Tietoa mainostajalle ›

12.12.2008

Otan osaa, Sari

Sari Sarkomaa on törmännyt työelämän haasteisiin ja päättää uransa opetusministerinä perhesyiden takia. Ymmärrän. Perhe oli epäilemättä joustanut jatkuvasti. Mullakin on ihan perustoimistorottana vaikeuksia lähteä duunista normaalin työajan puitteissa saati sitten että olisin sisäministerinä joutunut selvittelemään Kauhajokigatea tai valtiovarainministerinä elvytyspaketointia. Olen toisaalta täysin vittuuntunut Sarkomaan puolesta - mimmihän oli unelmaduunissaan. Toivottavasti päätös aiheutti kollegoille omantunnontuskia ja viritti sisäistä keskustelua siitä, onko perheellisen ylipäätään mahdollista olla mukana hallitustyössä - ovatko kaikki matkapäivät tarpeellisia, mitä tarkoittaa normaali työaika ja miten sen ylitys kompensoidaan. Työyhteisö rakentaa ITSE työskentelykulttuurinsa ja eduskunnassa se on edelleen satavuotiaitten äijien kulttuuri.

Kun laittaa femakkosilmälasit päähän kuva kirkastuu ja ärsyynnys lisääntyy. Miehet eivät koskaan tee samanlaista priorisointia. Väestöliiton tutkija Anna Rotkirch pohti tätä aamulla Maikkarilla. Maikkarilla olikin mielenkiintoinen pointti:

Myös uudeksi opetusministeriksi valitulta Henna Virkkuselta kysyttiin heti, miten hän perheensä ja uransa yhdistää. Kysymys esitetään aniharvoin miespolitiikolle.

Niin. Jos siis miehet EIVÄT ole itsekkäitä paskoja, joita kyllä kotona tarvittaisiin, mutta joita ei vaan kiinnosta, voitaneen sitten olettaa, että miehiä ei tarvita kotona. Tämä tietenkin merkitsee sitä, että perheet pyörivät naisenergialla ja jos sitä energiaa ei jää enää kotiin, perhe romahtaa. Jos perhe romahtaa, yhteiskunta romahtaa. Ja miten tämä ääreisvastuullinen tukipilarin asema näkyy naisten yleisessä arvostuksessa? Naurakaamme nyt yhteen ääneen. Ja pohtikaamme sen jälkeen kuka miehet tekee turhiksi? Ja miksi naiset hyväksyvät vastuun ilman valtaa ja korvausta.

Sitten vielä ihmetellään, miksi miehiä ajetaan pakolla vanhempainlomalle. Jotta jumankauta jossain vaiheessa myös isän puuttuminen perhe-elämästä olisi samanlainen shokki kuin äidin. Jotta joskus maailmassa vanhempien vastuu olisi aidosti jaettavissa. Jotta naisen ei aina tarvitsisi valita.

15 kommenttia:

  1. Barrikaadeille, perkele! Perustetaan feministipuolue!

    Ärsyttävintä tässä on se, että miehet eivät näe mitään epätasa-arvoa missään. Suomessahan ON tasa-arvo. Jep jep.

    Naisen elämä on yhtä ristiriitaa. Miehillä, kun ei ole mitään sisäänrakennettua hoivaviettiä. Miksi naiselle pitää tulla huono omatuntoa siitä, että koti on sotkuinen ja lapset liian monta tuntia päiväkodissa? Mies istuu huolettomana toimistossa vaikka vuorokauden putkeen ajattelematta perhettään.

    Okei, kärjistän, mutta silti. Jotain tarttis tehdä.

    VastaaPoista
  2. Juuri noin, mä kiipeän myös sinne barrikadeille!!
    Vielä lisätäkseni tähän niin ei unohdeta sitä kuinka TÄRKEÄÄ miehen on vielä duuniensa lisäksi päästä harrastuksiinsa. Nainen kiiruhtaa tuhatta ja sataa töiden jälkeen hakemaan lapsia päiväkodista, tekee niille safkaa ja iltapalan aikaan saapuu kotiin niin kovin väsynyt mies. Rankka toimistopäivä ja tosi kova salitreeni, pitäisköhän sitä vaikka kellahtaa hetkeksi sohvalle.. Arghh!! Eikä sitten kannata unohtaa sitä väsynyttä ja uhrautuvaista miestä sinä päivänä kun naisella sattuu olemaan se tunnin tai parin harrastus ja mies on rankan työpäivän jälkeen joutunut hoitamaan lapsia ihan itse =)
    Tämä myös "hiukan" kärjistetysti, mutta kuitenkin.. Loistava teksti, Mama!!

    Kirsi

    VastaaPoista
  3. miksei vaan voi olla tekemättä niitä lapsia sellaisten miekkosten kanssa, jotka eivät lasten- ja kodinhoitoon tasapuolisesti tahdo (tai voi) osallistua? ei kai siinä tartte sen suurempia kansallisiabarrikadeja. kun tuskin sitä hoivaviettiä tai siivousintoa voi kenellekään lailla tai säädöksillä pakottaa, kun ei oo pakko jos ei taho :)

    VastaaPoista
  4. Onko sellaisia miehiä olemassakaan, joille edellä mainitut asiat ovat luontaisia? Tai onko ylipäätään mahdollista, että heidän kapasiteetti pystyisi ymmärtämään asioiden tärkeyden. ;)

    Meidän perheessä vallitsee ihan oikeasti tasa-arvo, vaikka asoista täytyy muistuttaa ja vääntää rautalangasta. Ei tasa-arvo tarkoita kuitenkaan sitä, että miehestä pitäisi tehdä nainen ja toisinpäin.

    VastaaPoista
  5. Taannoisessa vauva-lehdessä oli ihaileva juttu siitä, kuinka lapsiperheen isä hoitaa yksin perheen 2 alle kouluikäistä lasta vaimon opiskellessa toisessa kaupungissa. Artikkelissa kehuttiin miestä neuvokkaaksi ja uhrautuvaksi. Äiti puolestaan kertoi, kuinka onnellinen hän on miehen mahdollistettua opiskelun hänelle. Äiti kertoi kuinka pesukone käy koko viikonlopun kun omat, lasten ja miehen vaatteet on saatava puhtaaksi tulevaa viikkoa varten. Hän kertoi siivoavansa lauantaina ja sunnuntaina kokkaavansa koko viikon ateriat miehelle ja lapsille. Näin mies voi vain lämmittää ruuan illalla töiden jälkeen. Nainen suositteli opiskelua muillekin pienten lasten äideille.

    Kuinka voikin joku juttu saada naisen hiljaiseksi. Puistattavaa.

    VastaaPoista
  6. Ele: "Ärsyttävintä tässä on se, että miehet eivät näe mitään epätasa-arvoa missään. Suomessahan ON tasa-arvo. Jep jep. "

    Minusta olet väärässä. Kyllä miehet näkevät epätasa-arvoa "missään". Ongelma vain on, että naiset ja päättävät tahot eivät tätä epätasa-arvoa näe, eikä tunnista, eikä tunnusta. Eräs esimerkki epätasa-arvosta on vain miehille, vankilan uhalla pakollinen asevelvollisuus. Koska naiset ja erityisesti tasa-arvosta kailottavat feministit kuten sinä Ele alatte vaatia tätä asevelvollisuutta pakolliseksi myös naisille, tasa-arvoisesti?

    Miesten keskimääräinen elinikä on 8 vuotta vähemmän kun naisilla, miksi ette tästä epätasa-arvosta puhu? Ja mitä tälle pitäisi tehdä? Tunnettuahan on, että valtaosa ennakoivasta terveydenhuollosta ja erilaisista seulonnoista kohdistetaan naisiin... silti myös miehet maksavat tasa-arvoisesti veroja ja euromääräisesti keskimäärin enemmän. Ja silti eivät ehdi läheskään yhtä kauaa nauttia siitä työllä kerätystä eläkkeestä, kun kuolla kupsahtavat ennen aikojaan. Miksi tästä ei puhuta? Ai niin, on kiireempi toitottaa feministien suosimaa valetta "naisen euto on 80 senttiä". Niin, naisen euro on minusta 107 senttiä, vähintään, kun kaikki seikat huomioidaan.

    Ja kannattaa myös huomioida miesten järjestelmällinen syrjintä lasten huoltajuusasioissa esim. parisuhteen karituessa. Nainen saa lapset yleensä, kuin Manu illaisen, ilman suurempia ponnisteluita. Nainen saa myös päätää että tuleeko vanhemmaksi vai ei - eli voi päättää sisällään olevan sikiön elämästä ja kuolemasta. Tuleva "isä" ei voi samalla lailla päättää haluaako tulla isäksi vai ei? Nainen voi silti synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa. Tasa-arvoa? No ei!

    Minusta miehellä tulisi olla oikeus etukäteen sanoutua irti isyydestään. Tällöin hänellä ei olisi siis mitään "oikeuksia " lapseen, mutta ei mitään velvollisuuksiakaan.

    Että ei ole tasa-arvoa vielä suomessa, ei lähimainkaan, muta toivottavasti jotain ajatuksia kirjoitelmani herättää...

    Kiitos!

    VastaaPoista
  7. jape, yhyy. sun oikeus sanoutua irti isyydestä on jo olemassa. se on siinä kohtaa, kun päätät mihin sitä pippeliäsi tunget.

    VastaaPoista
  8. mä kommentoin lukematta kaikkia kommentteja ja omistamatta yhtäkään lasta. tässä jutussa on pointtia, mutta mun mielestä ei ongelmana kumpi vanhemmista hoitaa lapsia, vaan molempien pitää olla käytettävissä. sarkomaan mies on varmaan hoitanut perheen ja lapset, mutta kun ne ipanat tarvitsevat myös äitiä. yhtä paljon kuin isää. vai olenko mä ymmärtänyt vanhemmuuden ihan kokonaan väärin.

    eli eikö meidän kaikkien pitäisi pystyä hoitamaan työmme, perheemme ja harrastuksemme tasapainoisesti?

    VastaaPoista
  9. Monia hyviä pointteja sekä Mamalta että muilta kommentoineilta.
    Meillä kotona on hyvinkin tasa-arvoinen työnjako, vaikka itse taidan olla helpommin jatkuvaan syyllisyydentunteeseen taipuvainen. Kummassakin meistä taitaa löytyä ns. maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä, joten roolit kotona eivät pohjaudu meidän sukupuoliimme. Kaikki hommat on tehtävä, joten teemme niitä pois alta sen mukaan, kun ehdimme. Onneksi olen sattunut löytämään myös kotiasioissa melkoisen hengenheimolaisen, sillä meillä yhteinen leppoisissa merkeissä vietetty aika menee miltei aina toissijaisten kotihommien ohi. Meillä siis kaksi lasta. Toki ruokaa on tehtävä ajallaan ja tiskit tiskattava, ettei astiat lopu kesken, mutta muuten meillä keskitytään toisiimme ja lapsiin enemmän kuin verhojen silittämiseen tms.
    Esikoisen kanssa mies oli kotona puoli vuotta ja minä olin töissä. Nyt käytän vanhempainvapaan minä, johtuen työtilanteesta. Pyrimme antamaan toisillemme mahdollisuuden panostaa omaan uraansa aina silloin kun se on haaveiden ja tavoitteiden kannalta oleellista, ja tämä voi välillä tarkoitta isojakin muutoksia työnjaossa. Tärkeintä ovat kuitenkin lapset ja parisuhde. Minusta I May Say on oikeassa siinä, että lapsiperheiden vanhemmille pitäis paremmin taata mahdollisuus tasapuolisesti panostamaan sekä kotiin (lapsiin) että työhön.

    Sitä olen itse (ainakin omasta mielestäni) tasa-arvoisessa parisuhteessa olevan ihmetellyt, että miksi useat tuntemani naiset ryhtyvät jo parisuhteen alkuaikoina miehelle äidiksi, joka pyykkää ja kokkaa ja hössöttää. Ja usein sitten siinä vaiheessa, kun on lapsiakin kuvioissa mukana, ei anneta miehen osallistua, naureskellaan hiekkalaatikolla muiden äitien kanssa oman miehen avuttomuudelle (en muutenkaan käsitä tätä tosi yleistä _jatkuvaa_ puolison mollaamista, mikseivät sitten vaan eroa?), ja toisaalta samalla valitetaan uupumisesta oman työtaakan alle. Jos joku sitten kertoo omasta tasapuolisemmin jaetusta arjesta, saa tosi usein osakseen naureskelua (ns. "pehmo-miehet" tuntuvat olevan kovin hassuja heidän silmissään). Itse en ikinä olisi valinnut kumppania, joka ei kunnioita minua ihmisenä sen vertaa, ettei ala survoa minun monitahoista persoonaani johonkin valmiiksi määriteltyyn naisen tai äidin muottiin. Tietenkin se myös tarkoittaa sitä, etten itse rajaa hänen tekemisiään tai olemistaan vain miehille yleisesti luvallisten asioiden tai teemojen pariin. Omat lapseni pyrin kasvattamaan niin sukupuolineutraalisti kuin mahdollista, arvottamatta "maskuliinisia" tai "feminiinisiä" piirteitä tai toimintoja toistensa yläpuolelle, vaan pikemminkin rohkeasti poimimaan molemmista ne heille ominaiset toimintamallit ja kiinnostuksen kohteet.

    VastaaPoista
  10. Ele, tasa-arvo on tosiaan suhteellinen käsite.

    Kirsi, näinhän se joissain perheissä valitettavasti menee. Naisten pitäisi itsensä myös osata vaatia oikeudenmukaista työn- ja vapaa-ajanjakoa.

    Tiiti, uskoisin että perhe Sarkomaa on joustanut ihan miestä myöten, en usko että tässä nimenomaisessa keississä on kyse varsinaisesta velttoilusta. Ministerin homma vaan on tehty sellaiseksi että perheellisen vastuuntuntoisen naisen on sitä vaikea hoitaa. Ja se on väärin.

    Anonyymi, huh. Jos järjestely sopii kaikille osapuolille niin mikäs siinä.

    Jape, mies voi hyvin helposti sanoutua irti isyysvaateista kirurgisen operaation myötä. Tosieksi, feminismi on naisten tasa-arvokysymyksiä käsittelevä liike. Ilmeisesti nämä esittämäsi kysymykset eivät ole miehille kovin tärkeitä, muutenhan näitä pohtimassa olisi jo joku komitea. Ehkä voit perustaa sellaisen itse. Lisäksi tässä jutussa oli kyse vanhemmuudesta joten se, että miehet ryyppäävät itsensä hengiltä 7 vuotta aiemmin ei oikeastaan kuulu tähän. Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, sille lienee parempiakin forumeita.

    I may say sen sijaan on asian ytimessä. Juuri näin.

    Anonyymi 14:48, kitios hyvästä kommentista! Osuva pointti tuosta naisten omaksumasta roolimuutoksesta. Olen itse ihmetellyt samaa, että mikä hormoni saa jotkut ennen ihan normaalit naiset hysteerisen kodinhoitovietin pauloihin lapsen jälkeen. Onko se ihan vaan se äitiysloman aikana tapahtuva roolijako joka jää päälle? En tiedä.

    Poistan muuten jatkossa kaikki kommentit, joilla ei ole asian kannalta relevanssia.

    VastaaPoista
  11. Jos itse hakeutuu äärimmäisen vastuulliseen tehtävään, on mielestäni turha kitistä vapaa-ajan puutteesta. Ministeriksi, aivokirurgiksi, pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi jne. on kyllä tarjolla paljon sellaisiakin, jotka ovat valmiita antamaan hommalle kaikkensa.

    Jos yksi on motivoitunut ja innostunut tekemään 70 tuntia viikossa ja toinen 35, miksi ihmeessä tärkeä tehtävä pitäisi antaa jälkimmäiselle? En ihan oikeasti ymmärrä.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi, siksi että tärkeitä tehtäviä pitäisi pystyä hoitamaan mahdollisimman heterogeeninen lauma ihmisiä eikä vain satavuotiaat äijät.

    VastaaPoista
  13. Sanot tuon ikään kuin heterogeenisyys olisi joku itseisarvo, jota ei tarvitse sen enempää perustella.

    Minä haluan, että aivoni leikkaa ja lakini sorvaa sellaiset ihmiset, joille kyseinen tehtävä on elämän ykkösasia, eikä mikään tarhakyyditysten ja kakkavaippojen lomassa sutaistava leipätyö.

    Jos se tarkoittaa, että kyseisten henkilöiden demografinen jakauma poikkeaa jotenkin väestön keskiarvosta, olkoon niin. Kunhan huipputehtävään valittu antaa hommalle kaikkensa, en voisi välittää vähempää sukupuolesta tai muista epäoleellisuuksista.

    Huipulle valikoituu joka taupauksessa varsin keskiarvosta poikkeavaa väkeä - miksi heitä pitäisi ryhtyä tasapäistämään juuri sukupuolen tai iän suhteen?

    VastaaPoista
  14. Arvon anonyymi, pahoittelen vastauksen viipymistä, perheellinen kun tuohon aikaan on jo varmistamassa seuraavan päivän työkykyään. :D Vaikka pureva kriittisyytesi saikin minut pohtimaan oman "tarhakyyditysten ja kakkavaippojen lomassa sutaistavan" leipätyötyöpanokseni riittävyyttä, päätin kuitenkin jatkaa työelämässä. Ja kun tarkemmin ajattelen, kommenttisi oikeastaan vain alleviivaa sitä että toivon todellakin minun asioistani päättävän jonkun aivan muun kuin satavuotiaan äijän - tai (perheettömän?) anonyymin. Meillä nimittäin saattaa hyvinkin olla erilaiset edustajaintressit, hyväksykäämme se tosiasia.

    VastaaPoista
  15. Jossain enmuistamissä lehdessä kommentoitiin, että on outoa, että Sarkomaalle satoi julkisuudessa niskaan "aina äiti on se, joka joustaa ja luovuttaa ja menee perheen ehdoilla" tyyppistä lokaa, mutta jos kyseisen eroilmoituksen olisi tehnyt joku miesministeri, kaikki olisivat hurranneet ja ylistäneet tätä lutuista kotirintamamiestä. Onko sekään tasa-arvoa?
    Olen Maman kanssa samaa mieltä siitä, että tässä on ensisijaisesti muokattava työkulttuuria. Mäkin olen aika varma, että vaikka olisin sisältönsä puolesta unelmaduunissani, mutta näkisin lapsia yhteensä kymmenen tuntia viikossa pitkien duunipäivien ja viikonloppuduunien ja työmatkojen takia, ei mun kantti kestäisi sitä. Ei missään nimessä sen takia, ettäkö lapset eivät saisi parasta mahdollista hoitoa toiselta vanhemmalta tai että miehen pitäis päästä toteuttamaan enemmän itseään (okei, sekin on otettava huomioon, tai puolison huomaa olevan ihmisraunio) vaan sen takia, että olisi ihan kiva nähdä lapsiaan pari kertaa ennen niiden lakkiaisiakin.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...