Täällä haisee lapsiperhe

Sarjassamme neurooseja.

Meillä on alkanut haista lapsiperheelle. Tiedätte kyllä.


Lattialle väärin päin tippuneelle paahtoleivälle.
Lauteiden alla viikon maannelle maitopullolle.
Kosteille hiekkalaatikkolenkkareille.
Patterilla kuivuville kurahanskoille.

Jonkun mielestä se on varmaan tosi ihanaa ja kotoisaa. Mun mielestä ei. Mä oon jo antanut periksi sille, että olohuoneeseen on muuttanut riemunkirjava pehmoeläintarha ja astun kerran päivässä duploon, ja että joka paikassa on hiekkaa, puuroa ja sormenjälkiä.

Tästä en tingi. Mun himassa pitää tuoksua raikkaalle ihan samalla tavalla kun antikvariaatissa pitää haista luetulle kirjalle.

Koska ikkunoita ei voi pitää enää auki yötä päivää, olen joutunut turvautumaan kemikaaleihin. Olen kokeillut sataatuhatta erilaista tuoksupotpourria, -kynttilää ja ilmanraikastajaa, mutta kaikki menettää tehonsa tosi nopeasti. Sain vinkin, että jos ne lastut kastelee, tuoksut tulee uudestaan pintaan, mutta se mun laari alkoi vaan haista vähän homeelle.

Kynttilät on tehokkaimpia, mutta hyvän aromin löytäminen on vaikeaa. Citymarketissa myydään ruskeaa kynttilää, josta tulee ihana puupinon tuoksu. Kyllä se kumisaappaan voittaa.

Löysin Kämpin L'Occitanesta huonetuoksuja. Kuvassa näkyvä pullo on "talvimetsä", joka kuulemma tuoksuu raikkaasti lumelle, havuille ja vähän joululle. Ystävä kommentoi, että nyt meillä haisee viiden tähden hotellille.

Ok. Yhdessä rautayrtti-käsisaippuan kanssa voi leikkiä, että asuukin jossain ihanassa majatalossa Provencessa ja lapset on jo teinejä. Ja viinisato on tänä vuonna runsas.