ÄOM

Huomenna on marraskuun viimeinen perjantai. Palkkapäivä. Pikkujoulut. Ja tietenkin Älä osta mitään -päivä, jolloin pitäisi viettää vuorokausi hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa. Kiva. Kyseistä päivää on vietetty Suomessa jo viitenätoista vuotena, mutta mä edelleen odotan sitä kertaa, jolloin mulla olisi aidosti mahdollisuus olla polttamatta yhtään käteistä 24 tuntiin. Tässä lienee sama ajatuksenjuoksu kuin siinä Hesarin hiilijalanjälkitestissä, herättää tarkkailemaan ostoskäyttäytymistään. Ja osoittaa, miten vaikeaa on suoda mister masterille yksi lepopäivä vuodessa.

Tämän vuoden teema on Pääsy sallittu.

Kaupunkia voisikin kutsua yhteiseksi olohuoneeksi, jonne kaikilla on pääsy sallittu, eikä kukaan ole kutsumaton vieras. Kaikilla on oikeus olla kaupungissa tai tulla kaupunkiin katsomatta ikään, sukupuoleen tai varallisuuteen. Onkin toinen asia, mitä kaupunki voi tarjota asukkailleen ja vierailijoilleen, joilla ei ole ostovoimaa tai -halua.

Tämä on ihan validi pointti, täysin maksuttomia, yhteisiä tiloja on varsinkin talvella todella vähän. Heti tulee mieleen nuorten, eläkeläisten ja lapsiperheiden kokoontumistarpeet. Itse voin hyvin istua kahvilassa, kun on varaa maksaa teepussista ja kupista kuumaa vettä neljä euroa ja paakkelssit päälle.

Huomiselle on jo nyt rahankäyttöpaineita. Ostan työmatkan varrelta yleensä aamiassämpylän. Saisin hakea suutarista korjatut saappaani. Huuto.netissä sulkeutuu yksi ihana neuletakki. Tarvitsisin bussilippuun lisää kautta. Lounassetelillä ostettu lounas on varmaan myös laskuissa mukana. Lisäksi aion ostaa yöllä taksin kotiin, tosin se saattaa mennä jo seuraavan vuorokauden puolelle. Mutta sovitaanko, että tingin vaikka snagarista.