Meille kulkeutuu aina silloin tällöin Ilta-Sanomat, koska siinä on kuulemma paras urheilutoimitus. Sen välissä on viikonloppuisin se sisällöllisesti maailman turhin Plus-liite, joka on oivaa sisältöä vain myötähäpeän nälkään. Tällä kertaa siellä oli oikein Tilitys-leimalla varustettu juttu Tiina Kurrista. En jutun perusteella kutsuisi Tiinan elämää perheelle omistautumiseksi vaan NHL-orjuudeksi.
"Piti huolehtia miehestä ja antaa hänelle tilaisuus keskittyä peleihin. Huippu-urheilijathan ovat melkein kuin vauvoja. Heidän pitää nukkua päiväunet, syödä pastaa juuri oikeaan kellonaikaan ja niin päin pois. Ihan johdolta tulee ohjeet mitä heidän tulee syödä ja mihin aikaan [..]"Christ. En tunne yhtä ainutta naista, joka kokisi toteuttavansa itseään jossain yleisäidin ammatissa pyyteettömästi toista ajatellen ja tukien, saati sitten maailman kovapalkkaisimpien miesten vapaaehtoistyöntekijänä. Vaikka juttu ei ollu kovin syväluotaava, en yhtään ihmettele, että Tiinaa alkoi vähän masentaa ja punkku maistui. Kiteytettynä hän lakkasi olemasta vaimo ja siirtyi miehensä äidiksi.
En voinut olla ihmettelemättä, eikö missään vaiheessa alkanut tuntua epäreilulta? Totuus lienee se, että muutos tapahtuu niin vähitellen, että sitä ei huomaa. Tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa parisuhteessa molemmat huolehtivat taloudesta, lapsista ja itsestään, mutta huippu-urheilijan palkan varassa eläminen tarkoittaa sitä, että perheessä yksi keskipiste ja kaikki muut on valjastettu koneiston huoltotöihin, 24/7. Ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jos kodin ulkopuolella tapahtuvaa työtä ei ole (niin kuin yleensä komennuspuolison kohtalona on), etenkin nainen helposti omaksuu konservatiivisen ja passiivisen kotiroolin, oli sitten kuinka koulutettu tahansa. Sudenkuoppa piileekin siinä, että oman elämänsä sivuosan esittäminen ei ole koskaan motivoivaa. Jossain vaiheessa assistenttia alkaa tympiä ja sitten punnitaankin parisuhteen todellinen luonne.
Näitä lätkävaimoiksi ajautuneita naisia löytyy rapakon tältäkin puolen. Urheilijoiden lisäksi politiikkojen, taiteilijoiden, alojensa huippuammattilaisten ja paljon työkseen matkustelevien puolisoilta vaaditaan paljon jo ihan itseisarvollisesti, lasten kanssa vielä enemmän. Mutta yllätys odottaa ihan tavallistakin perhettä: vanhempainvapaa aiheuttaa nimittäin ihan saman ilmiön, toki lievemmässä mittakaavassa. Jos nainen on kotona lapsen kanssa ja ehtii (yleensä naiset on hämmästyttävän tehokkaita) tehdä päivän aikana liudan kotitöitä, puoliso ikäänkuin unohtaa, että nekin rutiinit ovat olemassa ja joku ne tekee. Jos nainen ei ole varuillaan, hänen työnsä muuttuu näkymättömäksi ja musta pekka on kädessä viikonloppuisin ja lomillakin. Kaupan päälle laitetaan pääasiallinen lastenhoitovastuu, koska lapset ovat niin tottuneita äitiin ja äidiltä kaikki sujuu nopeammin. Ja tästä ei pääse edes tilittämään lehteen.
Meillä on valitettavasti käymässä juuri noin; olen lomalla ja sairaslomalla ollessani huolehtinut kodista, koska aikaa on ollut. Nytpäs onkin käynyt niin, että kun pyysin miestäni imuroimaan se tapahtui viikon ruinaamisen jälkeen ja vielä v****lun kera vieraan läsnäollessa.
VastaaPoistaSillähän ei ole merkitystä, että olen seitsemännellä kuulla raskaana ja kyykistely ja konttailu sohvien alta alkaa jo hivenen olla vaikeaa...
Aikaisemmin, jos minä en osallistunut miehen mielestä tarpeeksi kodin siistinä pitämiseen alkoi välittömästi narina ja valitus. Mutta sitähän ei enää muisteta! Kohta palaa ihan oikeasti päreet pahemman kerran... kun ei tuolla miehellä ole edes niitä jääkiekkoilijan tuloja.
Auts, osui ja upposi tuo viimeinen kappale myös täällä. Meillä mies on osallistunut ihan kiitettävästi kaikkeen aina, mutta nyt - lapsi 9 kk ja rapiat - tuo "pääasiallinen lastenhoitovastuu" etenkin alkaa turhauttaa. Lauantaina oltiin isovanhempien mökillä ja arvatkaa vaan kuka makaili auringossa ja kävi kolmen tunnin kalareissulla ja kuka syötti juotti ja vaihtoi vaippoja...
VastaaPoistaMiten tässä näin kävi???
Tsemppiä taisteluun omasta reviiristä! Miesten kanssa pitää olla suoraviivainen, joskus jopa röyhkeä. Kummallakin vanhemmista on oikeus sekä aikuiseen seuraan että omaan rauhaan, huomatkaa että ne ovat kaksi eri asiaa.
VastaaPoistajos multa joku tulis kyselemään, että jätätkö oman työsi ja keität pastat ja peset pyykit, jos teidän perhe saa 50-100 000€/kk tumppuun, niin ei tarttis edes miettiä, ei se lätkänpeluu ole mikään eläkeammatti.
VastaaPoistaitsestähän se riippuu, tekeekö tiinat ja jättää oman elämän elämättä, voi olla omaa elämää, vaikka ei töissä kävisikään.
Kantti kyllä tuokin. Itse en kyllä jättäisi omaa duuniani vaikka äijä tienaisi mitä ja jos se liksa vielä tarkoittaa sitä että iskää näkee muutamana iltana viikossa niin vielä selvempi ei. Mun elämäntehtävä ei vaan ole kotona eikä sitä muuta mikään rahasumma.
VastaaPoista