Lähes sankari siis itsekin

Mä olen ihan poikki tosta viikonlopusta. On takuuvarmasti ihan yhtä uuvuttavaa olla huoltojoukoissa kuin juoksemassa. Onneks huoltojoukoille kuului yhtä lailla aurinko, sauna, suklaat, suolapähkinät ja palautumisoluet.

Kaikki on tivannu multa tänään et miks vanha yleisurheilija ei itse juossut. Hoh. Mä en näe mitään pointtia juosta kilometrikaupalla satojen hikisten ja huohottavien ihmisten kanssa, mutta voin hyvin kannustaa niitä jotka kokee että se on tarpeellista. Lisäksi

1) ..en ikinä aio vetää aamiaiseksi kylmäsavulohipastaa, voi yrjö.
2) ..mä en todellakaan laita jalkaani mitään niheitä trikoita, jotka on muotoiltu korostamaan persläskejä ja appelsiini-ihoa,
3)..tai hopeakultakimalteisia Asicseja. Noiden katsomisestahan tulee sokeaksi. Jos pikkupojille ei tehdä vaaleanpunaisia vaatteita niin miks aikuisille miehille tehdään tällaisia? Onks homovaara jo ohi?
4) ..mä en pysty käyttämään mitään korvalappustereoita, koska mun korva-anatomia ei sovi niihin tulppiin. Voin siis valita kuolla joko tylsyyteen tai aivoverenvuotoon,
5) ..ja jos löytäisinkin jonkun korvakäytäväystävällisen laitteen, en ikinä löytäisi siihen musiikkia. Siis hyvää musaa kolmeksi tunniksi! Finns inte. Jonkun pitäisi juontaa mulle omaa ohjelmaa.
6) ..sanomattakin selvää että kuka helvetti nyt sateessa / kylmässä / tuulessa juoksisi. Sehän olis hölmöä.

Jos siis joku ratkaisis nää kaikki ongelmat niin sitten tietty lähtisin, no problem. Vaikka oon synnyttänyt ihan vähän aikaa sitten ja just lopettanut imetyksen. Kunnostahan tää ei jää kiinni. Eikä varsinkaan asenteesta.