Vuotta aiemmin osa 4/4: Alku

Jatkoa edellisestä.

Minua palauteltiin entiselleni kaksi tuntia. Pyörryin kaksi kertaa yrittäessäni nousta ylös. Nauratti, en ollut koskaan aikaisemmin pyörtynyt. Olin menettänyt arviolta 600ml verta, hemoglobiini oli tasan sata, verenpaine 50/100. Sain sen jälkeen maata sängyllä ihan rauhassa.

Transsi katkesi, kun kätilö toi ruokaa ja ilmoitti, että nyt pitäisi aloitella imetystä. Tirskahdin. Olin jo etukäteen pahoillani epävieraanvaraisten rintojeni puolesta - ei sieltä tule mitään, ei ole koskaan ennenkään tullut. Mutta uusi sinnikäs elämä ei epäröinyt vaan tarrasi kiinni. Kerrassaan omituista. Onneksi se tuntui tietävän mitä teki.

Valoa kajasti jo ikkunoista, kun siirryimme kuumaan perhehuoneeseen. Vuorokaudenajalla ei ollut merkitystä, väsytti mutta en voinut mitenkään nukkua. Itä-suomalaisittain murtava kätilö oli sydämellinen, yritin hänen takiaan olla reipas ja kävin elämäni vaikeimmassa suihkussa. Raija onnistui kapaloimaan meidät kaikki turvallisuuden tunteeseen ja lupasi tulla herättämään neljän tunnin päästä, kun vauvan olisi taas aika syödä.

Jäimme kolmisin. Kolmisin.

Tuijotimme hiljaa päättäväistä uneksijaa. Ehkä se ei pitänyt minua ulkopuolisena, kun uskalsi noin sikeästi nukkua. Siitä vain. Minä kyllä valvon.