1.12.2008

Sielunhoitoa

Kuten aiemminkin olen todennut, mä en ole mikään syysihminen, joten marraskuun loppuminen on mulle juhlan paikka. Taas on toivoa! Joulukuu on niin täynnä ohjelmaa ja aktiviteetteja, että talvipäivänseisaus on tuossa tuokiossa ja juhlien jälkeen voi taas alkaa odottaa sitä helmikuun päivää, jolloin töistä palatessa on valoisaa.

Ensin täytyy tietenkin selvittää joulukuu. Joka ei varsinaisesti ole mulle mikään sisäisen rauhan etsiskelyyn pyhitetty kuukausi yhtään sen enempää kuin juhlisin aattona parituhatta vuotta sitten tapahtunutta synnytystä. Olemme kuitenkin koti-insinöörin kanssa osallistuneet yhteen perinteiseen joulutapahtumaan: menemme ystävien kanssa kuuntelemaan Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonserttia. Niin myös tänä vuonna. Joulufiis on taattu vaikka takapiha puskisi krookusta. Mieskuoro on vaan niin ihana asia. Ja varpunen jouluaamuna aina yhtä nyyhky. Tämä on yhtä pakollista kuin Lumiukko.

Toinen pakollinen asia ovat jouluvalot. Niiden laittaminen on mun mielestä ekoteko. Jos kämpässä on jouluvalot, ei tiettykään pidetä päällä kirkkaita kattovaloja, muutenhan tunnelmavalaistus ei näy. Sitäpaitsi näillä leveysasteilla kaikki valo on sielunhoitoa, ateistillekin.

4 kommenttia:

  1. mä fanitan kilven kuoron konserttia uspenskin katedraalissa. mahtava paikka. kauniit laulut.

    VastaaPoista
  2. IMay, olen hiukan pihalla. Siis se bändi Kilpi? Onko niillä joulukonsertti? Hyvänen aika. :D

    VastaaPoista
  3. Ja mulle joulun tuo viimeistään akateeminen joulukonsertti kaikkine osakuntakuoroineen. On se vaan juhlavan jouluinen asia.

    Marraskuun loppuminen tuntui heti keventyneenä askeleena. Selvittiinpäs siitäkin!

    VastaaPoista
  4. Totta. Kuten sanottu, siirtymä on henkinen. Tämä joulukuun alkuhan ei ole ollut erityisen ihana, mutta ihan sama kun ei ole enää marraskuu. :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...