14.10.2008

Imetyskilpailu päättyy!

Olin jo päättänyt, että en enää tähän imetysaiheeseen puutu pitkällä tikullakaan, mutta sitten mun avautumisia viime talvena kuunnellut hyvä ystävä lähetti mulle tän Uudessa Suomessa julkaistun suht mahtipontisen tiedotteen:

Imetyksen tuki ry katsoo, että vuosikausia yhteiskunta on painostanut äitejä toimimaan tietyllä tavalla, myös vauvan imetyksen suhteen.

”Nyt 2000-luvulla tunnustetaan, että tämä tie on aiheuttanut sukupolvittain imetyskatastrofeja: ehtyneitä maitoja ja itsensä epäonnistuneeksi tuntevia äitejä”, sanoo Imetyksen tuki lehdistötiedotteessaan.

Tällä viikolla vietetään Pohjoismaissa Maailman imetysviikkoa teemalla ”Äiti on tärkeä”. Imetyksen tuki ry julistaa imetysviikon kunniaksi kaikenlaisen imetyspainostamisen ja kaikille käypien ohjeiden jakamisen tästedes pannaan. Yhdistys vaatii äitiyttä takaisin äideille lääkäreiltä, neuvoloilta, opettajilta, tavoiteohjelmilta, suositusten laatijoilta, hyvää tarkoittavilta naapureilta ja kaikilta muiltakin äitien esineellistäjiltä.

Yhdistyksen mielestä tärkeintä äitien tukemista on luottaa heihin ja antaa heidän olla rauhassa vauvojensa kanssa.

Olen sanaton. Siis todella kummallista. En tosin ole ihan varma itsekritiikin tasosta, että myöntääkö tämä yhdistys myös olleensa painostuksen asialla vai vaan muu yhetiskunta. Noh. Piti oikein mennä Imetyksen Tuki Ry:n saitille katsomaan, että onko siellä muutettu äänensävyä ihan tällaista keskinkertaista äitiäkin kohtaan. Pääsin yhdistyksen visioon asti. Siinä todettiin jotta "Imetys on luonteva osa arkea ja imettävä äiti arvostettu osa yhteiskuntaa." Sen lisäksi, että en parhaalla tahdollakaan kuvailisi sitä luontevaksi (törkeää subjektivismia harjoittaen) niin eikös tossa ole nyt tämän uuden julistuksen valossa yksi sana liikaa? Hei, on ihan perusteltua, että kyseinen yhdistys on olemassa ja jakaa nimenomaan sitä käypää tietoa niille, jotka sitä etsivät, mutta hurskastelu on tarpeetonta, oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

Mut tää oli mun vika imetysjuttu, se on lupaus. Aion huomenna blogata yhdestä ihanasta käsilaukusta.

14 kommenttia:

  1. Vakiokommentaattori tässä hei :)

    Pakko vielä todeta tähän imetysaiheeseen jotakin, sitten yritän jättää sut vähäksi aikaa rauhaan!

    Oon itse ollut Imetyksen tuen toiminnassa mukana n. neljä vuotta (rivijäsenenä vaan). Väittäisin, että yhdistyksen nimissä ei ole tänä aikana painostettu äitejä, tai ainakaan se ei ole koskaan ollut tarkoitus. Viranomaisia ja päättäjiä sen sijaan on painostettu huolehtimaan terveydenhuollon piiriin kuuluvista tehtävistä nykyistä paremmin.

    Sitä, mitä yksittäiset jäsenet tekee, ei yhdistys tietenkään voi kontrolloida. Sen tiedän, ettei yhdistyksen tavoitteena ole saada "kaikkia suomalaisäitejä imettämään" vaan saada tieto ja taito täällä sille tasolle, että jokainen äiti voisi halutessaan saada tukea ja neuvoja imetyksen onnistumiseen.

    Tutkija nojaa aina lähteisiin... Leena Hannulan väitös (2003) osoittaa, että iso osa äideistä imettää lyhyemmän ajan kuin on etukäteen suunnitellut. Syy tähän on harvoin äidissä.

    Imetystä on käsitelty mediassa aiempaa enemmän ja moni äiti on ilmeisesti koodannut näistä viesteistä ulos painostusta, koska esim. valitettavan imetysfasismi -sanan käyttö on lisääntynyt.

    Hankala aihe, yhtä aikaa niin äärimmäisen henkilökohtainen ja intiimi ja toisaalta kansanterveydellinen ja -taloudellinen. Ja puolet väestöstä vetäytyy yleensä syrjään kun aiheeseen liittyvistä asioista päätetään, mikä tekee hommasta hiukan hankalaa, kun sillä puolella tapaa olla aika paljon enemmän valtaa...

    VastaaPoista
  2. Veikkaanpa ihan lonkalta heitettynä, että kyse on siitä, että eivät enää tiedä ketä pitäisi yrittää miellyttää: äitejä, jotka eivät imetä/ole imettäneet vai äitejä, jotka aikovat imettää/imettävät. Ja kun kaikkia ei kuitenkaan voi, tekstistä tulee aina vaan toiseen suuntaan pyllistävää ja toiseen kumartavaa. Sillä se on meillä kaikilla naisissa takaraivossa: aina me välitetään siitä, mitä joku muu meistä ajattelee. Imettävä ajattelee, että varmana joku pitää ällöttävänä jos imetän julkisesti, varmana imetän jonkun mielestä ihan omituisen pitkään ja kaikki ajattelee että mulla ei ole omaa elämää jne. Ei-imettävällä/-imettäneellä on sitten omat murheensa, joita en nyt lähde arvailemaan, ne luetelkoon joku asian kokenut.

    VastaaPoista
  3. Heh, Maria mä vähän arvelinkin että sulla saattaa olla tähän sanottavaa.

    Ton yhdistyksen itseisarvollinen tehtävä on imetyksen puolestapuhuminen ja proaktiivinen tiedon jakaminen, eikä mikään "antaa äitien olla rauhassa" -asenne - ja se on ihan fine, kyllä se on paikaknsa ansainnut siinä missä mikä tahansa yhden asian yhdistys. Mutta toi "yhteiskunnasta" itsensä poissulkeminen (ilman mitään itsekritiikkiä) on ihan järjettömän tekopyhää vaikka kyseinen yhdistys käyttää suuren osan imetystä käsittelevistä julkisista puheenvuoroista.

    a, olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Tää on varmaan joku imagokampanja.

    VastaaPoista
  4. Mutta tuo "Imetyksen tuki ry katsoo, että vuosikausia yhteiskunta on painostanut äitejä toimimaan tietyllä tavalla, myös vauvan imetyksen suhteen" -virkehän on Uuden Suomen ikiomaa tuotantoa, se ei ole lähtöisin Itun tiedotteesta.

    Itu ei tiedotteessaan http://www.imetys.fi/imetysviikko2008/tiedote.html missään kohdassa implikoi olevansa yhteiskunnan ulkopuolella.

    VastaaPoista
  5. Implikoihan. :) Tässähän se lukee: "Imetyksen tuki ry vaatii äitiyttä takaisin äideille lääkäreiltä, neuvoloilta, opettajilta, tavoiteohjelmilta, suositusten laatijoilta, hyvää tarkoittavilta naapureilta ja kaikilta muiltakin äitien esineellistäjiltä." Kaikki muut yhteiskunnassa ovat siis syyllisiä paitsi kyseinen yhdistys.

    VastaaPoista
  6. No voi ryökäle, eihän tässä tuu työnteosta mitään :D

    Minä taas näen sen niin, että yhdistys on itse monissa noissa rooleissa joita luettelee, eli mm. opettaa, laatii tavoitteita ja normeja ja pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon. Eli ei suinkaan yritä eristää itseään "syntipukeista".

    Ja myöhemmin tiedotteessa, kun ohjeistaminen julistetaan pannaan, annetaan selvästi ymmärtää että sitä on itsekin harrastettu. Neuvojen antamisen rajaaminen tilanteisiin, joissa niitä pyydetään on selvä osoitus muutoksesta, jotakin aiotaan tehdä toisin kuin ennen, oletusarvona tietenkin että tällä pyritään johonkin parempaan. Tämä on osoitus itsekritiikistä, eikö?

    (En muuten itse ole ollut tätä tiedotetta laatimassa, eli en nyt yritä puolustaa omia sanavalintojani :)

    Nyt voisi joku kriittisen diskurssianalyysin taitaja tai lingvistikko ottaa kantaa? :)

    VastaaPoista
  7. Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan!
    Saatuani 1. lapseni, Imetyksen tuki ry:n kaksi edustajaa tuli OYS:ssa huoneeseeni kun olin aloittamassa ensimmäisiä kertoja imetyksen. Kysyivät saavatko tulla sisään ja minä menin lupaamaan. Toinen heistä melkeimpä välittömästi ilmoitti että imetän väärin ja tarrasi nänniini kiinni. Olin suoraan sanottuna kauhusta sanaton. Sain kuulla hyvin tiukkaan sävyyn imetyksen tärkeydestä ja siitä kuinka tuhoan lapseni, jollen imetä täyspäiväisesti vähintään 9 kk. Tämä ensitapaaminen kyseisen yhdistyksen kanssa oli kuvottava.
    Toisen lapseni saatuani, huoneeseeni pöllähti taas kaksi yhdistysaktiivia, jotka kertoivat hoitajan ilmoittaneen (!!!) heille minulla olleen vaikeuksia 1. lapsen imettämisessä. Taas kerran syyllistivät oikein urakalla, kunnes ilmoitin heille että eivät ole tervetulleita huoneeseeni.
    Jos/kun saan 3. lapsen, laitan oveen lapun, missä kiellän ketään imetysfasistia näyttämään naamaansa.
    Mielenkiintoinen tämä heidän tiedoitteensa! Voisivat analysoida omaa toimintaansa.. Kerrottakoon vielä että kummankin lapseni kanssa imetys on sujunut vallan mainiosti alkukankeuden loputtua parissa päivässä.

    VastaaPoista
  8. Anu W: todella ikäviä kokemuksia sinulla. Olen pahoillani puolestasi siitä, että jotkut ovat esiintyneet yhdistyksen edustajina ja käyttäytyneet noin tökerösti tuoretta äitiä kohtaan. Se ei missään nimessä ole yhdistyksen eettisten ohjeiden mukaista!!

    Mitä yhdistyksen tehtävään tulee, niin se lukee yhdistyksen säännöissäkin: "Yhdistyksen tarkoituksena on edistää, tukea ja suojella imetystä ja imetysmyönteisiä asenteita yhteiskunnassa. /--/ Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys voittoa tavoittelematta
    - järjestää ja ylläpitää äitien tukiryhmiä ja puhelinpäivystystä
    - kouluttaa äitejä ja ammattilaisia
    - harjoittaa julkaisutoimintaa sekä jakaa käytännön tietämystä ja tieteellistä tutkimustietoa
    /--/
    - valvoo imetystä suojelevien markkinoinnin rajoitusten toteutumista"

    Yhdistyksen tehtävänä ei ole käännyttää ja painostaa kaikkia äitejä imettämään, ja jos tuo tehtävä noin tulkitaan, niin kyllä syy siihen on silloin tulkitsijassa itsessään.

    Tukea ei voi jakaa pakolla. On päivänselvää, että kaikki eivät halua imettää. Tätä valinnanvapautta tuo Imetyspäivän tiedote kuuluttaa. Ei sitä, että jokaisen on hampaat irvessä imetettävä, kun niin kerran suositukset sanovat. Tarkoituksena on myös kertoa, että jos tukea haluaa, sitä on mahdollista saada nimenomaan kysyjän lähtökohdista. Eivät imetystukiäidit marssi satunnaisen äidin luo ja ala paasata imetyksestä kuin jotkut Jehovan todistajat tai mormonit. Jos he niin tekevät, he eivät ole yhdistyksen imetystukiäitejä eivätkä näin ollen noudata eettisiä sääntöjä.

    Tiedotteen tarkoituksena on kumartaa äideille: äidit tuntevat lapsensa parhaiten, ja äitejä pitäisi tässä asiassa kuunnella, ei niitä lääkäreitä tai naapurintätejä, jotka puhuvat mitä sattuu sylki suuhun tuomaan. Kun imetyksestä on olemassa näyttöön perustuvaa tietoa ihan samalla tavalla, kuin esim. haavanhoidosta. Miksi imetyksen ollessa kyseessä tuo näyttöön perustuva tieto kuitataan sanahelinänä, kun taas haavanhoitoon liittyvä näyttöön perustuva tieto on täysin oikeaa?

    Olisi aivan mahtavaa, jos jokainen äiti voisi hyvällä omallatunnolla imettää haluamansa ajan, oli se sitten viikon tai viisi vuotta. Kommenteista päätellen olemme valovuosien päässä tuosta toivetilanteesta... valitettavasti.

    VastaaPoista
  9. Tämä oli epäilemättä yhdistyksen puheenvuoro. :D

    Mitä viimeiseen lauseeseen tulee: ottakaa tilanne haasteena, eipähän hommat lopu. Turha täällä marmattaa että jengi ei tajua mitä te teette.

    VastaaPoista
  10. Imetys on sekä terveydellisesti että emotionaalisesti hyvin tärkeää, ja on sääli, jos kaikki äidit eivät välitä siitä. Mutta syyllistämällä ei saa muutosta asiaan. Itseltäni ei tullut tarpeeksi maitoa ja neuvolassa painostettiin täysimetykseen, vaikka vauva kärsi nälkää. "Ei sitä maitoa sitten tulekaan, jos et imetä!" Voi jeesus! Lopulta lääkäri määräsi mustaa valkoisella ja sekä lapsen että äidin elämä parani huomattavasti, kun sain hyvällä omallatunnolla antaa lisämaitoa tölkistä.

    Imetys ei ole ollenkaan niin helppo ja luonnollinen juttu kuin luulisi - vaikka minäkin pidän itseäni hyvin luomuna ja valistuneena ja kokeilin varmasti kaikki konstit. Ilman lehmien apua lapseni olisi kuollut nälkään. :-)

    VastaaPoista
  11. Olisin voinut kirjoittaa Anu W:n kertoman lähes sanatarkasti itse. Minäkin kohtasin esikoisen synnytettyäni sairaalassa vielä ollessani vastaavaa kohtelua. Nänniäni nyhdettiin, imetysosaamistani ja -asentoani haukuttiin ja kaupan päälle vielä ilmoitettiin, ettei vauvanikaan osannut imeä. Itsetuntoni äitinä ja imettäjänä poljettiin jonnekin maanrakoon jo toisena päivänäni äitinä oloa. Ainoa ero Anun tekstiin oli se, että imetysväen tilalle tekstiin pitäisi vaihtaa "osaston lastenhoitaja". Onneksi itse sain myöhemmin parempaa ohjausta muualta, asiansa osaavilta vapaaehtoisilta.

    VastaaPoista
  12. Mikä mussa on vikana kun en samaistu tähän keskusteluun en sitten ollenkaan? Mitä ihmettä te vouhkaatte - puolin ja toisin.

    Yhden lapsen olen saanut pykättyä ja imettänyt tuskaillen ja välillä nauttien. Ensin ei maitoa tullut ja sitten tuli turhankin paljon. Imetystuen sivuilta olen saanut tarvittaessa sopivasti tukea omille ajatuksille, mitään painostusta ei ole ollut - paitsi synnärillä kun maito ei ottanut noustakseen, tosin itsehän olin Haikaranpesän valinnut eli ei auta huudella sinnekään päin. Lisämaidon antamisesta tuossa vaiheessa olisin ollut kiitollinen, kaikesta huolimatta. Eihän se tarkoita sitä, ettei ikinä enää aio imettää.

    VastaaPoista
  13. Näin jälkikätten ajateltuna en ymmärrä, että miksi ihmeessä väkisin jaksoin imettää niinkin pitkää kuin lähes 7 kk.

    Rintani olivat jatkuvasti kipeät ja arat ja kuumottavat maidonylituotannon takia. Sain jatkuvasti tasapainoilla pumppamisen ja syöttämisen kanssa. Tai sitten siedin ylipinkeitä rintojeni, joita en aina uskaltanut pumapata ylituotannon lisääntymisen takia.

    Imetyshetket eivät suinkaan olleet nautinnollisia, vaan paitani ja imetystyyny olivat aina tahmeita, vaikka mitä rättejä olisi laittanut alle. Lapsi tykkäsi potkia aina imetyksen aikana tiukkoja potkuja vatsaani, vilkas kun oli/on. Ihanaa äiti-lapsi -läheisyyttä.

    Iltaimetykset kestivät 3kk kohdalla klo 19-22, joskus tunti yhteen mittaan ilman taukoa.
    Muksu puklasi aina puolet maidoista kaarioksennuksena ulos päälleni. Korvike sen sijaan pysyi aina sisällä.

    Mattomme, sohvamme, tukkani ja paitani haisi jatkuvasti piimältä superpuklaamisen takia.
    Rintani venyivät koosta B kokoluokkaan herranjumala eli DD. Jumppamisesta tai juoksemisesta ei maitokannunaisena tullut yhtään mitään, sattui. Imettävänä olin aina sidottu vauvaan etenkin kaikki illat klo 19-22.

    Olin aivan puhki. Sain voimani takaisin vasta, kun imetys alkoi vähentyä. Yöllä heräsin usein siihen, että rintani olivat taas tehneet tahmean lammikon alleni, vaikka pidin suojia ja rintsikoita yölläkin. Seksin aikana, silloin harvoin kuin sitä oli, alkoivat rintani herua hysteerisesti. Se siitä vähäisestä tunnelmasta.

    Voi olla, että seuraavan muksun kohdalla imetän max 1 kk. Ja sanon jokaiselle äidille, joka tuskailee imetyksen jaksamisen kanssa, että anna itsellesi vähän armoa...

    VastaaPoista
  14. Vertailun vuoksi vielä täältäkin! (Toivottavasti en vaikuta siltä, että tässä nyt mitään imetyskilpailua haluan jatkaa..) Olen imettänyt kohta vuoden. Siitä saan kiittää 1) alun sitkeyttäni, 2) toimivia (mutta ei liian toimivia) tissejäni, 3) haluani jakaa näitä tuntejakin kestäviä verkkaisia hetkiä vauvan kanssa sekä (mikä tärkeintä) 4) poikastani, joka ei juurikaan ole puklaillut kuten anonyymin vauva. Jos yksikin näistä neljästä kohdasta olisi ollut toisin, voi olla, että vauva olisi kasvanut korvikkeella. Ja mitä sitten, jos olisikin?

    Vielä kohdasta 1) eli sitkeys. Kaikkien tulevien ja juuri synnyttäneiden äitien pitäisi saada tietää, että imettäminen voi olla ALUKSI KARMEAA! Miksei tätä kerrota neuvolassa tai jossain? Heti synnärillä nännit olivat verillä ja rasvasin niitä jos jonkinmoisella linimentillä. Kestin kaksi viikkoa kipua, ja ajattelin, että kohta saa riittää, imetys on ihan yliarvostettua. Kunnes yhtäkkiä kipu loppui. Nännit oli sisäänajettava :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...