Olen joutunut työni puolesta tutustumaan johtamisteorioihin ja organisaatioihin. Valaisevaa. Varsinkin jos näitä teorioita yrittää soveltaa kotioloihin. Let's see.
Olen osa-aikainen (illat, yöt ja viikonloput) työntekijä kolmen hengen voittoa tavoittelemattomassa yrityksessä, joka on ns. ylhäältäjohdettu sekä hieman lineaarinen (ketjuttunut). Bisneslogiikan ymmärtämistä vaikeuttaa se, että yrityksen hallitus, toimitusjohtaja ja asiakas ovat sama, alaikäinen henkilö, mikä todennäköisesti on syynä siihen, että yhtiökokousprosessista löytyisi huomautettavaa.
Sovellettua organisaatiomallia on vaikea päättää. Kyseessä lienee tiimi- tai projektiorganisaatio, mutta ei puhtaasti kumpikaan. Yrityksen tuotannossa on kaksi työntekijää. Toinen on 100%:sti asiakaspalvelussa (mikä tarkoittaa pääjohtajan henkilökohtaisena assistenttina toimimista) mutta toinen käyttää työajastaan 50% talousosastolla.
Yrityksen myynti on reaktiivista ja uusasiakashankinta retuperällä: toistaiseksi yrityksen kaikki voimavarat keskitetään tämän yhden asiakkaan palvelemiseen, mikä ei ole perusteltavissa millään liiketaloudellisella järkisyyllä.
Yrityskulttuuri on jäykkä ja konservatiivinen. Tasa-arvosuunnitelmaa ei ole, eikä tämän pääjohtajan aikana tulekaan. Yrityksen arvot on määritelty epäselvästi ja ne vaihtelevat viikoittain, mutta yleensä niihin kuuluu puuron sylkeminen ja Muumi-kirja. Työntekijöiden bonusjärjestelmää ei ole, palkkakehitys on surkea, ylitöitä teetetään jatkuvasti eikä lomia kerry työlainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lisäksi palautteen perusteella molempiin työntekijöihin ollaan erittäin tyytymättömiä.
Vaikka olen vaarassa saada kenkää lähes joka päivä, olen jostain syystä motivoitunut. Katson varmaankin, että ahkera työni palkitaan ja jonain päivänä pääsen osakkaaksi, vaikka historia on tulvillaan pelottavia esimerkkejä tärähtäneistä johtajista, jotka saattavat nimittää vaikka hevonsensa kenraaliksi. Todennäköisesti minut sivuutetaankin optio-ohjelman loppumetreillä. Johtajan suosikit lienevät mummi ja myyrä.
:) Kiitokset jälleen loistavasta tekstistä. Se on niin tuota! Se on sitä vielä silloinkin kun johtajan paikalla istuu kaksi jo hieman varttuneempaa vaativaa persoonaa.
VastaaPoistaEipä kestä. :) Teillä onkin mielenkiintoisempi asetelma, koska myös näiden kahden johtajan välillä vallinnee jonkinlainen nokkimisjärjestys. Tässä olis organisaatiopsykologeille työsarkaa. ;)
VastaaPoistaTaas osui ja upposi! Myös meillä keskitytään yhden johtajan tyytyväisenä pitämiseen ja kaikesta ponnistelusta huolimatta suosikit ovat (kuinka ollakaan) mummi ja myyrä!
VastaaPoistaLisäisin vielä tähän: vaikuttaa siltä, että varsinkin nuoret johtajat (meidän yrityksessä johtaja ollut töissä vajaan vuoden) polkevat työntekijöiden oikeuksia oikein huolella. Aina ei pääse syömään eikä vessaankaan työpäivän aikana (ainakaan yksin) eikä työvuorolistoja todellakaan jaeta ajallaan kahdeksi viikoksi eteenpäin!
VastaaPoistaAnna k. Niin epäreilua. Ja missä on luottamusmies?!
VastaaPoistaa, olen kuullut että tilanne ei parane ajan myötä. Johtajien työsuhde-edut vievät monen firman lähelle konkurssia!