Joko taas?

Nyt on taas pukannut kauppoihin joulukamaa ja kalenteriin pikkujouluja. Ois ne nyt ehkä voineet odottaa että Hullut Päivät on ohi. Jengillähän on vielä kesälomakin lähimuistissa, ei kukaan vielä jaksa joulusta innostua. Etenkin glögin myynnillä pitäis olla samantyyppinen rajoitettu myyntiaika kuin raketeilla, ehkä siihen ei sitten kyllästyisi jo sesongin alkuvaiheessa.

Älkää käsittäkö väärin, kyllä mä olen jouluihminen. Asteikolla 1-10 ainakin 6, jos kympissä on sellainen omatekoisia seimiä rakentava perunalaatikon imeltäjä kolmannesas polvessa. Ja silloin kun väännän joulutorttuja valmistaikinasta lähentelen jopa seiskaa. Rehellisyyden nimissä meidän maallikkojoulussa vain joulukuusi, lahjat ja Lumiukko on pakolliset - niin ja 24:n uusin tuotantokausi (ja ihana ihana Kiefer Sutinamaa). Ei meillä kuunnella mitään joulurauhan julistusta tai syödä riisipuuroa. Kuusi käydään hakemassa viimeisten muotopuolien joukosta Pohjantorin myyjältä, joka varmaan jo osaa odottaa meitä tänä vuonna. Aattona on vielä hirveä rapina käynnissä kun edellisenä päivänä tetsattu lahjavuori pitää paketoida (ns. low-profile christmas). Onneksi jouluruoat syödään anoppilassa tai mutsilla, joten niitä ei tarvitse edes ajatella. Suurin stressi tulee siitä, että muistaa tarpeeksi ajoissa tilata siivojan aaton aatoksi.

Madde-parka. Sillä menee varmaan ussantunnilla Josef, Joulupukki ja Jack Bauer pahasti sekaisin.