Flashbackejä lapsuudesta

Lapsi veti viikonloppuna keilat hiekkalaatikolla niin, että suu meni täyteen hiekkaa. Siinä pyyhkiessäni hihansuulla Skidin naamaa, huomasin itsekin sylkeväni jostain empatiasta.

Tuli flashback. Hiekka ei millään lähtenyt omasta naamasta pois, kaksi hihansuuta ei riittänyt puhdistamiseen. Toinen muisto hyökkäsi heti perään: oli kiva piehtaroida hiekkaan itselleen hyvä kuoppa ja maata siinä selällään liikkumatta. Siitä olisi vaikea päästä pois.

Rupesin miettimään, mitä muita muistikuvia lapsuudesta olisi tulostettavissa mieleen. Parissa päivässä oli pinnalle kaivettu jo monta.

Pukeminen. Etenkin sen vaivalloisuus. Ulkona oli muuten hiki, mutta näpit oli aina jäässä. Koska lapaset oli märät ja ne poistettiin oma-aloitteisesti heti kun silmä vältti. Sukkahousujen (sellaisten paksujen froteisten) haarakiila roikkui aina puolivälissä reisiä. Paita oli usein väärinpäin ja se lappu kutitti kurkkua.

Ruokailu. Kun maitolasiin puhalsi kuplia, oli syytä tehdä se niin, ettei mutsi huomannut, koska se oli ruoalla leikkimistä ja selkeä no-no. Silti me puhallettiin broidin kanssa ja naurettiin hysteerisesti, kun toinen sai kunnon pöristelyllä maidon lentämään nenään asti. Tuoksuja on valtavasti, mutta vahvin on mummolan ovelta kasvoille lyövä paistettu sipuli tuoksu, joka toivon mukaan liittyisi nakkikastikkeeseen. Ja tyhjennetylle murolautaselle jäänyt maitotilkka, jossa lepäsi paljon sulamatonta sokeria.

Muistan myös elävästi sen, millaista oli olla lyhyempi. Aikuisen kädestä ei voinut pitää loputtomiin kiinni oman käden puutumisen takia, piti vaihtaa puolta. Faijan kengät, sairaan isot. Niillä oli kiva kompuroida sisällä. Ja aina oli jonkun perse naaman edessä - haittasi muuten huomattavasti vähemmän kuin nykyään.