Tietoa mainostajalle ›

25.9.2008

Lasikaton koputtelua

Taloussanomissa oli lyhyehkö artikkeli sinänsä paskasta tutkimuksesta, kuinka naisjohtajilla on edelleen pääkoppa kuhmuilla jatkuvasta lasikaton paukuttelusta. Tutkimuksen mielenkiintoisin osuus oli se, mikä ei selvinnyt. Miksi näin tapahtuu?
Koulutus, ikä, työkokemus tai ammatti vaikuttivat heidän mielestään yllättävän vähän johtotehtäviin valikoitumiseen.
Varsinainen uutinen. Tämähän on havaittavissa melkein jokaiselta työpaikalta. Esimiehinä ovat järjestään talon vanhimmat kääkät, jotka on kertaallen joskus 70-luvulla ujutettu jollekin "tulos tai ulos" -kurssille. Ihmissuhdetaidot tarkoittavat näille tyypeille lähinnä sitä kerrotaanko potkuista tekstarilla vai sähköpostilla.

Tutkimuksessa selvisi myös, että naisen työuran alku määrittää sen, mihin ammattiin hän päätyy, mutta itse syy ei selvinnyt. Oletan että se ei kuulunut tutkimuksen scopeen.

Tässä saattaa olla taustalla se, että nainen ei mielellään ole tyhjän panttina vaan tekee *jotain*, ei sillä niin väliä onko koulutusta vastaavaa kunhan saa osallistua ja olla hyödyllinen, vaikka sitten assanvessankassana. Tämä tietysti johtaa siihen, että oma ammattitaito ei kartu ja jää paitsi työpaikan järjestämästä jatko- ja täydennyskoulutuksesta, mikä taas saa cv:n näyttämään nuhaiselta. Ja siitä sitten taas seuraa se, että sitä kunnon duunia ei löydy myöhemmässäkään vaiheessa ja nuoremmat menee ohi oikealta ja vasemmalta. Sitten kolmikymppisenä oletkin jo satavarma äityslomailija.

Miksi se tutkimus ei keskittynyt siihen, millaiset miehet ja naiset sitten pärjäävät? Mitä keinoja pitää käyttää, että saa unelmiensa duunin jossa on mahdollisuus viihtyä ja kehittyä? Millaisella terällä se lasikatto särkyy? Täh?

Luoja tietää, että tällä humanisti-dropoutilla on vissiin käynyt helvetillinen tuuri.

Ps. Kannattaa lukea myös ne kommentit, jos aivoverisuonet kestää. Tässä näkyy hienosti se, mitä anonymiteetti internetissä tarkoittaa. Voi olla ihan kuinka typerä tahansa ja selvitä rangaistuksetta.

4 kommenttia:

  1. tuommoisen tutkimuksen näkisin minäkin mielelläni. semmoisen, missä tutkitaan mikä niitä menestyviä yhdistää.

    omakohtaisesti sanoisin naisten urakehityksen esteenä olevan juuri sen kiltin uhrautumisen ja työpaikan äitimisen, tyyliin "no jos minä nyt sitten teen tämän paskaduunin teidän puolesta". sitten onkin leimautunut siihen paskaduuniinsa lopullisesti, koska se on ainoa asia mitä on tehnyt eikä kukaan muu siihen tehtävään erityisesti halua. hyvät duunit on sillä aikaa menneet niille, jotka ovat suoraan niitä osanneet itselleen vaatia. (ja tämä siis koskee jo ihan urakehitystä työpaikan sisällä, ei pelkästään siivooja - management consultant -loikkausta).

    hrr. toivottavasti ketään noista anonyymeistä ei ole esim. mun pomo... eipä tosin oikeassakaan elämässä pelkästään typeryydestä rangaista (harmi sinänsä).

    VastaaPoista
  2. Amerikkalainen, (mutta) naseva perusopus antaa joitain vinkkejä karikoissa luovimiseen:

    Lois P. Frankel: Kiltti tyttö ei pääse pomoksi

    http://plaza.fi/ellit/tyo-ja-yhteiskunta/tyo-ura/kiltti-tytto-ei-paase-pomoksi

    Ps. Kiitos, romsku tuli, nyt ei tarvita kuin hetki aikaa sen avaamiseen :)

    VastaaPoista
  3. Tiiti, juuri näin!

    Liza Marklundin ja Lotta Snickaren yhteisteos Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan on myös todella valaisevaa luettavaa femakkohampaan kolotukseen. Mä sain siitä aika monta ohjenuoraa työelämääni.

    Polly: toivottavasti aika löytyy. ;) Kertokaahan muutkin kirjapalkinnon voittajat oliko mistään kotoisin?

    VastaaPoista
  4. Kiitsa kirjasta, mä en tosin ole ehtinyt vielä tutustua siihen. L. Åbergin Johtamis- ja organisaatioviestintä tulee muuten mustasukkaiseksi.
    Frida näkyi sellailevan sitä yksi päivä, mun pitää kysyä siltä.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...