Kabanossia ja muuta sormiruokaa

Oujee, nyt alkoi vihdoin elämä! Hei kaikki valittajat: kellojen siirtäminen kesäaikaan on maailman hienoin keksintö! Sen lisäksi, että säästyy energiaa, mä sain kertaheitolla tunnin lisää elinaikaa, kun illalla on valoisaa. Ja lapsi nukkuu kahdeksaan. Ihan tosissaan, miksi ihmeessä aamuneljältä pitäisi olla valoisaa? Se on talviaika jolla ei tee mitään. Lisäksi mä oon tänään ekaa päivää kesälomalla! :D

No niin. Löysin tänään sohvatyynyn alta tällaisen hämmästyttävän, kovan käppyrän:


Diagnoosiin meni tovi. 10 pisteen vihje: se on ns. sormiruokaa.

Elikä porkkanahan se siinä lievästi muumioituneena. Mä annan Maddelle tollasta naposteltavaa aamupuuron jälkeen lähinnä siksi, että saan lukea lehden rauhassa, mutta myös siksi, että sormiruokailu kehittää kuulemma käden koordinaatiota ja suun motoriikkaa. Aluksi sormiruoan pitää olla joko helposti suussa sulavaa tai sitten niin kovaa, että siitä ei irtoa paloja. Porkkanakin pitäisi siis kypsentää, mutta mä en ole vaivautunut kun hampaita on vasta kaksi. Hyvä aloitustuote on maissinaksut, jotka katoaa maagisesti heti kun sellaisen laittaa suuhun. En tiedä, miksi se on konkreettinen ja näkyvä asia, vaikka se on käytännössä ilmaa - siinä kun ei tuoteselosteen mukaan ole mitään, ei kaloreita, ei rasvaa, ei hiilihydraatteja. Outoa.

Madde syö nykyään jo kurkkua, ruisleipää, banaania, raejuustoa, porkkanaa, paprikaa ja mustikoita. Oon hövelisti antanut Madden maistaa vähän kaikkea, mikä on kiinnostanut, myös suolaisia ruokia ja mun lasista mehua ja teetä. Kaljatölkkiin vedin kyllä rajan. Vinkki (joka ei ole missään määrin mun oma keksintö vaan peräisen mun kaverin tilaamasta jenkkiläisestä vauvauutiskirjeestä): kannattaa käyttää banaania vartti pakkasessa ennen tarjoilua. Kylmä banaaninviipale viilentää kuumottavia ikeniä ja pysyy ainakin minuutin verran pitempään käsissä ehyenä. Hirveä sotku siitä tulee silti.

Madden ensimmäinen grillikausi julistetaan alkaneeksi ens viikonloppuna. Silloin alkaa täysi-ikäisten sormiruokailu kabanossilla. Madde saa vaikka grillattua naksua.

Anteeks mikä pers..?

Myönnän auliisti olevani hyvin lapsellinen, mitä tulee tuotemerkkeihin. En voi ostaa Pampersseja koska nimi on niin ankea. Sääli, koska ne ovat ilmeisesti hieman imukykyisempiä kuin Liberot. Etsiessäni Maddelle uutta unipussia törmäsin suomalaiseen design-kuosiin nimeltä Villit Nakkikoirat. Voitte arvata, että mun euroilla ei myöskään tueta tota suunnittelijaa, oli kangas sitten kuinka pehmoinen tahansa.

Onhan näitä muitakin, esimerkiksi Dr Oetker -tuoteperhe. Siis Doktor Ötker. Pakasteoksennusta? Ei vaan pizzoja, ihan hyviä vielä. Eihän toi nimi ole globaalistikaan mikään houkutteleva ellei valmista pernaruttobakteereita.

Yksi tosi kuolleena syntynyt ajatus oli lanseerata suomessa Persil Megaperls pesukuulat. Ei, ei, ei. Miksi kukaan ei kertonut, että tämän kansan suuhun ei voi laittaa kolmea konsonanttia peräkkäin ilman, että tulos viittaa kaikkea muuta kuin puhtaaseen pyykkiin? Olisin halunnut nähdä projektipäällikön ilmeen, kun kuuli, että nyt ei markkinoidakaan BioLuvilia.

Niin joo. Ikealla on myynnissä kiva pyykkikori, mutta sen nimi on BASKA. Voi vain syyttää itseään kun se hajoaa. Onneksi mies on ihan yhtä lapsellinen: meille ei otettu keittiöremontin yhteydessä Zanussin kodinkoneita. Olishan se ollut vähän häiritsevää.

Mua naurattaa myös yks brasilialainen futispelaaja jonka nimi on Kaka. "Palloa pelataan Kakalle..". Tsihi.

Mikä susta tulee isona?

Mä vastasin aikoinani että paavi. Se on tälläkin hetkellä ehkä ainoa posti johon ev.lut. kirkosta eronnut nainen ei pääse edes isolla rahalla. Enkä mä onneksi enää haluakaan paaviksi.

Maddesta vois tulla vaikka suosittu tennistähti. Tiesittekö, että urheilumaailmassa vain tenniksessä naisilla on lähes yhtä hyvät palkkiot kuin miehillä.

Jos Maddella kuitenkin on vain keskinkertainen rystylyönti eikä ATP-listalle ole asiaa niin voi sitä ryhtyä huippuammattilaiseksi jossain muussakin lajissa.

Jos mikään laji ei kuitenkaan kiinnosta niin sitten olisi syytä opiskella ja hankkia itsellensä hyvä ja kunnioitettava ammatti.

Jos kuitenkin on drop-outina Mäkkärin kassalla niin sitten täytyy ottaa turvallinen ja hyvin toimeentuleva mies eikä mitään siivellä elävää muusikkorenttua.

Jos kuitenkin ottaa muusikkorentun niin suhteen olis paree olla niin kiinnostava että elää Seiskan juttutuloilla koska kotoa ei heru enää yhtään mitään!

Kuitenkin heruu. Musta tulee isona pehmo.

Josef K

Muistatteko Kafkan Oikeusjutun päähenkilön? Mä samaistun tällä hetkellä vahvasti siihen. Kaikki on mua vastaan.

1. Kiitokset ihan ensiksi Sampon verkkopankkiuudistuksesta. Hieno homma, pojat - se ei toimi firefoxilla ollenkaan ja explorerilla tulee jatkuvasti jotain virheilmoa ja tanskaa. Meilläkin on joskus ollut livenä jotain rikkinäisiä kampanjalinkkejä, mutta näin keskeneräistä bittiä ei ole kyllä koskaan verkkoon päästetty. Jonkun on pakko saada tästä hyvästä kenkää! Lisäksi mä oon aika varma, että se Espoontorin Nordean pankkiryöstäjä on vain Sampon verkkopankin asiakas, joka ei voinut enää odottaa.

2. Vauvan eroahdistus yhdistettynä hampaiden tekemiseen on aivan syvältä. Yksi kaverini huomautti lakonisesti, että joka ikiseen asiaan on ilmeisesti syynä hampaat, oli se sitten syömättömyys, juomattomuus, ripuli, unettomuus, kitinä, kuolaaminen, jyrsimisvimma tai yleinen tyytymättömyys kaikkeen. Voiko joku evoluutioon perehtynyt kertoa, miksi hampaat ei voi olla valmiina suussa? Miksi niiden tekeminen on kivuliasta? Miksi ne ei edes voi tulla yhtä aikaa? Miksi niitä tarvitaan kaksi settiä?

3. Eilisessä hesarissa oli ärsyttävä otsikko "Talvi tuli vihdoin". Miten niin vihdoin? Ei sen enää kuulu tulla! Nyt on KEVÄT, hitto vieköön. Nämä lumiaurojen rohinat on talven kuolonkorinoita. Loppuu toi manaaminen. Lähetin eilen kutsut grillikauden avajaisiin.

4. Mä lopetin sen hydrobicin ja ajattelin alkaa käydä tavallisessa jumpassa. Kävi ilmi, että tässä lähellä ei ole yhtä ainutta kuntokeskusta, josta saisi ostaa 10 kerran kortteja. Joko joutuu myymään sielunsa johonkin kuukausikorttiriistoon tai sitten voi maksaa itsensä kipeäksi kertamaksuina. En osaa päättää kumpaan mulla on vähemmän varaa. Mä olin ennen urheilullinen ja hyväkuntoinen ihminen. Nyt en muista milloin viimeksi olisin ottanut juoksuaskeleen. Miten tässä näin kävi?

Ja miten tässä käy? Toivottavasti loppu on onnellisempi kuin Oikeusjutussa.

- Persiisiin ammuttu mama

Horror-lelu Oy

En tiedä mitään ahdistavampaa kuin lelukaupat. Kummipojat saavat joulu- ja synttärilahjaksi rahaa, koska tarvitsisin pari diapamia sekä ennen että jälkeen leluostoskeikan. Horror. Ahtaat käytävät, ympäri kauppaa juoksevia lapsia ja hyllymetreittäin kirkuvanväristä muovia pahvipakkauksissa, vain muoto ja koko vaihtelevat, hinnat lähentelevät järjestään viittäkymppiä per paketti. Mitään sympaattista ja yksinkertaista ei enää valmisteta. Syvä inhoni kohdistuu erityisesti sellaisiin muunneltaviin taistelurobotteihin, jotka ovat ihan hirveän näköisiä ja nimetkin viittaavaat lähinnä maailmanloppuun. MITEN niillä leikitään? Milloinkohan herätään siihen, että videopelien ja tv:n lisäksi myös lelut voivat aiheuttaa painajaisia ja vääristymiä maailmankuvaan. Myös vanhemmille.

Lelukaupasta ei myöskään ikinä löydä mitään tavallista. Metsästin Matildalle aloittelijan hiekkalaatikkosettiä, mutta tarjolla oli vain erilaisia metrin korkeita kaivuukoneita. Halusin oikeasti vain ämpärin ja lapion. Tyydyin tällaiseen.

Entä tehdäänkö enää nukkeja? Siis ihan staattisia nukkeja jotka eivät tee mitään ällöttävää kuten pissaa, kakkaa, oksenna ja vaadi ruokaa vartin välein? Niiden ideahan on pukeminen - ei mikään "äidiksi viisivuotiaana" -koulutus! Lapsen kokemusmaailmaa ei myöskään saa vääristää: nuken hiukset eivät kasva entiselleen kun ne kerran menee vetäisemään fiskarsseilla keesiksi.

Niin ja missä ovat normaalit legot? Siis ne ihan tavalliset 2-10 yksikön palaset, joista voi rakentaa mitä haluaa. Kaikki legotkin on nykyään jotain satelliitteja, hiukkaskiihdyttimiä tai sotalaivoja, joista takuulla häviää jotkut oleelliset palat heti kun boksin avaa.

Pehmoeläimet ovat sentään suht entisellään - jos ei välitä väreistä. Nallejen kuuluu olla ruskeita. Takkuturkkisia. Ei vihreitä, vaaleanpunaisia ja sinisilmäisiä.

Onneksi Madde on tyttö. Mulla on ehkä jonkinlaiset mahdollisuudet saada läpi jotain simppeliä hupia kuten Korkeasaarta, piirtämistä, lastenleffoja (niitä lempeitä), omia teatteriesityksiä käsinukeilla, piknikkejä ja sen sellaista. Tuttua ja turvallista. Pojan kanssa mä olisin aivan hukassa.

Oon välillä niin pihalla tästä maailmasta että tän mun blogin nimi pitäisi vaihtaa ProjectGrandMamaksi. Myös JurassicMama käy.

Wanna-be

Mulle tulee välillä noloja taiteellisuuspuuskia ja kuvittelen että oon jotenkin poikkeuksellisen lahjakas kuvaaja (niin siis kuvaan yleensä puhelimen kameralla enkä millään miljoonan maksavalla Nikonin järjestelmällä, jossa on metrin objektiivi - I rest my case). Sen yleensä laukaisee kukkakimput niin kun nyt noi tulppaanit. Onneksi meillä ei ole kukkia kovin usein ja ne lakastuu nopeasti joten se puuskakin menee huomaamatta ohi. Se on paljon armeliaampaa kuin että Pohjoismaiden taidepiirien pitäisi vaieta mun tuotokset kuoliaiksi.













Eiks oo ihania. Ehkä vielä pari kuvaa..

Yes, no ja vaarinhousut

Mun internet meni rikki. Virustorjunta oli ihan itsekseen (en ihan satavarmasti ollut tehnyt mitään paitsi ehkä mahdollisesti korkeintaan vastaillut kieltävästi joihinkin omituisiin järjestelmän esittämiin kompakysymyksiin) blokannut selaimen pääsyn verkkoon. Hermo meni. Löysin kaiken maailman turhaa support-sivua, ja muuta bittiroinaa mutta en itse vikaa.

Siinä buutatessani konetta noin sadatta kertaa, tunsin sääliä Matildaa kohtaan. Lapsi-parkahan joutuisi taistelemaan tekniikan kanssa pienestä pitäen. Miten ankea lapsuus tytöllä olikaan tiedossa! Matildan aikajanalta puuttuisi analoginen tv, jossa näkyi tekstit ja värit ihan kivasti, vanhana ihanasti vonkuvat c-kasetit, turvallinen valtion omistama Postipankki ja kepakkoa päivittelevä Pelle Hermanni. Ehkä Madonnakaan ei ole enää pop. Matilda ei ehkä koskaan hiihdä tai luistele luonnonjäällä tai aja bensiiniautolla.

Onko tulevaisuudessa sitten mitään hyvää? Ehkä. Matildaa saattaa hymyilyttää, kun omat lapset luulevat, että Tiibet on aina ollut itsenäinen ja päästötön fissiovoima on maailman pääenergianlähde. Tai että kaupoissa ei ole koskaan myyty tupakkaa tai häkkikananmunia. Ja ehkä Madde perheineen ei koe "vanhanajan" putkiremonttia, joka ajaa ihmiset evakkoon puoleksi vuodeksi ja maksaa 800€/m2.

Madde olisi myös heti ensimmäiseksi tsekannut palomuuriasetukset. Sen lisäksi - minua lohdutettiin - lapsuus on pään sisällä, sitä ei yksi F-Secure romuta. Ja ehkä tämä muuttuu muutenkin helpommaksi ja vielä automaattisemmaksi. Toivottaisin erittäin tervetulleeksi jonkun läppäriin ladattavan tekoälyn, joka osaisi vastata oikein niihin näytölle ilmestyviin hämmästyttäviin "Do you still want to continue?" kysymyksiin. Yes? No? Vaarinhousut!

Saasiainen

Mä rakastan kaikkia juhlia ja kohta on yks mun suosikki eli pääsiäinen! Se on aina ollut mun mielestä tosi vekkuli juhla, jos ja kun unohdetaan se ankea kristillinen pääteema ja keskitytään pakanallisiin traditioihin. Noidat, tiput, puput, pääsiäismunat ja rairuoho tekee tästä ihan varteenotettavan kilpailijan joululle. Lisäksi se on varma kevään merkki. Nimen pitäisikin olla saasiainen, koska silloin saa pari päivää lomaa, askarrella ja suklaamunia.

Mä olin ekaa kertaa varannut palmusunnuntaiksi virpojille suklaamunia ja jättänyt ovikelloon patterit. Arvatkapa, kävikö YHTÄÄN? No joo, kummipoika kävi, mutta sitä ei lasketa kun känkkisteli eikä suostunut tulemaan autosta ulos. Annoin silti puolet varastosta yhtä pajunvitsaa vastaan. Loput söin ite. Se on se saasiainen.

Pääsiäisenä ei lähdetä pohjoiseen vaan mökille. Ja meidän pääsiäisenviettoon kuuluu myös munapolku. Kiteytys: tähän suunnistukseen liittyy hirveä määrä ympäri tonttia&mökkiä kätkettyjä karkkipusseja ja suklaamunia. Munapolku alkaa, kun ensimmäisen piilopaikan paljastava vihjelappunen löytyy sattumalta. Yleensä laitan sen mikroon, sitä kun me käytetään landella aika usein. Ekassa kätkössä on munien lisäksi sitten vihjelappunen seuraavalle rastille ja niin edelleen. Vihjeet vaikeutuvat ja saaliit kasvavat loppua kohti ja vikassa kätkössä on joku ihan astronominen suklaapläjäys, jonka syöminen venyy juhannukseen. Ideaa saa kopioida & varioida vapaasti. Tänä vuonna varmaan joudutaan diggailemaan tästä traditiosta vielä kahdestaan. Tai no Ukko vaan leikkii mun mieliksi että tää on kivaa. Viimeksi laitoin kyllä vikaan piiloon myös Kukkoa lisäämään motivaatiota. Siitä se pääsiäismielikin sitten lähtee. ;)

Rai rai!
- Mama

Ps. Muistaako muuten kukaan Noita Nokinenää? :D

Hullu professori

Tää Madden tukka on hämmästyttävä. Milloin tän epätasaisen pehkon tilalla on normali ihmisen tukka, joka kasvaa a) joka puolella päänahkaa, b) tasaisesti ja c) alaspäin??

Ei kiitos

Mä en tunne janoa. Onko normaalia, että huomaa iltayhdeksältä, että ei ole juonut mitään nestettä koko päivänä aamiaisen jälkeen (= lasillinen omenamehua ja kuppi teetä, yhteensä 2,5dl)? Ja silti voi ihan hyvin. Mulla ei ilmeisesti ole aineenvaihduntaa tai sitten olen kaukaista sukua aavikon dromedaareille. Ainoan poikkeuksen tästä teki imetys, silloin janotti ja sain juotua jopa 1,5 litraa päivässä. Ei nyt vettä tietenkäään, blaah, mutta kuitenkin.

Mä en voi käsittää niitä ihmisiä, jotka juo 2-3 LITRAA vettä päivässä. Miten ne ehtii? Kivasti saa ainakin aikansa kulumaan kun pitää jatkuvasti täyttää lasia ja juosta vessassa. Lisäksi saa koko ajan roudata vesipulloa mukana. Hämmästyttävää omistautumista vedenjuonnille. Siitähän voi joutua sairaalaan jos kaikki kivennäisaineet ja suolot vedetään pöntöstä alas! Se yks tyyppihän joutuikin. Ja se on ihan pelkkää potaskaa että runsas juominen vilkastuttaisi aineenvaihduntaa. Liikunta, kahvi/tee ja muutama doping-aine tehoaa paremmin.

Madde vetää joskus ruoan yhteydessä 20 ml vettä. Ja senkin varmaan vaan knöölien takia. Haluaisin tietää missä vaiheessa elämää moinen ryystäminen muuttuu suositeltavaksi? Vauvathan juo maitoa, kalsiumin takia. Taaperotkin juo edelleen maitoa. Kouluikäiset juo maitoa. Ehkä sitten yläasteella ennen lukiota, jossa muistaakseni ryystettiin päivällä kahvia ja illalla mallasjuomia, on otollinen vedenjuontihetki.

Skål.

Vaihtaisitko?

Pastori Mama virittelee vaihteeksi arvokeskustelua! (Pahoittelen linjatonta linjaani, mutta linja sekin on.)

Tuolla alempana oli kommenttina kysymys, että vaihtaisinko takaisin vanhaan elämääni, jos voisin. Tämä kysymyksenasettelu sisältänee oletuksen, että pääsisin tipahtamaan vanhaan elämääni kesään 2003 ilman muistikuvia nykyisestä.

Tähän on helppo vastata. Kyllä, ehkä ja nykyisin myös en. On ollut hetkiä, jolloin olisin vaihtanut epäröimättä. Onneksi on jo ollut pari hetkeä, jolloin en vaihtaisi. Suurimmaksi osaksi olen vielä odottavalla kannalla ja äänestän tyhjää. Olen kuitenkin pohjimmiltani optimisti enkä kovin helposti masentuvaa tyyppiä, joten arvelen, että paluu työelämään tarkoittaa tälle äidille armahdusta. Ehkä pääsen vielä joskus matkustamaankin.

Anyway, tämän pohdiskelun myötä pääsin toisen kysymyksen juurelle. Tekisinkö jotain toisin? En, irrelevanttia. Olisin tässä samassa kusessa, koska tekisin kaiken ihan samalla tavalla. Virheitä? Vaikea sanoa, mutta sen verran rehellinen pitää olla, että myöntää sen olevan mahdollista!

Ajatusketju jatkuu. Tätä konseptia on vaikea selittää kaunistelematta ilman että vaikuttaisin a) tunteettomalta ja b) onnettomalta. No en ole. Onnellisen kotiäidin on täysin mahdoton käsittää miten ahdistavalta väärässä mutta todella arvolatautuneessa roolissa voi tuntua. Ei ole toista "ammattia" jossa toimenkuva (äitiys) ja palkka (äitiys) ovat sama asia. No, kuten sanottu, joillekin tämä asetelma on unelmien ja joillekin painajaisten täyttymys. Olisi vain tärkeää että tälle toisellekin ääripäälle - ja kaikelle harmaalle siinä välissä - löytyisi ymmärrystä, tukea ja apua ainaisen vaikenemisen sijaan.

Lapsettomuutta pidetään itsekkäänä ja mukavuudenhaluisena valintana. Tässä sivuutetaan sujuvasti se tosiasia, että suvun jatkaminen katsotaan velvollisuudeksi, jolloin todellista valintaa ei sallita. Ei kukaan rohkaise kuuntelemaan itseään ja sano, että voi elämää elää ilman jälkikasvuakin. En tajua miksi. Onhan se nähty, ettei vanhemmuus sovi kaikille. Ja sitä, mitä ei ole, ei osaa kaivata. Lapsettomuutta voisikin vaihteeksi tarkastella myös itsekriittisyytenä, pelokkuutena ja riskinottohaluttomuutena. On aika outoa väittää universaalina totuutena, että ilman lapsia elämällä ei ole tarkoitusta. Lisäksi tahattomasti lapsettomia kohtaan se on suorastaan loukkaavaa. Jokainen puhukoon omasta puolestaan ja määritelköön elämiseltä tuntuvan elämän täysin subjektiivisesti.

Eilen oli Hesarissa juttu äskettäin julkaistusta kirjasta, jossa käsitellään nimenomaan äitiyden kiellettyjä tunteita. Kuvaavaa, että niistä uskalletaan puhua vasta nyt. Olen täysin saletti että noita tunteita on ollut maailman sivu.

Ensi kerralla taas kevyempää. ;)

100-400 grammaa jauhelihaa, kiitos

Olen taas törmännyt kummalliseen logiikkaan. Tällä kertaa hämmästelen lasten vaatekokoja. Käytännön ihminen ei voi ymmärtää mikä hiton koko on 62-68 tai 74-80. Mun mielestä luvut ei ole mitään venyviä käsitteitä vaan joko se vaate on kokoa 74cm tai 80cm. Vai tarkoittaako tuo että vaate on 77 cm ja joustaa? Mitäh. Kuka tästä hyötyy? Osaako joku kertoa? Ja samaan rahaan voisi joku valmistaja ottaa kantaa siihen, miksi lastenvaatteiden koot vaihtelee niin paljon? Jos vaatteet tehdään senttimetrimitalla niin onko esimerkiksi italialaisten senttimetrit lyhyempiä?? En voi käsittää. Loppumarinaksi lisään vielä, että lastenvaatteita pitäisi mitoittaa samalla tavalla kuin miesten housuja, jotta hoikkisten bodyt ei lepattaisi tuulessa.

Son maanantai.

Vai vielä ruuhkaa

Aikaa, jolloin perheen lapset ovat pieniä, kutsutaan ruuhkavuosiksi. Aika huono termi. Parempi olisi esimerkiksi moottoritievuodet tai formulavuodet. Ja ne alkavat siitä, kun elämän on saanut sillä tavalla mallilleen, että on vakituisissa töissä ja parisuhteessa saman katon alla. Sillä hetkellä ihminen nimittäin astuu johonkin madonreikään, joka heittää sinut ulos viidenkympin kohdalla.

Esimerkki. Neljä vuotta sitten tähän aikaan olin vielä suht hyvätuloinen sinkku, matkustelin paljon ja asuin kaksiossa Lauttasaaressa. Sitten tapasin ukkoni. Nyt yhtäkkiä asun Espoossa, olen naimisissa ja minulla on piakkoin vuoden ikäinen lapsi. Sen sijaan minulla ei ole harrastuksia eikä rahaa eikä matkoja eikä vapaa-aikaa ja kaikki aikaisemmin helpot asiat kuten kampaajakäynnit ja shoppailut ovat järkyttävän järjestelyrumban takana.

Että ruuhkaa my ass.

Ruutulipun jälkeen alkavatkin sitten vaihdevuodet. Toivottavasti se vaihde on vitonen eikä pakki.

Kakun paikka

Matildalla on tänään nimipäivä! Mun perheessä oli tapana juhlistaa kaikkea mahdollista kinuskikakulla - myös nimipäiviä - ja sen tavan ajattelin juurruttaa meillekin. Aina pitää juhlia kun voi, elämässä on ihan riittävästi arkipäiviä!

Viime sunnuntaihesarissa oli Kirstin palstalla kysymys, joka koski Matilda-nimen historiaa.

"Matilda tai Mathilda on muunnos germaanisesta nimestä Mechthild. Sanan alkuosa tarkoittaa voimaa ja loppuosa taistelua, joten voimakkaasta taistelijasta on kyse. Keski-Euroopassa nimen muoto on yleensä Mathilde. Lyhenteitä eri kielissä ovat Hilda, Hilde, Tilda, Tilde, ranskassa myös Maude, englannissa Maud ja Tilly sekä virossa Milda. Suomen almanakkaan Matilda tuli vuonna 1726. Matildan nimipäiväksi vakiintui vuonna 1750 maaliskuun 14. päivä eli ensi perjantaina juhlitaan Matildoja."

Tuli siis ihan vahingossa valittua tättähäärälle sopiva nimi. :)

Nyt kakkuostoksille.

Vaadimme sateenvarjoja!

Olin eilen hyvin miedosti viihteellä ja kävin pitkästä aikaa erobaarissani Sling Inissä (ilman kyseistä syytä kuitenkin). Eikös ole kivan näköistä!


Sain idean että voisin korvata puutteelliset leivonta- ja siivoustaitoni opettelemalla tekemään hyviä drinkkejä! Mun yhden ystävän mies on ihan suvereeni cocktail-guru ja niillä tarjoillaan aina tosi hienoja juomia. Mä löysin jo sateenvarjoja ja Cocktail-kirjan. Ja huomenna on perjantai.. :D

Ihme tyyppi

Yhtä asiaa mä mietin päivittäin: millainen ihminen tosta lapsesta tulee? Turhamainen? Iloinen? Pitkävihainen? Suurpiirteinen?

Luonteesta on jo pieniä aavistuksia. Tosta likasta tulee ennen kaikkea sisukas. Jeanne d'Arc. Matilda rupesi nousemaan ylös jo 7,5 kk iässä kivuliaan näköisesti - ylös kun oli päästävä, tyylistä viis. Pikku bodari myös roikkuu mummilan tuolissa pelkkien käsien varassa, aika optimistista. Mä tykkäsin ite pienenä kaivaa ylös isoja kiviä ja avata solmuja. Kynsien alla oli aina multaa ja etuhampaiden kiille lohkeili. Isänsä taas on historian kamalin inttäjä, hirveä dobermanni, joka ei lopeta ennen kuin vastapuoli on murjottu mielipiteineen henkiseen maakuoppaan. Jos siis geenit on kohdallaan, Madde sopis hienosti eduskuntaan - ja siis ehdottomasti oppositioon. Näin eduskunnan pitäis muutenkin toimia, oppositiossa pitäis aina olla samat hyvät supliikkijäärät, jotka muistaa haukkua värikkäin sanankääntein hallituksen lapsiperheiden lyömisestä ja hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta säännöllisin väliajoin.

Ilmeisesti Madden huumorintaju on vähän erikoinen. Se repeilee ääneen, jos mä aivastan tai yskin. Tai jos isi naputtaa sormilla kaulastaan ratsuväkiteeman (joo, se ON hämmästyttävä performanssi!). Neuvolassa on melkein joka kerta kirjoitettu adjektiivi "hyväntuulinen". Mikä on ilahduttava piirre tässä murjottajien maassa!

Varmaan sillä on myös jotain erikoisuuksia ton huumorin lisäksi. Mun isobroidi keksi pienenä asioille omia nimiä: järvi oli uima, puhelin oli halonen (!) ja sukset oli hiihtimet. Ihan hemmetin hyviä sanoja! Periytyyköhän jotkut omituisuudet? Mähän en erota oikeaa ja vasenta vaikka mulla on muuten hyvä suuntavaisto (osasin taannoin ajaa Ylästöön niin että katsoin vain kerran kartasta missä se sijaitsee, ja tiedän aina mihin kohtaan parkkihallia auto jäi). Joudun aina tarkistamaan asian sormuksesta. Oon aika hiljaista matkaseuraa. jos joudun kartanlukijaksi kun pitää miettiä paljon etukäteen mitä mä sanon seuraavassa risteyksessä. Ai niin, kirjoitin myös kaikki numerot peilikuvana.

Humour me: mitä outoa ootte tehny pienenä? Tai suurena? Jos luulette olevanne normaaleja niin haastatelkaapa äitiänne. ;) Tai hei, mikä olis kauheinta mitä jälkikasvustanne voisi tulla? Musta olis kamalaa jos Maddesta tulis nyhverö! Onneksi siitä ei liene pelkoa.

Kettutyttö

Minussa on aina asunut pieni kettutyttö. Tämä johtunee siitä, että asuimme penskana Kirkkonummen metsissä (omakotitalossa kuitenkin) ja kasvoin hyvin luontotietoiseksi. Tunnen edelleen Suomen yleisimmän floran ja faunan nimeltä, en voinut koulussa käsittää miten joku daiju ei erota tiaisia toisitaan tai tunne piharatamoa. Toimitin myös "Mailman eläimet" [sic] -lehteä ystäväni Kirsin kanssa. Jaoin mutsin duunissa kopioimaa nidettä naapuruston postiluukkuihin pyytämättä ja yllätyksenä ja sitten laitoin laskun perään! :D Hinta taisi olla kaksi markkaa. Kyllä sen joku maksoikin, kiitos vaan kärsivällisyydestä naapureille. Fyi:

Talitiainen

Sinitiainen

Nyt lapsen tulon myötä ympäristö- & oikeudenmukaisuusteemat ovat nousseet pintaan pitkän seesteisen kauden jälkeen. Olen vähän liian laiska kahlitakseni itseni vaivaiskoivuun Vuotoksen vastustusmielessä ja luonnehtisinkin itseäni enemmänkin ilkivaltatyypiksi. Voisin hyvin lähteä sprayaamaan jokaisen vastaantulevan sinikettu-ulsterin ja tunkemaan perunoita citymaastureiden pakoputkiin.

Olen myös ryhtynyt fanaattiseksi kierrättäjäksi, uusimpana tulokkaana kierrätän myös metallin. En vain enää yksinkertaisesti voi heittää lasia sekajätteeseen, enkä salli stipluja muillekaan: viime viikonloppuna dyykkasin broidin sekajätteen joukosta kermatetran keräyskartonkipuolelle. Selvin päin. Tällä hetkellä iloitsen siitä, että Tapiolan Lämpö sai vuoden mäkätyksen jälkeen aikaiseksi tuoda jätekatokseemme keräyskartonkiastian. Woohoo!

Mutta mutta. Maailma ei ole vielä täydellinen. Yksi asia, mihin ei ilmeisesti enää kellään riitä resursseja huomioda, on melusaaste. Viittaan lehtipuhaltimiin, liikenteeseen, ylilentäviin lentokoneisiin, tv-mainoksiin, tavaratalojen hissimusiikkiin, kännykkään pälättämiseen, mankan huudattamiseen rannalla - näitä riittää. Voitteko kuvitella: yhden tutkimuksen mukaan kaupunkilaisvarpuset laulavat kovempaa kuin maalaisserkkunsa! Niiden on pakko, muuten ei tuu häitä. Näin kevätaamuisin sen huomaa selkeästi kun kottarainen karjuu palkeet punaisina ikkunalaudalla. Missä on oikeus hiljaisuuteen?? Sitäpaitsi minulla on oma lehmä allikossa kun Madde nukkuu pihalla.

Toivottavasti Matildasta tulisi äitiään räväkämpi. Olisi hienoa nähdä uutisissa kun oma tytär jahtaa keltaisessa kumiveneessä valaidenmetsästäjiä Tyynellämerellä tai blokkaa ydinjätejunaliikennettä Ranskassa. Voisi vaan peitellyn tyytyväisenä kohautella olkapäitään kauhisteleville tuttaville että sellainen se on tämä meidän tyttö.

Saa se ryhtyä lääkäriksikin.

Tässä on muuten linkki fläsäytykseen jossa voi testata oman ekoterrorisminsa tason: Ekohaaste
Mä olin keskinkertainen. Mikä vääryys.

I-ha-naa!

Huh hah hei! Viikonlopun sisustusrumban tulos:

Maddella on nyt ihana vaaleansininen pienen tytön huone, jossa on uusi ihana kirjahylly ja vaatekaappi ihanille 74-senttisille kevätvaatteille, jotka kaivoin vihdoin käyttöön.

Vierailla on ihana vaniljan ja vaaleanvihreän sävyinen vierashuone ja ihana vuodesohva, joka on myös ihana istua. Taidan nukkua siellä ensi yön, sekin on varmasti ihanaa!


Mulla on ihana "toimisto", jossa mä saan rauhassa blogata.

Lisäksi meidän makkarissa on ihana tummanruskea iso lipasto, jonne mahtuvat mun kaikki ihanat meikit ketjut ja vyöt. Laatikoissa on myös ihanat "sisälaatikot", joten olen pystynyt lajittelemaan tavaraa alaotsikoihin.


I-ha-naa! Nyt kun joku vielä pesis ikkunat. (Vihaan ikkunoiden pesua, muutan mieluummin.)

Selkään kyllä sattuu ja tili on tyhjä. Lupasin ukolle, että nyt ei vähään aikaan sisusteta, tosin ei ole kyllä varaakaan. Rahat meni Koti-Ideaan (en ole varma kirjoitusasusta), jossa oli helmikuun aikana tarjous kolme-huonekalua-kahden-hinnalla. Siis huonekaluja ilmaiseksi! O_o Tai no lähes ilmaiseksi, mutta mun mielestä toi oli niin hyvä tarjous, että se piti käyttää kolmeen kertaan. Ilmaisen huonekalun hinta nousi joka kerta -> säästöä. Milloin toi tarjous tulee Vepsäläiselle!? Siellä on aina kaksi kolmen hinnalla -päivät. Ärsyttää kun aina pitää mennä Iksuun.

Tänään alkaa kevät. Ensi viikonloppuna kaivetaan grilli esille. Niin ja mun yhdet läheiset ystävät meni kihloihin, sekin on ihan järjettömän i-ha-naa! :D

- Mama kevätfiiliksissä

Ps. Ootteko huomannut että kirjoitan nykyään useammin? Koska mulla on enemmän ajatuksia ja energiaa. Arvatkaapa mitä. Lopetin imetyksen helmikuussa. Mulla olis jollekin hormonitutkimusryhmälle mielenkiintoinen väite takataskussa.

"Tervetuloa sukuun"

Hyvää naistenpäivää, hyvät naiset!

Sen kunniaksi: telaketjua! ;)

Minua on naimisiinmenoni jälkeen tituleerattu yllättävän usein ukkokultani sukunimellä, vaikka en nimeäni vaihtanut sillä meidän tapauksessamme ei voinut vedota toisen nimen harvinaisuuteen tai estetiikkaan. En esimerkiksi eräissä häissä löytänyt itseäni pöytäkartasta ennen kuin tajusin etsiä, kuka on mieheni avecina. Ärsytti. Minä olen minä! 70-luvulla joka toiselle annettu etunimeni aiheutti koulussa sen, että kaikki viisi Katjaa erotettiin sukunimen avulla, ja näin yli kolmikymppisenä olen jo ehtinyt koota jonkinlaisen identiteetin nimeni tueksi, sekä työelämässä että muissa sosiaalisissa ympyröissä. Muutkin vaihtoehdot olivat huonoja. En nähnyt mitään järkeä kahden tusinanimen yhdistelmässäkään ja kompromissi olisi taas ollut vain minun. Kokonaan uuden yhteisen sukunimen etsiminen taas oli liian työläs projekti.

Toinen, jota kutsutaan automaattisesti väärällä sukunimellä on Matilda, joka siis sai minun sukunimeni. Totta kai. Miksi haluaisin olla eriniminen lapseni kanssa? Nainenhan se saa kärsiä raskauden aiheuttamat suonikohjut, notkoselän, peräpukamat ja raskausarvet, synnyttää hiellä ja vaivalla (ei se epiduraali tee hommasta muuta kuin hetkeksi kivutonta) ja imettää niillä synnärillä tissien tilalle vaihtuneilla kipeillä kurpitsoilla herra ties miten pitkään. Nainen myös todennäköisesti pitää suurimman osan ellei kaikki eläkkeettömät vanhempainvapaat. Kaikkea kanssa.

Miksi tämä sitten ärsyttää? Siksi, että nainen määritellään tällä tavalla joko isänsä tai miehensä kautta! Kyseessä on täysin epätasa-arvoinen (ja työläs!) traditio, joka juontaa juurensa ajalle, jolloin syötiin kaarnaa. Laki, jonka mukaan nainen ei voinut omistaa mitään, aiheutti perintöjen, tilojen, osakkeiden ja muun suvun arvotavaran valumisen järjestään pojille. Näin myös tyttölapset tiesivät vain taloudellista harmia, sillä hänethän piti mahdollisimman varhain myydä aviomiehen sukuun kalliiden myötäjäisten kera. Naisille ja miehille annettiin yhtäläinen oikeus perintöön ja naimaoikeus kaikissa säädyissä vuonna 1878 ja sukunimilakikin muutettiin 1986. Mistä kiikastaa?

No täällä perähikiällä kaikki uudistukset ovat järjestään pahasta ja helpointa on aina tehdä niin kuin kaikki muutkin. Moni nainen myös näkee sukunimen vaihtamisessa jotain ihanaa ja romanttista - yöks - tai ei vain pidä omasta sukunimestään. Erityisen jännää on se, kuinka moderneina itseään pitävät miehet paljastuvat asenteiltaan 50-lukulaisiksi konservatiiveiksi, kun asia otetaan puheeksi. Voi sitä kauhistunutta määintää. Vedotaan käytäntöön, yhteiskunnan järjestyksen järkkymiseen (!) ja siihen että omat vanhemmat saavat sydänkohtauksen. Ja miesten nimenvaihtohan on kriminaalitaustan peittelyä. Herra Paskajärvelle tiedoksi, että kyllä se nimi naistakin pahentaa. Peräänkuulutan miehiltä rohkeutta toimia vastoin tunkkaista käytäntöä ja naisilta päättäväisyyttä pitää puolensa niitä vastaan! Tietysti jos kosintaa odottelee sen oman nimensä vaihtumisen toivossa niin mikäs siinä. Pitäkääpä sitten myös huoli, että mies tosiaan aktivoituu ennen ristiäisiä. Se on vähintä mitä hän voi tehdä.

Perheen yhteinen sukunimi on ainoastaan sopimus. Ja mikään sopimus ei yksin pidä perhettä koossa. Toivottavasti Matildalla on sitten aikanaan mahdollisuus todelliseen valintaan.

Naiset vapauteen! :D

- Femakkolohikäärmemama

Voi hitsinpimpulat

Olen yrittänyt lopettaa kiroilemisen ja pyrkiä myös välttämään kaikenlaisia - hmh - värikkäitä ilmauksia, joihin liittyy seksuaalisia vähemmistöjä, ihmisen karvoitusta yms. Tuo lapsukainen kun tajuaa jo puhetta enemmän kuin osaan aavistaakaan, enkä haluaisi ensimmäisen sanan olevan esimerkiksi paska. Jota myös käytetään usein. Äkäinen purkaus on päässyt suusta kuitenkin muutaman kerran - saatte itse päättää olenko huono ihminen vai vain olosuhteiden urhi.

Tänään kyllä kertasin koko repertuaarin. Tiedän nimittäin nyt miksi espoolaisilla on kaksi autoa. Koska meillä ei ole joukkoliikennettä! Lähdin - raukkamaisesti myönnetään - himaan 35 minuutin lumipyryssä seisoskelun jälkeen uutta autonkäyttöpolitiikkaa suunnitellen. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Olen yrittänyt matkustaa sekä Helsinkiin että Espoon sisällä, mutta aina päädyn värjöttelemään pysäkillä pohtien onkohan kaavailemani vuoro jo mennyt vai myöhässä. Kaksi kertaa olen jäänyt bussista, koska siellä oli jo kahdet vaunut ja kerran vuorossa oli yllättäenjoku extrakorkealattiabussi, jonne vaunut eivät mahtuneet. Lisäksi tässä maassa on paska - no okei - surkea keli 8 kk vuodesta, mikä on jo täysi syy rakentaa maanalainen julkinen verkosto. Haluan sen metron kehiin, maksaa mitä maksaa.

Toinen mieleenpaininut tapaus sijoittuu Tapiolaan, kyseessä oli enemmänkin epätoivon ilmaus. Jäin Waynes'in tuulikaappiin kahden lasioven väliin jumiin vaunujen kanssa. Yhden minkkiturkkiakan oli aivan pakko päästä ennen mua ulos, kun olin jo yhdestä ovesta selviytynyt, joten tein ystävällisesti tilaa vaunujen sivulle. Akka paukautti oven kiinni omalta osaltaan ja mä nökötin siellä vitriinissä ihmisten tuijotettavana vailla mahdollisuutta ylettyä kumpaankaan oveen. Onneksi kahviseurani juoksi pelastaamaan minut suuremmalta häpeältä.

Kolmas tilanne kiteytyy turhautumiseen. Tein hiukan väsyneenä kaalikeittoa ja päätin tunnin hauduttelun jälkeen lisätä keittoon myös hieman soijarouhetta. Kaadoin keittoon ruskeaa rouhetta - kaksi desiä pikakahvia. Sittemmin kahvimuruille ostettiin erinäköinen purkki, mutta itku oli lähellä. Asia olisi pitänyt kääntää voitoksi mutta nälkäisenä aivotoiminta on heikkoa. Kyseinen kofeiinipitoinen keitto olisi tietenkin hittituote markkinoitavaksi kaikille laihduttaville ja väsyneille mammoille.

Saisiko KOMMENTTEJA? (Pyydän kauniisti, pliis + joku rakastettava hymiö!!) Millä sanoilla olette korvanneet nämä tavanomaiset ilmaukset? Olen suhteellisen mieltynyt "Voi myrkky" sanontaan, siinä on riittävästi ärrää ja suu jää yrmeään asentoon.

Huuda pois

Lapsiperheeseen kertyy järjetön määrä kamaa ja joskus täytyy sisustustakin rukata lapsiystävällisempään suuntaan. Elintila pienenee sittereiden, lelujen ja kuukausittain pieneksi jäävien vaatteiden myötä dramaattisesti jo vuodessa ellei asialle tee jotain. Olenkin nykyään lievästi koukussa huuto.netiin. Huhu kertoo, että jotkut äidit tekevät muhkeaa tiliä kierrättämällä kaikki lastentarvikkeensa ja saavat niistä jopa parempia hintoja kuin ostaessaan. Palvelu ansaitsisikin jonkun ympäristömitalin vaikka en ihan käsitäkään sitä että jengi myy jotain täytettyjä ristikkolehtiä.. Nykyään siis aina kun uusi hankintatarve nostaa päätään, käyn ensiksi katsomassa onko jollain ylimääräistä. Viimeisin hankinta on harvinainen 130 cm leveä turvaportti pikku Kolumbusta varten.

Olen nyt päättänyt ottaa itseäni niskalapusta kiinni myös tuottopuolella ja asettanut tavoitteeksi laittaa joka päivä yksi tarpeeton esine myyntiin. Ja niitähän löytyy. Tässä muutama ilmoitushahmotelma.

Vauvan passi
Myyn yhden Suomen passin tarpeettomana. Rehellisen näköinen vauva, ei rikosrekisteriä. Kerran käytetty, mutta sivuilla ei leimoja. Erinomainen tilaisuus terroristeille!
HP. Tavalliselle kansalaiselle 1000€ / Terroristille 10.000€

Rikkinäisiä sukkia
Noin 1200 kappaletta mustia sukkia, joissa erikokoisia reikiä varpaissa ja kantapäissä, varret pääsääntöisesti ehjät. Laatikko kaupan päälle.
HP. 2€

Palovaroitin
Yksi palovaroitin, toimii jos osaa vaihtaa patterin. Sisältää uraania, joten terroristeille erinomainen tilaisuus.
HP. Tavalliselle kansalaiselle 10€ / Terroristille 100€

Huonekasveja
Itse kasvi enemmän tai vähemmän huonossa hapessa, mutta hienot ruukut. Mullat vaihdettu 2002 paikkeilla. Edullisesti parempaan kotiin.
HP 0,50€/kpl

Jään odottelemaan yhteydenottoanne.

Rimakauhu

Mä palaan töihin syyskuussa, hui. On suurinpiirtein samanlainen fiilis kuin ekana koulupäivänä, lievää paniikintunnetta. Eikä tiettykään siksi, että lapsi pitää laittaa hoitoon vaan täysin itsekkäistä syistä.

1) Mä en ehkä enää osaa olla projektipäällikkö. Entäs jos oon unohtanut miten kirjoitetaan projektisuunnitelmia, aikataulutetaan ja budjetoidaan? Ja sitten mä aiheutan firmalle kauheita tappioita, vahingoitan asiakkaiden liiketoimintaa ja saan nolosti kenkää. Ja kukaan ei enää palkkaa mua kun kaikki tietää miten mulle kävi. On pakko jäädä miehen elätettäväksi tai ryhtyä taiteilijaksi. Mikä on oikeastaan sama asia, kun mä en osaa kirjoittaa (hienosti!), maalata tai säveltää. Mulla ei oo koskaan enää omaa rahaa ja romahdan henkisesti.

2) Meidän firma on kasvanut kokoa. Ihanan sisäänpäinlämpiävä söpö pikku webbiputiikki on muuttunut vajaassa vuodessa isoksi, tärkeältä kuulostavaa liiketoimintaa harjoittavaksi yritykseksi. Kaikki kiiltää uutuuttaan: tj, organisaatio, projektihallintaohjelma, tilat, asiakkaat (no on siellä vanhatkin kyllä jäljellä) ja työntekijät. Vain pörssilistautuminen puuttuu. Mähän tarvitsen kuukauden perehdytyksen päästäkseni ees jotenkin kärryille, mikä firma mulle maksaa palkkaa. Mä olisin voinut milloin tahansa koko 7 vuoden työrupeamani aikana lähteä äitiyslomalle ja tulla takaisin samalle tuolille, samojen tuttujen projektien ja duunikavereiden keskelle. Epistä!

3) Firma on muuttanut. Kuinkahan monta kertaa mä myöhästyn töistä, kun uskollisesti huristelen Mikonkadulle. Mulla ei ole tiettykään uusissa tiloissa työpistettä, konetta eikä mitään. Onko mun kahvikuppi muutettu? Mihinköhän joudun istumaan. Onko mun kukatkaan hengissä?

4) Mä en tunne kaikkia. Ja kaikki ei tunne mua / tiedä mitä mä teen. Niiden 23 tyypin, jotka mä tunsin marsun lempinimeä myöten, lisäksi paikalla on toinen mokona täysin tuntemattomia immeisiä (jotka kuitenkin tietää missä kahvikone on). Mä opin ihan kauhean huonosti ihmisten nimet ja sitten mua varmaan pidetään leuhkana. Uskallanko mä enää olla oma itseni, kun mulla on aika kova ääni ja omituinen huumorintaju, ettei joku säikähdä.

Ei hitto. Lähden heti markettiin laittamaan loton. Ja tällä viikolla meen käymään uusissa tiloissa, mutta otan kyllä Madden mukaan turvaksi.

Missä miehet laiduntaa

Matilda on musikaalinen, se on selvä. Jo kohtuaikoina kirkkomusiikki (selvennyksenä, että tuohon 9 kuukauteen osui kolmet häät) aikaansai kovaa potkimista ja ihan pikkuvauvana mollisointuinen musiikki aiheutti alahuulen väpättämistä. Meidän ainoalla lastenlevyllä on se biisi, joka kertoo neljästä kurittomasta kissanpojasta, jotka ovat hukkua järveen kun eivät totelleet äidin neuvoja. Siinä kesken iloisen rallatuksen tulee todella surullinen kohtaus, jossa kissat vielä naukuvat hädissään. Katastrofi. Koko biisi piti aina skipata. Hieman erikoisempi piirre on se, että Salkkareiden tunnarin kajahtaessa ilmoille mikään muu ei enää merkitse mitään. Mikä hirveintä, käytän kyseistä sävellystä nykyään kaikessa huomionkalastelussa: jos ruokapöydässä on liikaa mielenkiintoisia asioita, sanomalehteä ja astioita, ei muuta kuin tunnaria hyräilemään. Di di di din - din din din di din.. Ja puuro maistuu taas.

Pohdimme eilen, että millä tavalla tätä ilmeistä musiikillista kiinnostusta pitäisi kehittää. Luulen, että eniten tähän vaikuttaa se, kumman vanhemman kärsivällisyysgeeni Matildasta löytyy. Jos kyseessä on minun noin nanosekunnin mittainen pinnani, on selvää että jousisoittimet, puhaltimet ynnä muut vaikeat ja vasta pitkän harjoittelun jälkeen palkitsevat soittimet eivät tule kyseeseen. Onneksi meillä on piano. Siitä saa vähän lyhyemmälläkin sulakkeella irti Ukko Nooan. Oma pianonsoittoni jäi sikseen, koska satuin käymään tunneilla silloisen parhaan ystäväni kanssa, joka oppi kaiken hieman nopeammin. Vitutti aika paljon. Enhän voinut tietää, että tuo nainen soittaisi joku päivä jotain viittä soitinta Tukholman sinfoniaorkesterissa.

Eilen, kun iltamaidon yhteydessä katselimme Suomen Euroviisu-finaalia, Matilda vilkaisi minuun kysyvästi Teräsbetonin esityksen kohdalla. Niin. Elämässä tulee vääjäämättä hetki, jolloin ei osaa vastata lapsen yksinkertaiseen kysymykseen. Missä miehet ratsastaa, siellä lampaat ei voi laiduntaa. Miksi tosiaan. Voin kuvitella että muutama muukin vanhempi on joutunut perustelemaan tätä epäreilulta kuulostavaa väitettä. Täytynee kysyä yhtyeen virallinen kanta. Voi myös olla, että Matilda onkin riiminero eikä oikein sulata tällaisia "runosuoni kukkii, ootkos nähny kukkii" sanoituksia. Vaikea sanoa. Matildahan saattaa myöskin kyseenalaistaa koko kertosäkeen sisällön: onko tämä laiduntaminen miesten ratsastusmailla todella näin iso ongelma? Ehkä sitä on syytä alleviivata, ihan lampaiden vuoksi.