Transsi katkesi kun kätilö toi ruokaa ja ilmoitti, että nyt pitäisi aloitella imetystä. Tirskahdin. Olin jo etukäteen pahoillani epävieraanvaraisten rintojeni puolesta - ei sieltä tule mitään, ei ole koskaan ennenkään tullut. Mutta uusi sinnikäs elämä ei epäröinyt vaan tarrasi kiinni. Kerrassaan omituista. Mutta se tuntui tietävän mitä teki.
Valoa kajasti jo ikkunoista, kun siirryimme kuumaan perhehuoneeseen. Vuorokaudenajalla ei ollut merkitystä, väsytti mutta en voinut mitenkään nukkua. Itä-suomalaisittain murtava kätilö oli sydämellinen, yritin hänen takiaan olla reipas ja kävin elämäni vaikeimmassa suihkussa. Raija onnistui kapaloimaan meidät kaikki turvallisuuden tunteeseen ja lupasi tulla herättämään neljän tunnin päästä, kun vauvan olisi aika syödä.Jäimme kolmisin. Kolmisin. Tuijotimme hiljaa päättäväistä uneksijaa. Ehkä se ei pitänyt minua ulkopuolisena, kun uskalsi noin sikeästi nukkua. Silloin minä lupasin sille, että se saa jatkossakin nukkua rauhassa. Minä kyllä valvon.
Voi snif :') Ihana jatkokertomus.
VastaaPoistaItku tuli täälläkin..
VastaaPoistaKiitos todella loistavasta blogista! Omassani on sinulle huomionosoitus.
VastaaPoistaPaljon onnea Maddelle ja koko perheelle! //h&m
VastaaPoistaKirjoita lisää. Tämä on käsky.
VastaaPoista;)
Hanna
Kiitokset Sinirastaalle kiitoksista ja hauskasta palkinnosta sekä HenkkaMaukalle onnitteluista! ;) Ja kirjoitan heti lisää kun pääsen täältä huitsinnevadasta himaan. Mutta nyyhkytarinat oli nyt tässä, muuten menee maine. :)
VastaaPoistaLoikkasin tänne uudemman postauksen lopussa olevan linkin kautta ja voi jösses! EI SAA TÄLLÄSSII KIRJOTTAA NETTIIN, työssäkäyvät herkät naisihmiset saa tosi epäilyttävän maineen kun alkaa itkemään kesken työpäivän. Ja huomhuomhuom, minä inhoan lapsia. Ja tän tekstin jälkeen mun on ihan pakko saada yks!
VastaaPoista