistettavaa tuli potenssiin neljä. Olisi helpompaa pakata koko lastenhuoneen sisältö mukaan. Maidot, ruoat, välipalat, puurot, tuttipullot, lautaset, lusikat, petivatteet, lelut, kirjat, vaipat, vaihtovaatteet ja itkuhälyt + laturi. Omaan kassiinsa tulee sitten autosarja: pikkuleluja, tutit, peitto (ikkunan eteen jos porottaa suoraan sisään), pussillinen naksuja, unirätti, niskatuki, savetteja, maitopullo. Päässä surisee. Ja sitten kun mä keskityn Matildan kamoihin, tulen pakanneeksi omaan laukkuuni jonkun hämmästyttävän setin paperinenäliinoja, pari iltapukua ja kuudet sukkahousut mutta en esimerkiksi yhtään pyyhettä ja t-paitaa.

There is more. Mä unohdan myös aina hiekkalaatikkokassin kotiin ja Maddesta onkin kehkeytynyt äärimmäisen näppärä leluvaras. Hattua palataan hakemaan melkein joka kerta kun lähdetään jonnekin. Vaunujen hyönteissuoja jää laittamatta ja portaiden turvaportti on aina auki. Ei pysty.

Vähän lohduttaa, että Madden iskällä on puhelimessa muistustus palaverista joka ilta klo kahdeksan. Siinä lukee d-vitamiini. Isäkuukauden myötä niitä tulee varmasti lisää.

Aliasta

Palattiin just landelta. Kaksi ja puoli tuntia lapsen kanssa takapenkillä autossa, jonka tuulilasinpesuneste on loppu, ilmastointi paskana ja moottorin varoitusvalo palaa. Jos ikkunaa pitää auki 120km/h vauhdissa, ei tartte onneks keskustella siitä, kenen olisi pitänyt pitää silmällä huoltovälejä.

Madde diggaili merta, laituria, naapurin koiria ja puutarhaa, jossa vanha omenapuu oli intoutunut kukkimaan aivan valkoisena. Peipposet karjui toisilleen uhkauksia ja joka puolella surisi ja sirisi ja rapisi. Merivesi oli 16 asteista. Ihana ihana kesä. :)

Maailmaa on muuten aika vaikea selittää. Vähän sama kuin ulkoavaruuden muukalainen tulisi kylään ja sille pitäisi kertoa, mikä on lähimarketti. Esimerkiksi lamppuja on hemmetin montaa sorttia kuten pöytä-, katto-, seinä-, katu-, tasku- ja yölamppu. Ja mitä pitäis sanoa kun pikkuinen sormi osoittaa ikkunaan. Näkyykö siellä jotain (lintu, auto, lippu, puu?) vai tarkoittaako se ihan vaan ikkunaa eli lasia? Vaiko ulkoilmaa? Ei voi tietää. Sitten on kaikki irtaimisto, joista suurin osa on vaikeita yhdyssanoja, ihan pienetkin asiat kuten pyykkipoika. Mähän menin hankkimaan Maddelle lahjaksi sellaisenkin asian kuin kastanjetti. Siitä tuli nopeasti vaan nak-nak. Entäs eläimet, vaikka linnut. Ne on ihan eri näköisiä, mutta silti ne kaikki on lintuja. Mahtaa olla sekavaa. Koirat on onneksi kaikki samanlaisia, tohottavia lipovia otuksia, jotka sanoo hau-hau. Pidä lähettyvillä aina helppojakin asioita (panda, kengät, tutti ja kärry), joihin voi aina suunnata lapsen huomion kun äidillä menee puurot ja vellit sekaisin.

Mun vähän tekis mieli käyttää valtaani väärin ja kertoa, että koirat sanoo hej, jag heter Peter. Vähän haastetta päiväkodin tädeille.