Win-win

Mama on vähän väsynyt. Viettäkääpä itte koko päivä jaloillanne markkinahumussa ihmisten lompakoille kurkkien. Tuplasin kuitenkin tän kuun tulot! Ei vallan vaikea homma, mutta oon silti aika tyytyväinen. Onhan tää kirppistely kuitenkin yleishyödyllistä toimintaa, moni vaate pääsi uuteen kotiin ja bonuksena mulla oli hauska päivä, joka alkoi sillä, että parkkeerasin farmaria puolisen tuntia niin ahtaaseen koloon, että jouduin tulee takaluukusta ulos. Yksi läheltä piti -tilannekin oli. Spritzerit oli vaarassa laimentua, kun alkoi ripotella vettä, mutta onneksi se loppui ennen kuin ehdimme soittaa hätäkeskukseen.

Saldo oli siis hyvä. Ainoa muistelopostauksen kaupaksi mennyt artikkeli oli ne Giustin kengät. Noin satavuotias rouva ihastui niihin ja vinkkasin sen kummempia ajattelematta, että niissä on hyvää mieskarmaa. Se varmaan arvosti sitä kovasti ja lähti heti bingoon. Se nahkatakki jäi tietty himaan (unohdin pakata sen takas säkkiin kuvauksen jälkeen), ja se jakkupuku roikkui koko päivän tangossa, oranssia valoaan loistaen. Ainoa, joka kyseli hintaa oli joku teinari, joka hihitteli kaverinsa kanssa jostain naamiaisista. Olin hivenen närkästynyt ja taisin ilmoittaa hinnaksi 50€. Pääsin kuitenkin eroon mitä kummallisemmasta tavarasta. Kauppansa teki musta kattokruunu, josta puuttui se sähkötekninen osa, jolla se kiinnitetään virranjakeluun. Düssedorfista Helsinkiin matkustamossa raahattu räikeä maisemataulu, josta oli lasi rikki. Valaiden ääntelyä sisältäneen cd:n osti raskaana ollut rouvashenkilö, joka antoi koiransa valita pöydältä jotain - turri valitsi hienosti. Sitten joku virolainen tytsy osti mun plääkät (siis futiskengät), koska se luuli, että ne on jotkut sauvakävelyyn suunnitellut spessupopot. En viitsinyt korjata enää siinä vaiheessa päivää, taipuu se munkin moraalini. Laukkujakin meni ihan kivasti, erityisen iloinen olin päästessäni eroon yhdestä Bangkokista ostetusta aidosta feikki Gushista. Viime töikseni myin sinkkuboxini ruokapöydän tummalle herrasmiehelle, joka tarjosi siitä kolme euroa.

Ainoa kaivelemaan jäänyt kommentti tuli yhdeltä kankkusessa vaeltaneelta saluunaruusulta, joka oli sitä mieltä, että mulla on tosi paljon sen näköistä vaatetta. Auta armias. Se pimatsu kuitenkin päämäärätietoisesti poimi siitä pöydältä kaikki mun Pariisin ja HongKongin tuliaiset ja maksoi niistä mukisematta 10€ kpl: viininpunaisen pitsiröyhelöpaidan ja mustan helmin ja paljetein kirjaillun pitkähihaisen poolon, jotka ei kumpikaan satavarmasti mahdu sille. Sheesh. Näen itseni uusin silmin.

Ps. Näen myös tosta kuvasta itseni sen verran uusin silmin, etten ikinä enää pukeudu vaakaraitaan. Toi kuvan paita lähtee seuraavaan erään, jos MC Mystinen Hoo ottaa mut vielä mukaan. ;)