Rauhanturvaajat ja puliakka

Mies huomautti eilen, että näytän vähän erikoiselta. Toteamus oli aivan oikeutettu. Mun haute coutureen kuului pölyinen t-paita, jossa oli toisessa hihassa kuningatar-sosetta, persuuksista ja polvista hiekkaiset verkkarit, räjähtänyt ponnari ja punoittava naama. Olin vaan ollut hiekkiksellä koko iltapäivän. Jos teille kuvailtais tällainen näky ilman kontekstia niin veikkaisitteko, että sehän on vaan a) hiekkalaatikkomutsi vai b) puliakka. Itse olisin jälkimmäisen kannalla.

Ja hei: mä olen ihan scenessä tuolla leikkipuistossa! Mulle moikkaillaan ja jutellaan kuin vertaisille. Siellä käy yleensä viereisen päiväkodin hoitajat lapsikatraan kanssa sekä muutama hoitovapaalla oleva äippä naapuritaloista. Maddella on kavereina mm. Kerttu, kaksi Iidaa ja Siri. Eilen tuli välikohtaus koska Kerttu esti Iidaa tulemasta liukumäen alle. Salamannopea interventio esti selkkauksen äitymisen pahemmaksi. Ne hoitotädit ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon. "Nyt pyydät anteeksi ja annat Idan tulla leikkimään." "Kerttu, me ollaan puhuttu tästä." Ahtisaarelle vaan duuniin ja Kosovoon: "Slobodan, tämä ei ole mikään sun yksityisliukumäki."

Mä oon tänään kuskina, koska uhrautumalla juhlapyhänä ansaitsee paljon pelimerkkejä, joilla voi ostaa tuplamäärän arkiviikonloppujen rilluttelua. Skoolasin pommacilla (yäk) muuten viimekin vuonna, ens vuonna asioihin on tultava muutos.

Iloistakin iloisempaa työnväenjuhlaa kaikille duunareille!

Tuunari

Kaikki sisustaminen on ihanaa eikä lastenhuone ole poikkeus. Ongelmana onkin nyt se, että olen vahvasti käsityörajoitteinen. En jaksa ommella, neuloa, kutoa, virkata tahi nyplätä kun on nopeampiakin vaihtoehtoja kuten kaksipuoleinen teippi, nitoja ja nippusiteet. Hermo ei vaan kestä sitä lankojen päättelemistä, nuppineuloja ja harsimista (samallahan voisi ommella vähän tiuhempaan käsin!). Koulussa kässä (onko sitä edes enää?) oli kamalaa pakkopullaa, sillä ohjattu luova työ on jotenkin kieroutunutta. Lasten pitäis antaa ihan ITSE käyttää mielikuvitustaan hyvän kohteen keksimiseen, minkä jälkeen se sitten ohjatusti toteuttaisiin. Pääasiahan on learning by doing eikä toisin päin. Sääli, että määrärahat on mitoitettu pannulappuihin.

Mä löysin itsestäni kuitenkin paskartelijan häiden alla keväällä 2005 kun väännettiin kaasojen kanssa lautasliinarenkaita - ja niistä tuli vastoin kaikkia odotuksia huippuhienoja. Nyt olenkin hurahtanut tuunaamiseen. Mä tein Maddelle verhot niin että pujotin Hemtexin ale-verhojen purjerenkaista läpi kankaiset verhonpidikkeet ja voila: viidakkotunnelma oli valmis.

Sitten mä olen myös hyvä tilaamaan erilaisia ompelutöitä ja näppärä anoppini on suht innokas ottamaan niitä vastaan. Tässä on ns. lelutasku, joka pitää lapsen pinnasängyssä ja äidin unten mailla ainakin puoli tuntia virallisen heräämisen jälkeen.

Sitten vaipparoskis on aika ankean näköinen, mutta kun siihen kiinnittää sisustustarroja niin ei tartte sitäkään piilotella.

Näitähän riittää. Jos ei jaksa maalata ja pestä pensseleitä niin kynsilakalla saa nopsasti kulutusta kestävät, kiiltävät kuviot lähes mihin tahansa kippoon. Tahriintuneita vaatteita voi värjätä tai laittaa tahrojen päälle silitettäviä kangaspaikkoja.

Ens viikonloppuna mä kokeilen modata Maddelle henkareita niin että naulaan niihin kiinni vanhan tutin muoviosan. Mulla on muutama muukin idea niiden kierrätykseen, säästäkää siis mulle kaikki vanhat tutit niin saatte nähdä. ;)

Tahtoo

Ostin eilen Maddelle lomareissua silmälläpitäen ihanan ranta-asun. Siis mun mielestä ihanan, Maddehan ei osaa vielä vastustaa mitään värejä, kuoseja ja materiaaleja. Tiedän kyllä, että se päivä vielä koittaa, kun Madde haluaa jotain, mitä mä vastustan. Kaikki tietää ne kaupparaivarit ja toivoo, että se ei ikinä osuisi omalle kohdalle. Osuu se ja uppoaa.

Vähän kyllä jännittää. Mitä mä teen, jos Maddelle tulee joku vaaleanpunainen kausi? Mä vihaan vaaleanpunaista, voi ällö. Tai jos se haluaa laittaa päiväkotiin jotain superprinsessajuttuja tai kieltäytyy käyttämästä pipoa talvella. Entäs, jos sen lempiruokaa on maksalaatikko rusinoilla ja se rakastaa hillosipuleita, suolakurkkua ja selleriä. Yöks. Ja mitä sitten, jos se aikookin teinarina vain mesettää ja kerätä postimerkkejä? Lemmikiksi sitten ehkä tarantella. Iltaisin voikin tuunata mopoa. Tai lehtipuhallinta! Mutsi jaksaa aina muistuttaa mua yhdestä Paris-paidasta. Se oli ihana turkoosinvihreä lepakkomallinen college, jossa oli pinkki PARIS teksti edessä (se A oli Eiffel-torni) ja mutsin mielestä se oli liian isojen tyttöjen paita (olin abt 12v). Se oli kuitenkin pakko käydä ostamassa, jotta mökötys loppuisi saman vuoden puolella. Puolustaudun sillä, että se oli mun lempipaita seuraavat 10 vuotta.

Saan siis Madden kanssa vaan ansioni mukaan. Sen lisäksi, että olen hiukan jääräpäinen, söin just aamupalaksi karkkia, en käytä pakkasella pipoa (tukka menee pilalle!) ja mulla on kaapissa ainakin viidet mustat nilkkurit, kun aina "tarvitsen" uusia. Mä oon ihan älyttömän huono esimerkki mistään itsekurista ja hyvistä elämäntavoista, joten tässä tulee kiire kasvattaa selkäranka.

Onneksi meidän musiikkimaku edes näyttää menevän yksiin. Groove.fm soittaa harva se aamu The Weather Girlsejä ja me molemmat joraillaan ja diggaillaan satavia miehiä.

Viikonloppuja!

Hassujen uutisten päivä

Me kuunnellaan Madden kanssa aina aamuisin Groove.fm:ää. Tänä aamuna juontaja kertoi, että tarjolla on puutarha-aiheinen kilpailu. Spiikki meni jotensakin näin:

"Huomio kaikki siemenpussien nyplääjät siellä kotona, nyt voitte voittaa puutarha-aiheisen huivin".

Apua! Ajattelin soittaa ja kysyä, että oliko sanavalinta tosiaan tahaton. Puutarhanhoito kun on saanut Iken myötä aivan uusia ulottuvuuksia.


Kun sitten vaihdoin kanavaa sain kuulla että "Jarkko Niemisen pitkä piina päättyi hänen voitettuaan Monte Carlossa ranskalaisen Gicquelin.."

Jarkko-parka, on todella mahtanut olla painajaismaista! Mutta hienoa että ei tarvinnut millekään Gicquelille hävitä. Ja onneksi Maddelle ei vielä tarvitse selittää miksi äiti tirskuu.

Jarkko (kuva HS.fi)

Back to business

Muutama kaveri lähtee kohta töihin äitiysloman päätyttyä ja fiilikset on aika ristiriitaiset. Toisaalta on ihanaa alkaa taas tehdä mitattavissa olevaa työtä ja saada aivoihin verenkiertoa. Toisaalta taas tuntee olevansa maanpetturi, vastuunlaistaja ja hirviöäiti. Ei oo helppo paikka. Kun laitoksella syliin lykätään 3,5 kg vastuuta ja saman verran ohjekirjasia, aloittaa elämänsä koulutusputken. Seuraa läjä vaiheita, joiden kanssa on aina sekaisin kuin kiinalainen kunnes täysin odottamatta ollaan tilanteessa, jossa lapsi liikkuu ympäri kämppää ja leikkii itsekseen leluillaan. Lapsi, jolla on oma tahto ja mielipiteitä. Hetkeksikään ei tule sellainen olo että homma on hallinnassa.

Mikä hienointa, hallinnan määrä vaan vähenee. Kun lähtee töihin, astuu ensimmäistä kertaa syrjään lapsensa elämästä, heippa vaan. Yhtäkkiä täytyy opetella päästämään irti - juuri kun on oppinut pitämään kiinni - ja alkaa luottaa siihen, että kyllä se pärjää. Siinä kristallisoituu myös se, että loppuviimeksi oma päätösvalta lapsen elämään ylipäätään on tosi marginaalinen. Mistä sitä luottamusta pitäisi ammentaa? Jollain ihmeellisellä tavalla sitä kun on edelleen vastuussa lapsestaan ja sitten ei kuitenkaan ole. Mä voin laittaa Matildan siihen päiväkotiin/kouluun, mihin haluan, mutta en voi valita kavereita sen puolesta. Mä voin sinnikkäästi roudata sitä urheiluharrastuksiin, mutta en voi pakottaa siitä tennisässää. Jokaisen pitää antaa tehdä omat virheensä.

Skitsofreenista. Kyllä kontrollifriikkiä taas lyödään.

Ehkä mä olen ihan onnellinen että oon tän kesän vielä kotona (no ainakin seuraavaan ruokasotaan asti). Ja sitten isä siirtyy puikkoihin loppuvuodeksi, joten lasku on pehmeä. Korvatulehduskierre kutsuu vasta tammikuussa 2009 ellen saa ihanaa naapurin tätiä painostettua perhepäivähoitajaksi. Täytynee lisätä panoksia.

Kuka pelkää rottinkisilmukkaa?

Mä oon aloittanut nyt ton hiekkalaatikkoelämän lisäksi toisenkin vauvaharrastuksen: vauvauinnin! Ja se kyllä nostaa mut vähintään medium+ äitien kategoriaan. Cetuksen kurssi maksaa 15€/kerta ja hintaan sisältyy kahden aikuisen ja yhden vauvan sisäänpääsy ja puolen tunnin ryhmäpulikointi Tapiolan aktiviteettialtaan puhdistetussa 32C asteisessa vedessä. Ohjaaja viettää kanssasi max 5 min per sessio, joten hinnassa on jozoa, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. Kun vesileikit aloitetaan varhain, lapsesta kasvaa veden ystävä. Kurssiohjelmassa on myös elvytysharjoittelua, mitä pidän aidosti hyödyllisenä.

Mua harmittaa että lakkasin pitämästä vettä vihollisenani varsin myöhään, nyttemmin olen jo open water diver. Syytän koululiikuntaa. Painajaisiin liitetään usemmiten verenmakuiset hiihtokilpailut, mutta mun mielestä uimaopetus oli ihan yhtä karmivaa. Meidän liikunnanope ei ollut mikään pehmeiden metodien kannattaja. Se mieheltä näyttävä sosiopaatti selvästi nautti siitä että sai pakottaa pelokkaita muksuja kokeilemaan onneaan aikuistenaltaan kylmässä vedessä motivaattorina pitkävartinen rottinkisilmukka, joka oli kai jonkinlainen turvaväline. Vetäisin varmaan edelleen vettä henkeen sen kidutusvälineen kanssa. Olin ihan vikoja lastenaltaan tyytyväisiä pulikoijia, eikä mulla ollut mitään kiinnostusta hypellä syvään päähän. Toivottavasti tällä tavalla Madde välttää silmukan.

Lisäksi uiminen kehittää raajojen motoriikkaa, antaa perheelle laatuaikaa (sanokaapa joku muu laji jota voi yhdessä harrastaa kolmikuisen kanssa) ja tarjoaa hyvän startin kaikille vesiharrastuksille. Sitä muistaa itsekin, miten hauskaa pienenä oli vaan polskutella, läiskytellä ja puhallella kuplia, jalat/kädet turvallisesti pohjassa. Varaudu kuitenkin siihen, että eka kerta vauvan kanssa pukuhuoneessa on pahimman luokan organisointikriisi! Meillä ainakin kaikki oli väärin pakattu, turvakaukalolle ei riittänyt kättä, muovifrotee on kassin alimmaisena ja oman uimapuvun pukeminen lapsi käsivarrella vaatii sisäisen Houdininsa kohtaamista. Koska kello (ja korut) pitää ottaa pois, olin altaan reunalla aivan liian aikaisin. Huomasin myös että kaikkien muiden vauvat oli kääritty pyyhkeeseen. Damned, se medium+ rehvastelu oli ennenaikaista.

Tokalla kerralla meni jo paremmin, vanhemmiltakin. Madde tykkää selvästi muista lapsista, hyppyyttämisestä ja pallon jahtaamisesta. Ensimmäinen sukeltaminenkaan ei itkettänyt yhtään. Saas nähdä milloin Isi uskaltaa tehdä perässä. ;)

Babyshower 2.0

Yksi raskaana oleva ystäväni muisteli äsken mun babyshowereissa saamaansa vauvaennustusta. Hyvin piti paikkansa ja oli muuten hauskat bileet!

Aidossa ja alkuperäisessä Babyshower-juhlassahan on kysymys - perverssistä nimestään huolimatta - raskaanaolijan naispuolisten ystävien järjestämät "bileet". Muistan lukeneeni jostain alan julkaisusta jutun, jossa kiusallisen yksityiskohtaisesti kuvailtiin juuri tällainen ystävien organisoima huippuankea tilaisuus, jonka alkuun skoolattiin railakkaasti mehulla (koska "alkoholi ei vauvajaisiin kuulu"), sitten juteltiin äidistä (jee..) ja annettiin pehmeitä paketteja, leikittiin pari ihkua "arvaa pilttisoseen koostumus" -leikkiä ja mentiin kahdeksalta kotiin kevyiden salaattinyyttäreiden jälkeen. Krooh. Pyydän anteeksi kaikilta joiden mielestä tämä kuulostaa jännittävältä.

Mä valitsin vähän erilaisen linjan. Halusin juhlia äitiysloman alkua ja järkätä itse siihen saumaan bileet, kun en ehkä sitten hetkeen mitään järjestele. Kyllä se oman siirtymäriittinsä ansaitsee! Mukaan kutsuttiin tietenkin myös avecit luonnollisena osana lisääntymisprosessia. Bileiden eteen ei tarvitse nähdä paljon vaivaa, jos viimeisillään sitä pelkää. Homman nimi oli seisova pöytä ja self service. Talo tarjosi kuuman grillin, uusia perunoita, salaattia ja jälkkäriä (kakku pakastealtaasta) sekä tietenkin kesäisen kossuiset alkudrinkit & palan painikkeeksi tonkkaviiniä, ainoastaan omat lihat ja kaljat piti ottaa mukaan.

Ohjelmapuolella voi käyttää mielikuvitusta!
- Vaipanheiton (ei ladattu versio) idea oli sama kuin kimpun/sukkanauhan heitto: kuka/ketkä on seuraava(t)? Tosin tässä piti ottaa polttopallo-tyyppinen lähestyminen sillä osa vieraista ei kuulemma ollut vielä valmis vanhemmaksi, mutta eihän kukaan ole, ja sattuuhan vahinkojakin. Ja meni muuten nappiin!
- Kaikissa hyvissä bileissä on ongintaa. Tällä kertaa ongintahatussa oli jaossa yksi ehkäisyväline ja loput pikavoitot sisälsivät iloisen lisääntymishoroskoopin (katso alla).
- alotin myös Matildan vieraskirjan. Pyysin jokaista laatimaan vauvalle Tiedoituksen (sic) asioista, joita universumista ja elämästä pitää tietää. Mitä filosofeja känniset ihmiset ovatkaan! Käsialasta saa juuri ja juuri selvää ja suurin osa neuvoista on K-18 kamaa mutta onpahan sitten jotain annettavaa kun neiti on käynyt autokoulun.
- Lopuksi oli Valehtelijoiden Klubi omituisista baby-kamoista. Mukana oli kantoliina (mytty 5m pitkää kangasta), rintapumpun osa ja helistin-puruleluyhdistelmä. Nauroin vastauksille vedet silmissä vielä seuraavanakin päivänä. Voittaja sai paskanjauhannastaan palkinnoksi purkin luumusosetta.

Ja vaikka lahjat olivat näissä kemuissa sivuosassa, kaverit olivat kuitenkin hankkineet kimpassa 2.0 tyyliin webbikameran mahdollistaakseen live-feedin vauvaperheen elämästä ja vanhempien silmäpusseista. Todella mainiota!

Juhlia voi siis monella tavalla ja on lähinnä kohteliasta että eri elämäntilanteet huomioidaan tasapuolisesti. Olihan mullekin hankittu kaikkiin bileisiin alkoholittomia juomia ja varattu istumapaikka sohvalta. ;)

-------------------------------------------------------------------------------------------

Horoskoopit (saa vapaasti käyttää)

Jos muistaisit yhtään mitä vappuna tapahtui, et ihmettelisi outoa turvotusta alavatsassasi. Olet jo raskaana. Vaihda välittömästi vissyyn ja mene apteekin kautta kotiin. Kerro jossain välissä kumppanillesi iloiset uutiset.

Tänä vuonna kannattaa keskittyä biletykseen ja matkustamiseen, sillä vuoden päästä juhannuksen aikaan saat tietää odottavasi kolmosia. Mahasi pääsee Guinnessin ennätysten kirjaan.

Voitat ensi viikolla matkan Kiinaan. Itsellesikin yllätyksenä palaat kotiin väärennettyjen adoptiopapereiden ja pikku-Kungfun kanssa, joka löytyi kulkukauppiaalta ostamastasi aidosta Guggin(tm) käsilaukusta.

Eksyt lokakuun hulluilla päivillä ystäväsi johdattamana lastenvaateosastolle. Vauvameri käynnistää ruosteisen biologisen kellosi ja jouluun mennessä kotisi on täynnä lastentarvikkeita. Päätät jättää ehkäisyn saman tien ja aloittaa Vauva2008 –projektin.

Ehkäisysi pettää Ruisrockissa heti illan toisen esiintyjän jälkeen tapahtuvalla puskakeikalla. Joudut tekemään raskaustestin kolme kertaa ennen kuin uskot, että rapujuhlissa juodaan pelkää jaffaa.

Koet ylioppilaskunnan laulajien joulukonsertissa vahvan uskonnollisen herätyksen, minkä jälkeen huomaat olevasi raskaana - neitseellisen sikiämisen kautta tietenkin. Ystäväsi eivät usko sinua mutta pääset Katso-lehden kansijuttuun.

Syyskuussa iskevän burn-outin jälkeen päätät heittäytyä elämän vietäväksi. Lottoat, laadit horoskooppeja ja luotat varmoihin päiviin. Burn outisi paranee seuraavana kesänä alkavalla äitiyslomalla.

Saat ystäväsi äikkärikemuissa onginnasta kondomin, mutta ovela ystäväsi on pistellyt siihen reikiä. Pahaa aavistamatta lähdet kesäloman viettoon kumi lompakossa ja tajuat juonen vasta syyskuussa gynekologisi onnittelujen myötä.

Vauvamatkailua osa II

Mähän vannoin sen meidän talvisen Sveitsin keikan jälkeen, että mihkään reissuun ei kyllä lähdetä - ei edes mökille - ennen kun toi ipana on vähintään esiteini. Pitkäkestoisen itseeni kohdistuneen ajojahdin uhrina olen nyt kuitenkin taas vauvamatkailemassa. Varattiin lennot Cote d´Azuriin ja ihana hotelli Juan les Pinsistä (ei mitään hajua miten toi pitäis lausua ja taivuttaa) - neljä tähteä ja baby-sitting service. =D Tämä on nimittäin meidän hääpäivämatka ja yksi ilta vietetään kyllä kahdestaan. Ainoa miinuspuoli matkassa on se, että Ranskassa on niitä ärsyttäviä ranskalaisia (kaikki stereotypiat niistä pitää paikkansa). Voisin kuvitella, että ne vihaa lapsia. Jännä nähdä. Olen kuitenkin iloinen, että annoin puhua itseni ympäri, sillä
a) Madde on nykyään jo paljon isompi ja helppokäyttöisempi.
b) Me ollaan yhtä matkakokemusta viisaampia.
c) Kesäinen Riviera on aina kesäinen Riviera
d) Nizzassa on ihana shoppailla, ja me tarvitaan Madden kanssa uudet sheidit.
Ja e) Everybody needs a second chance!

Mennäänhän me kesällä tietty sinne mökillekin. Hankittiin nimittäin vihdoin kunnon turvaistuin. Ei niitä helpoimpia / halvimpia hankintoja! Täyttä rakettitiedettä, älä vaan osta kokeilematta. Meillä oli edellytyksenä autoon mahtumisen lisäksi kaksisuuntainen asennus ja istuimen kallistuksen säätö, mikä jätti jäljelle kaksi mallia. Päädyttiin kohtuullisen pähkäilyn jälkeen Gracon Cosmic Comfortiin (299€), vaikka se onkin niin iso, että blokkaa käytännössä pelkääjän puolen etuistuimen pois käytöstä meidän farmariastrassa. Loppusuoralla oli BeSafen izi kombi, mutta ratkaisevaksi tekijäksi nousi takapenkin sivuprofiili: se on astrassa niin jyrkkä että BeSafen istuin olisi äärimmilleen kallistettunakin ollut liian pystyssä. Lisäksi Gracon istuimessa on parempi sivutörmäyssuojaus ja köh, kivempi värivalikoima. Järkeilimme sen niin, että on joka tapauksessa helpompaa, että yhdessä matkustettaessa toinen istuu Madden kanssa takana, joten etupenkki on yleensä vapaa. Lisäksi parin vuoden päästä, kun istuimen voi asentaa kasvot menosuuntaan, etupenkille jää taas tilaa. Tosin silloin menee varmaan autokin vaihtoon.

Hyvät neuvot ilmaiset

Ergo-reppu. Unipussi. Välikausihaalari. Tassuhoito. Vellitutti. Silikoninen leivonta-alusta. Yhdistelmävaunut. Nenä-Frida. Mikrosterilaattori. Sammas.

Lista on pitkä ja koostuu asioista, joista tämä äippä ei ollut koskaan kuullutkaan saati että olisi tiennyt miten ne liittyvät lastenhoitoon. Kaikkiin ylläoleviin liittyy jokin kysymys ja vastauksen saa vain muilta äideiltä. Kaikilta niiltä tuhansilta äideiltä, jotka joka päivä etsivät ja jakavat apua netissä. Eikö olekin ironista, että parhaat neuvot saa vertaistukiryhmiltä, kun meillä kuitenkin olisi käytössämme laitos nimeltä neuvola. Koko lafkan nimi pitäisi muuttaa johonkin osuvampaan: kummastelula. Harhaanjohtala. Tarkkailula. Tähän-en-nyt-osaa-sanoa-mitään-la. Löysin vähän aikaa sitten jonkun neuvolapuhelin-nimisen palvelun, joka on auki ma-pe 18-21.30 ja su 16-20, hintaan 0,50€ min + pvm. Onpas kätevää. Eikö maksullinen palvelu voisi olla auki 24h joka päivä? Sehän olisi kiva, jos JOKU VASTAISI kun on hätä. Kyllähän me pienten lasten vanhemmat voidaan maksaa siitä enemmänkin.

Toiseksi. Olisko se tosiaan niin vaikeaa käydä ennakoivasti läpi muutakin kuin ahdistavia painokäyriä, jotka on aina joko miinuksella (voi voi) tai plussalla (voi voi). Olisi kiva saada tietoa lapsen kuhunkin ikäkauteen liittyviä asioista: viimeisimpiä tutkimustuloksia nukkumisesta, ruokailusta ja kehitysvaiheista, taitojen myötä kasvavista harrastusmahdollisuuksista jne. Neuvolahenkilökunnan pitäisi ylipäätään olla terveydenhoidon aatelia: kokeneita, kätilötaustaisia ja lisäkoulutukseltaan lastenhoitajia ripauksella psykologista silmää. Joissain kunnissa on yksi ryhmäneuvolakäynti, jolloin mukana on muita samanikäisiä. Siinä ainakin näkee konkreettisesti miten muilla menee. Etenkin jos ei satu olemaan mikään mammapiirien inside-jäsen.

Haukutaanpa neuvolalääkärit samaan syssyyn. Meidän viime neuvolakäynnillä oli lääkärintarkastus, joka meni jotensakin niin, että me istuimme hiljaa ja lääkäri tutki Maddea n. 10 minuuttia puhumatta meille sanaakaan ja totesi lopuksi että ok. Sitten yhtäkkiä hän rykäisi katsettaan papereista nostamatta että "Mitenkäs vanhemmat?" Säikähdin ihan perkeleesti. Siis ketkä? Ai me vai? Öö, no ihan ok, oon joskus nukkunu paremminkin. Mies ei saanut sanottua mitään. Lääkärin ilme oli paljonpuhuva: hyvin kehittynyt lapsi ollakseen kahden vajaamielisen urvelon jälkeläinen.

Saa nähdä olisiko ensi kerralla 10kk neuvolassa puhetta siitä, että tuttipullosta pitäisi siirtyä mukiin vuoden iässä. Luin nimittäin netistä.

Parasta/pahinta juuri nyt

Parasta juuri nyt:

5. Tanssiminen
Musiikki jo sinällään on tosi jees, mutta sitten kun vielä joku heittelee ilmaan, keikuttaa ja pyörittää niin että välilevyt vinkuvat on Maddella bileet. Salkkareiden vahvaksi kilpailijaksi onkin noussut Tanssii tähtien kanssa, jossa on ihanan meikattuja ja värikkäitä ihmisiä.

4. Raejuusto
Nautitaan jääkaappikylmänä rae kerrallaan, suoraan suuhun annosteltuna. Suu aukeaa aina, ship it in! Muu ruoka on turhaa ja yliarvostettua.

3. Hiukset (muiden)
Pallerokäsien ojentelu ihmisiä kohti vaikuttaa ihastuttavalta halimisyritykseltä, mutta salakavala agenda paljastuu, kun tahmeat pikku näpit tarttuvat hiustuppoon - irrottamiseen saa hakea sakset. "Salon Madde toteuttaa villeimmätkin unelmasi."

2. Vahvistin, digiboksi & kaukosäätimet
Ihania nappuloita sekä nuoleskeluun että paineluun. Myös kyseisten laitteiden edessä hengailu ja hytkyminen on cool. Jouduttiin lukemaan ekaa kertaa tv:n manuaali, kun kuvasuhde oli kuin mummon matkasalorassa.

1. Astianpesukone
Kun ensimmäinen astia kolahtaa koriin, paikalle kontataan puuman nopeudella. Ruokailuvälinekorin kilinä, oveen tarttuneet ruoanjämät, pesuaineluukku - niiiiin siistiä! Kun ovi sitten menee kiinni, on kuin olisi paratiisin portit läimästy nenän edessä kiinni.

Pahinta juuri nyt:

Sijat 1-5: POTTA!
On vaikea selittää vauvalle, miksi epäergonomisessa kylmässä muovituolissa pitäisi viihtyä sekuntiakaan. Pissat tulee lattialle heti kun lapsi-parka päästetään piinapenkistä pois. Saako vauvoille styroksisia puuceen istuimia..? Toivottavasti vaippoja tehdään vielä kymmenvuotialle.

Vauvaperhe Oy:n kolmannen neljänneksen tulosjulkistus

Kolmannen vauvakvartaalin (5.1.-4.4.2008) tulos oli odotusten mukainen. Motorisen kehityksen nopeus yllätti johdon täysin, mutta ruokailutoiminnan kasvun hitaus jättää tuloksen keskikäyrälle. Separaatioangstin aiheuttamat tappiot näkyivät vain lievinä unihäiriöinä, puntissa roikkumisena ja korvatulppien kysynnän nousuna.

Yrityksen saavutuksia olivat mm. seuraavat virstanpylväät:
- Kaikki suunnitellut liikuntastrategiset tavoitteet saavutettiin jo helmikuussa joten vuoden päätavoite (kävelyn lanseeraus) saavutettaneen viimeisellä neljänneksellä. Turvaportin käyttöönotto on myöhästynyt mutta työn alla.
- Viestintäsalkku on kasvanut päristelyllä, bäbätyksellä ja mammatuksella. Passiivinen sanavarasto on karttunut kattamaan käsitteet /panda/, /maito/, /pallo/ ja /isi/ . Yritys on varovaisen toiveikas, että ensimmäisiä ääneen puhuttuja sanoja saatetaan kuulla jo viimeisellä neljänneksellä.
- Pääjohtajan juomapolittinen linjaus käsittää tällä hetkellä korviketta, mangomehua ja vettä. Tämä on edesauttanut suorittavan tason vastuunjakoa. Uusina tuotteina on otettu käyttöön nokkamuki. Kaikkia ruokailustrategisia tavoitteita ei saavutettu täysin joten toimenpiteitä joudutaan tarkistamaan tehokkuuden parantamiseksi.
- yrityksen laajentaminen hiekkalaatikolle onnistui ja jatketaan hyvän alun rohkaisemina.
- Unisektorilla on rauhallista. Myös haastellinen päiväuniulottuvuus on alkuvaikeuksien jälkeen saatu täydellisesti hallintaan.
- Henkilöstömäärä on ennallaan ja työilmapiiri parantunut. Ylitöistä johtuen virkitystoimintaan aiotaan panostaa aikaisempaa enemmän.

Kiitollisuudenvelka molemmille isoäidelle pääjohtajan kaitsemisesta on kasvussa. Poistoihin merkitään kaikki vauvatavarat.

Loppuvuoden näkymät ovat rauhalliset. Kasvu on tasaista, mutta liikkuminen ja ulottuvuus lisääntyvät. Ruokapolittista linjaa laajennetaan uusilla tuotteilla (hapanmaitovalmisteet), mikä ennakoi lehmänmaitoon siirtymistä, ja päivittäistoimintoihin integroidaan potta.

Äitiys uuteen pakettiin

Mä en ottanut taannoin äitiyspakkausta, joka sinällään on todella hieno (ja about ainut) käytännön kädenojennus tulevalle lapsiperheelle. Noviiseille ja muistin virkistämiseksi: viime vuoden paketti on tuolla. Anyway, Kelan asiakaskyselyjen mukaan muutoksiin ei ole tarvetta. Eipä.

Ensinnäkin noi vaatteet on nykyään jotain Koreassa väännettyjä halpiksia, joskushan ne oli Tuttaa. Vähennetään mieluummin vaatteiden määrää ja panostetaan laatuun: materiaaliksi bambua ja luomupuuvillaa ja tuotanto made in Finland. Eiks tässä olis hyvä työllisyyskanttikin? Toiseksi on selvää, että kun kaikkia yritetään miellyttää, ei miellytetä ketään: mä en ainakaan noista hailakoista väreistä ja kuoseista perustanut, saman tien ne voisi olla kaikki valkoisia, ostakoon kukin lisäksi sitä väriä mitä haluaa. Kolmanneksi ne vaatteet oli kokoa 60-70cm. Kyllähän mä nyt puolivuotiaalle olisin osannut vaatteita ostaa itsekin, olin hukassa 50-senttisten kanssa.

Siellä oli muutakin turhaa. Kylpylämpömittaria en oo kaipaillut, kai sen nyt jokainen kädellä tuntee millon vesi on sopivaa. Hiusharja ei ole meillä kulunut puhki. Aika optimistista on myös tunkea sinne kondomeja ja liukuvoidetta. Ja naisten kondomi! Kuolleen ruumiini yli. Sitäpaitsi paras ehkäisyväline on juuri syntynyt. Jostain syystä en jäänyt kaipaamaan niitä oppaitakaan. Osaako joku kertoa onko se vihkonen "Imetys, Yhteisen matkamme alku" yhtä imelä kuin otsikko antaa ymmärtää?

Sitten sieltä puuttuu aika paljon olennaisia teemoja ja sponsoreita. Esimerkiksi
- tutti: pari eriväristä ja -mallista tulppaa suuhun niin avot, kuulee uutiset.
- paketti eareja jos haluaa joskus nukkuakin.
- silmänympärysvoide perusvoiteen sijaan. Lumene mukaan!
- imetysreleet! Parit liivinsuojukset ei paljoo lämmitä! Haloo, missä on rintakumit, rintapumppu, pari tuttipulloa, buranaa, bepanthenia, imetysrintsikat ja -paita? Näihin upposi ainakin multa ihan törkeästi rahaa. Myös joku stressipallo, levyllinen rauhoittavaa valaiden ääntelyä & kilo suklaata olis tulleet tarpeeseen.
- alennuskuponkeja lastentarvikeliikkeisiin. Miten kellään opiskelijavanhemmilla on ikinä varaa turvakaukaloon/turvaistumeen, yhdistelmävaunuihin, sitteriin ja vauvakeinuun?
- ekotekona potta. Sellainen, johon sopii luisempikin hanuri.
- edullinen asuntolaina valmiiksi neuvoteltuna.

Nyt kommentteja: mitä itse sinne toivoisitte? Lähetän tän blogimerkinnän linkin Kelaan tiedoksi. ;)

- Mama

Ps. Mä muuten järkytyin täysin kun kuulin että se pahvilaatikko on nimeltään vuodelaatikko. Kauhistus! Onhan se kätevä, kun siinä on se kansikin, saa vauvan mukavasti yöksi kaappiin. Soitin heti mutsille ja tarkistin onko mua säilytetty öisin pahvilaatikossa. Ei oltu. Kiitos äiti.

Terveisiä perheestä

Voi ihanuuden ihanuus, mun ystäväpiiriin tulee tän vuoden puolella jo toinen vauvaperhe! Oma lehmä ammuu riemuissaan ojan pohjalla: kohta me ei olla enää elämäntilannetyhjiössä! On ihan paskapuhetta väittää, että elämä ei muutu lapsen myötä. Kyllä se muuttuu (ja lähtökohdista riippuen se saattaa olla hyvinkin radikaali muutos), mutta pääasia, että pottamaailmassa on hyvää seuraa!

Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä kahtiajaottelusta lapsettomien kanssa, faktat pysyy. Lapset asettavat vapaa-ajalle enemmän reunaehtoja ja vaativat kaikenlaista järjestelyä omasta mukavuudenhalusta riippuen. Itse äärimmäisenä kermaperseenä en kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä vauvan kanssa voi tulla ja mennä kaikkialle. Onnea niille, joiden mielestä kaikkien kamojen pakkaaminen, lapsen pynttääminen ja roudaaminen pienintäkin kyläilyä varten ei ole vaivalloista.

Erityisen mukavaa lapsiperheiden kanssa on juhlapyhinä. Vuodessa on nimittäin ainakin kaksi juhlaa, joiden perinteisestä konseptista ei saa lapsiyhteensopivaa juuri millään.

Toinen on Uusi Vuosi. Koko aikataulu on mahdoton. Yleensä ollaan syöty joko ravintolassa tai jonkun luona juhlaillallinen, josta on suoraan rynnätty puolilta öin raketteja ampumaan vajavaisin suojavarustein. Aamuyöstä on lorautettu tinat hellalle ja kaadettu loput kuohuviinit rinnuksille.

Toinen on vappu. Mä en todellakaan näe itseäni kyntämässä vappupäivänä Ulliksen mutapolkuja sormet kohmeessa kymmenen kylmälaukun ja rattaiden kanssa möykkäävässä ja kaatuilevassa känniparvessa itse selvin päin.. En osaa sanoa kumpaa vituttaisi enemmän, mua vai Maddea.

Olen viettänyt baarissa yhden vuosikymmenen, joten voin ihan hyvin hidastaa tahtia ja skoolata työn juhlalle omalla takapihalla ja ampua raketit yhdeksältä viereisellä niityllä. Annettakoon niihin bileisiin lapsettomille oikeus rain checkiin. :)

Taidekuva viime uudelta vuodelta

Koti vs. toimisto

Välillä hieman sieppaa kun mies tulee kotiin ja valittaa kuinka raskas päivä on ollut toimistolla. Vai niin. Anteeksi nyt vaan jos vastassa ei ole sympatiavyöry ja kupponen kuumaa.

Toimistolla
1) ..on ylimääräistä aikaa. Voi riisua ja pukea päälleen kaikessa rauhassa, solmia kengännauhat ja laittaa takin kiinni. Kukaan ei yhtäkkiä oksenna, revi vaippaa irti tai kaada cd-telinettä. Tekemisiäsi ei keskeytetä ilman selkeää syytä.
2) ..on lounastauko, ja pääset valmiiseen pöytään. Sinun tarvitsee vain lapioida. Joku toinen myös korjaa asiat pois ja tiskaa. Puolessa tunnissa on puolet ylimääräistä aikaa.
3) ..voi käydä vessassa ovi kiinni. Pöntöllä ei tarvitse temppuilla eikä laulaa. Vessapaperirullaa ei viedä nenäsi edestä. Kukaan ei syö wc-raikastetta, jos oven jättää raolleen.
4) ..saa istua rauhassa omalla tuolillaan ilman, että joku roikkuu puntissa, mölisee ja kolauttelee päätään pöydän reunaan.
5) ..kahvi kupissa on kuumaa. Ja tämänpäiväistä.
6) ..on kaksi kättä käytössä aina kun ei puhu puhelimeen.
7) ..ei tarvitse pelätä että duunikaveri tukehtuu pahvinpalaan, kuristuu pipoonsa tai saa sähköiskun kännykkälaturista.
8) ..kukaan ei karju naama punaisena, jos ei pidä tekemästäsi työstä. Palaute on asiallista ja selkeää, sillä olet tekemisissä puhekykyisten ja neuvottelutaitoisten ihmisten kanssa.
9) ..ei tarvitse tehdä kaikkia töitä noin 11.30-12.30 välisenä aikana (vaihtelee joka päivä) vaan sinulla on käytössäsi ruhtinaalliset 7,5h.
10) ..ei tarvitse liikkua ja työskennellä äänettömästi kuin kommando ettei joku herää.

Että lepo vaan.

Menen nyt poistamaan tukastani puuron ja hoitamaan kaikki ne asiat jotka suinkin ehdin ennen kuin Kelan rahoittama työ taas alkaa.

Hiekkalaatikkomutsin ensiaskeleet

Eilen oli ekaa kertaa niin hieno ilma että kiskottiin uudet reimatecit niskaan ja mentiin viereiseen leikkipuistoon, hiekkalaatikolle, äitiyden ytimeen. Siellä on paitsi aidattua hiekkaa myös keinuja, isojen ja pienten liukumäki, puuhevosia ja erilaisia kiipeilytelineitä. Madde hakkasi lapiolla lautoja ja söi hiekkaa. Mä kuuntelin kuinka pusikko rapisi ja visersi, talvi suli ympäriltä reippaalla lorinalla ja keinu nitisi auringonpaisteessa. Joo-o. Kyllä tässä voisi yhden kesän viettää.

Ajattelin tänään toistaa tuon harjoituksen ja marssin paketti kainalossa reippain askelin portille kunnes jäykistyin. Iiks. Puiston oli löytänyt tuhat muutakin tyyppiä: niitä lyhyitä haalariasuisia heebeleitä vilisi silmissä ja siellä täällä jökötti vähän pitempiä tyylikkäisiin aurinkolaseihin ja tuulipukuihin sonnustautuneita vanhemmuuden ammattilaisia. Paniikkinappula pohjaan ja vaunukävelylle. Onneksi Madde ei vielä älynnyt protestoida.

Okei. Oli strategiapalaverin paikka. Ensinnäkin päälle vedetään jotain muuta kuin kellastuneet unikko-kumpparit, puuroiset verkkarit ja helmasta revennyt karvatakki. Täytyyhän mun näyttää äidiltä eikä miltään kehtovarkaalta, for chrissakes! Toiseksi otetaan naamalle aavistuksen pitkästynyt mutta uhrautuva ja asialleen omistautunut ilme (tarvitsen vielä harjoitusta). Kevyitä, ylimielisiä nyökkäyksiä ehkä. Kolmanneksi tarvitaan hyviä repliikkejä. En ollut ollenkaan valmistautunut siihen, että joku saattaisi puhua mulle. Lähdenkin tästä harjoittelemaan hiekkalaatikkorehvastelua.

Tai sitten käyn yön aikana tiputtelemassa sinne neuloja ja ruiskuja niin saadaan olla ihan rauhassa. Kjäh.

(Ja turhaan näppäilette sossun numeroa. Maddella oli hanskat mutta se heitti ne itse mäkeen kun hiekan syöminen ei muuten onnistunut. Uudet hanskat on jo ostoslistalla.)