19.8.2008

Ylpeänä häpeää

Täällä Tapiolassa 10-vuotiaan näköiset lapset näyttäis pääsääntöisesti ajelevan (vanhempiensa) Saabilla tai citymaasturilla. Mitä tapahtui ensiautokulttuurille? Mun nuoruudessa upouuden ajokortin haltija sai käyttöönsä jonkun liiterin perukoilta kaivetun, ruosteisen perintökalun, jolla ei uskaltanut taittaa 10 kilometriä pitempää matkaa. Mun eka auto oli Opel Kadett -88. Siitä putosi pakoputki heti alkuun ja se piti kammottavaa pörinää, kun mulla ei ollut varaa korjata sitä. Jos ajoi alle 60km/h pörinä oli siedettävää, mutta sai aika paljon keskisormea motarilla.

Mun miehellä taas oli suhteemme alkuaikoina käytössään isoisältä peritty harmaa Datsun Cherry vuosimallia -82, kolhuinen ja jeesusteipillä paikkailtu koliseva rötiskö, jonka olis voinut käynnistää mun fillarin avaimella. Ja se homeisen vaahtomuovin haju! Siinä oli kuitenkin yksi hyvä puoli. Isoisällä oli ollut käytössä invaliditunnus, jonka pojat oli bonganneet hanskalokerosta, sillä kun heltiää Helsingissä miellyttäviä parkkipaikkoja. Tätä iloa jatkui siihen asti kunnes anoppini tajusi auton suosion syyn ja takavarikoi sen tunnuksen.

Mä muistan ikuisesti kun olin yks aamu menossa palaveriin ja mies lupas heittää mut. Sinä aamuna Cherrystä ei jostain syystä mennyt ovi kiinni ja mun piti roikkua siinä sisäkahvassa koko matka kunnes se kahva lähti irti. Mun kollegat oli kaukaa jo kauhistelleet että kuka hullu uskaltaa ajaa tollasella paukkuvalla vessalla ja meinas kuolla nauruun kun mä kömmin kädet krampissa sieltä ulos ja hakkasin sitä teipattua ovea kiinni jossain InWearin housupuvussa, läppäri olalla.

Toinen hauska välikohtaus sattui kauniina pakkasaamuna. Cherrystä ei auennut kuin takaluukku vaikka lukkosulalla oli läträtty jo tunti. Ei siinä mitään, pääseehän sieltäkin sisälle, mutta kun sitä luukkua ei saanut kiinni sisäpuolelta. Mä kuitenkin kömmin sieltä sisään ja sain veivattua auki kuljettajan puolen ikkunan. Näin mies sai suljettua takaluukun ja pääsi itse sisään. Matkalla mun duuniin tajuttiin, että jos jompikumpi ovi ei pikkuhiljaa aukea, me ollaan pulassa: pääseehän siitä ikkunasta kulkemaan, mutta sitä ei saa kiinni ellei toinen sisällä. Onneksi 200 m ennen mun duunia pelkääjän puolen ovi aukes ja huokastiin helpotuksesta.

Jos Matilda joskus maailmassa saa ajokortin (edellyttäen että autoilu on vielä sallittua), mä ostan sille jonkun Cherryn hengenheimolaisen. Kaikilla on oikeus hävetä ylpeästi ekaa autoaan.

7 kommenttia:

  1. Superhauska muistelo!

    vm. -81 Ford Fiesta, 1,1 l, taivaansininen kapistus oli minun ensimmäinen autoni. Sain sen äidiltä yo-lahjaksi. Siinä oli pyöreä vaihdekeppi ja kasettisoitin roikkui kahdella ruuvilla heiluen eestaas koko ajan.
    Kulki pyhällä hengellä tankin ollessa tyhjä (sitä se oli usein)
    Se oli ihana auto se.

    Hanna

    VastaaPoista
  2. se on se turvallisuus joka painaa nykypäivänä niin paljon, että kakarat ajaa vanhempien autoilla.

    meidän eka oli honda civic, ikivanha ja ikirikki.

    VastaaPoista
  3. Mulla eka auto oli ihana kirkkaankeltainen kupla vuosimallia -72. Sateella piti muistaa laittaa kumpparit jalkaan kun pohja oli sen verran mätä. Onneksi kaverilla oli lämmin autotalli jossa välillä kuivattelin kyseisen menopelin... ei ihan päässyt homehtumaan ;)
    t. mimmi63

    VastaaPoista
  4. Hehee :D Mä en valitettavasti pääse tällasiin muisteloihin mukaan, kun Hgin kantakaupungin ja HKL:n kasvattina ajoin ajokortin vasta...hui....30-vuotiaana (lähinnä sen takia kun silloinen poikaystävä valitti, että joutuu aina lomamatkoilla olemaan kuskina - sitten kun se ajokortti oli takataskussa, niin se suhdekin kyllä kariutui - mä arvasin, ettei ois kannattanut ajaa sitä korttia. Tosin loppujen lopuksi asiat menikin ihan mukavasti ;) ) :D Eka auto olikin sitten reteesti jo firman leasing ;) Mutta jos Bella sen ajokortin ajaa joskus 18-veenä niin enköhän mä sillekin jotain turvatyynyllistä automallia kuitenkin... ;)

    VastaaPoista
  5. Ihania muistoja tää kirvoittaa! Kadetissa oli mahdoton kuunnella radiota/kasetteja noista em. syistä johtuen, joten en tee sitä edelleenkään. Sittenhän mä ajoin sen katolleen vitostiellä. Ilman turvatyynyjä, joten kynsi katkes. ;) Madde saa väkisinkin jonkun turvallisemman auton sillä noi meidän sukupolven kotterot lienee bygones 17 v päästä. Hengenheimolaisuudella viittaankin kevyisiin ruostevaurioihin sekä persoonalliseen käyttöliittymään esim sisäänpääsyn kanssa.

    VastaaPoista
  6. Mun eka auto, joka palvelee edelleen hyvin uskollisesti, on melkosen turvallinen, mutta kuitenkin "vanha" Volkswagen Passat vm -91. Autosta on pohjasta hitsattu tasan kerran yksi pieni reikä umpeen ja ikäisekseen vähän ajettu (vajaa 350000) menopeli kulkee eteen ja taaksepäin ihan sujuvasti, joten ei olla vielä päästy näissä "huipputuloissamme" siihen lopputulokseen, että autoa pitäisi vaihtaa. Minä kun en mitään pikkukirppua ota, kun kunnon kokosella autolla oon ajanut :D ja kortti on ollut taskussa tosiaan 3 vuotta, isin auto on lainassa tarvittaessa, mutta sekin on passat vm -96. En oo siis hirveemmin uuden karheiden autojen makuun päässy, anoppi ja appiukko kun eivät oo yhtä poikkeusta lukuun ottamatta meille autoaan lainanneet...

    VastaaPoista
  7. Mun eka auto oli vm-81 ihana musta Toyota Tercel, oikein pikku ampiainen (ihan ite ostettu omilla kesätyötienesteillä, hurjat 3000 mk). Kiihtyi hyvin, mutta sillä ei sopinut ajaa yli 90 km/h kun alkoi ratti vatkaamaan, siinä oli aurauskulmissa varmaan jotain.

    Ovenkahvat jäi jumiin ovien sisäpuolelle, ja siitä alta piti aina paukauttaa nyrkillä että se tupsahti takas alas > että sai ovet kiinni. Siinä alkoi olemaan kuskin puolella aikamoinen lommo kahvan alapuolella..

    Niin ja siinä meni joskus stereovirittelyistä joku oikosulku, oikein tussahti savun kanssa, niin piti laittaa takavalot oman vivun taakse kun valokatkaisijasta eivät enää toimineet.

    Oli siinä joskus pakoputki pikkasen irrallaankin, rautalangalla hephepvirityksellä sitten aikansa takaa kiinni. Mukavat äänet.

    Se oli ihana auto..
    *huokaus*

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...