Tietoa mainostajalle ›

29.7.2008

Hys hys Hyssälä

Poliitikot ottavat säännöllisin väliajoin puheeksi sen että lapsia pitää tehdä. Nyt keskustelua jatkoi Hyssälä. Hus, siitä sänkypuuhiin kaikki tuhmat opiskelijat.

Hyssälä on ihan oikein havainnut, että jos lapsia alkaa pukata tässä meikäläisen ikähaarukassa, lapsimäärä tuppaa jäämään maksimissaan kahteen, sillä aika moni haluaa nelikymppisenä jo nukkua yönsä. Hyssälä siis ehdottaa opiskelijoille opintotuen päälle lisärahaa. Kattokaas kun työelämässä voisi sitten olla täysipainoisesti.

En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Kaikki opinahjot saavat valtiolta rahaa valmistuneita vastaan, joten opiskelutahti on aika kireä. Todennäköisesti siinä aika monen mamman opiskelut venyisivät ja jopa jäisivät kokonaan. Lisäksi mun muistikuvien mukaan isät eivät tuossa ikävaiheessa olleet järin kiinnostuneita uhraamaan vapaa-ajastaan perheelle kuin jouluaaton. Ehkä Hyssälä tarkoitti, että lapsia tehtäisiin vanhempien miesten kanssa, jotka ovat valmiimpia vakiintumaan? Voi toki myös olla että aliarvioin nykyajan miehiä ja he ovatkin paljon epäitsekkäämpiä kuin silloin 90-luvulla. Entä saisiko niitä lapsia tehdä ilman miestä? Sehän on tosi helppoa kun kosteita bileitä riittää.

Ensiksi: lapset ovat merkittävä taloudellinen satsaus. Hyssälän kaavailema avustus tuskin olisi satoja euroja per talous. Opiskelijan penni (no sentti) on aika pitkä muutenkin.

Toiseksi en usko, että mikään raha houkuttelee ihmistä perustamaan perheen. Ei ainakaan pitäisi. Kyllä sen halun täytyy lähteä (jos on lähteäkseen) ihan perusasioista, turvallisesta parisuhteesta ja uskosta yhteiseen tulevaisuuteen.

Kolmanneksi: opiskeluvuodet olivat ihan törkeän hauskaa vastuuttomuuden aikaa, mitä suosittelen jokaiselle. Kyllä sitä vastuuta ehtii sitten kasata myöhemminkin. Lapsentekoon pitäisikin kannustaa opintonsa päättäneitä. Mutta sehän onkin aika vaikeaa, kun nuorta naista ei muutenkaan palkkaa kukaan. Kyllä se on työelämä, jossa noita rahapaikkoja tarvitaan.

10 kommenttia:

  1. Mä teen nyt kyllä tän opiskeluni kanssa ihan nurinkurisesti, kun alotan nyt kun Roope on jo maailmassa :D Mutta sanottakoon näin, että ilman Roopea ja tätä vuotta kotona ei ehkä koskaan olisi tullut lähdettyä jatkamaan opintoja... ympäri käydään, yhteen tullaan tässä tapauksessa ;)

    VastaaPoista
  2. Mä sain esikoiseni 22-vuotiaana ja siitä kahden vuoden välein seuraavat kaksi. Aloitin opinnot keskimmäisen ja kuopuksen syntymien välissä.

    Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni. Nyt olen nuori ja jaksan tehdä asioita. Mielikuvani tulevaisuudesta: opiskelen seuraavat kolme vuotta ja sen jälkeen, kun on aikani ruveta luomaan uraa lapseni ovat siinä vaiheessa jo 4, 6 ja 8 vuotiaita. Itse olen tuolloin 30. Opiskeluaika on joustavampaa kuin työssäolo, joten se sopii siinä mielessä tähän pikkulapsivaiheeseen, vaikka rankkaa ja stressaavaa se on. Koulusta on helpompi olla poissa, kun on tulosvastuussa vain itselleen.

    Työnhakuvaiheessa voin sanoa työnantajille, että minulla on jo lapset tehtyinä. Ehkä siitä on sitten jotakin hyötyä, toivon.

    Taloudellisesti tämä vaihe ei myöskään ole ollut mahdoton. Lapsilisä kattaa aika pitkälle yhden lapsen menoja, jos vähän miettii mihin rahojansa laittaa. Olen käynyt opintojen ohella töissä.

    Mä en vain koe, että olisin jäänyt jostakin paitsi. Olen tyytyväinen elämääni, vaikka ei tämä helppo tie ole aina ollut muiden ennakkoluulojen ja ympäristön ihmettelyjen vuoksi. Vieläkin mua katsotaan pitkään ja kysytään olenko lastenhoitaja. "Ethän sä voi olla noiden kaikkien kolmen äiti." :D

    VastaaPoista
  3. Tarkoitin, että lapsilisä, se noin 100 €/lapsi riittää kattamaan yhden lapsen menot. Eikä niin, että 340 €, minkä saamme kolmesta lapsesta riittäisi yhdelle. :)

    VastaaPoista
  4. Hienosti tsempattu jos oot tehnyt lapset, opiskellut ja käynyt töissä samaan aikaan!! :D Mutta sä olet kyllä aikamoinen harvinaisuus. Mulla oli vasta eka vakava suhde 22-vuotiaana ja luojan kiitos en sen kanssa lapsia tehnyt..

    Noista tuloista vielä jatkan että tottahan se on että, että opiskelijana oli paljon pienemmät menot. Meidän perheen nykyisissä kuluissa toi valtiolta tuleva tuki on niin vähäinen että ihan sama saisinko mä sitä ollenkaan.

    VastaaPoista
  5. Oon ite tehnyt molemmat lapseni kesken opintojen. Ihan noin tosi tarinan voin kertoa kuinka perheellistä opiskelijaa Suomen maassa tuetaan. Vuonna 2006 olin 2-vuotiaan pojan äiti, aloitin opinnäytetyöni, rakensimme omakotitaloa ja hoidin koko vuoden osalta opintoni erittäin mallikkaasti. Emme saaneet penniäkään mitään asumistukea, kun niin hyvätuloisia olimme. Tuon kaiken runmban keskellä ehdin käydä töissäkin, ihan siihen malliin, että nyt myöhemmin sain Kelalta laskun, jolla saan maksaa opintotukea 1600 euroa takaisin. Joten tämä keskustelu opiskelijoiden perheenperustamisen tukemisesta lähinnä naurattaa...

    VastaaPoista
  6. Taitaa olla niin, että kaikki menee mitä tulee. Kummasti kulutkin nousevat, kun palkka nousee. Ostetaan autoa jne. ja siinähän ne sataset vaan vilisevät silmissä.

    Pakko sanoa, että nykyisin työssäkäyvänä sitä ihmettelee, miten ikinä pärjäsi pelkällä opintotuella (n. 400 e/kk) monta vuotta. Noh, asumismenotkin olivat tietty vähän eri luokkaa (soluasunto 150 e/kk) kuin nykyisin mutta aika vähänhän tota rahaa oli silti. Ja joka tapauksessa muistikuvieni mukaan olin koko opiskeluajan baarissa! :D

    VastaaPoista
  7. Aliisa: siihen baareiluun muuten löytyi yllättävästi aina rahaa! :D Ei todella ollut huolta huomisesta.

    Tosta Hannan jutusta tuli mieleen että yhteiskunta on todella huonosti valmistautunut nuorena perheen perustaneiden tukemiseen. Työelämä osaa odottaa naisen raskautta, mutta opiskelumaailma ei. Niitä rakenteita ei pelkällä rahalla korjatakaan.

    VastaaPoista
  8. Hei, Mama, nyt varovasti. On pakko älähtää, että nimenomaan opiskeluvaiheessa lapsen saaminen on siitä helpompaa, että tulosvastuussa työstä eli opinnoista on vain itselleen, ja aikataulut paljon joustavampia kuin työelämässä.
    Siinä mielessä opiskelumaailma on kyllä paljon parempi paikka saada lapsi, työelämässä säätöä on huomattavasti enemmän.
    Iso ongelma on se, että valmistuneen lääkärin äitiysloma on arvokkaampi kuin opiskelijan, eli että vanhempainpäivärahaa maksetaan prosentuaalinen summa tuloista. opiskelijalla tämä tarkoittaa minimirahaa, noin 15e kuutena päivänä viikossa. (Sunnuntaisin ei ilmeisesti tarvitse Kelan logiikan mukaan hoitaa lasta, lepäsihän Jumalakin seitsemäntenä päivänä...) Tässä olisi kyllä valtion kirstunvartian vastaantulo paikallaan. Lapsellinen opiskelija (hahaa) ei ole myöskään oikeuteutettu opintotuen asumislisään, joka on sidottu samoihin tulorajoihin kuin opintotuki, vaan tippuu yleisen asumistuen piiriin, jossa on paljon alemmat tulorajat, eli parhaassa tapauksessa asumisen tuki laskee lapsen saannin myötä.

    Sitäpaitsi feministiltä (tasa-arvomamalta) on aika paksua niputtaa opiskelevat miehet vastuuttomiksi rellestäjiksi. Yleisempi tendenssi näyttää olevan, että kun isillä on iso palli, iso palkka ja iso auto, sitä näkee kotona vaan silloin jouluisin.

    VastaaPoista
  9. Hei hei! Saa mun kanssa olla eri mieltä! Kas kun varovaisesti en todellakaan aio ottaa. ;)

    Mutta Annaheti, mun pointti oli, että en vastusta tukia, mutta opiskelijoiden kannustaminen lapsen tekoon on arveluttavaa mainitsemistani syistä. Työmaailmassakin on tulosvastuussa vain itselleen. :) Opiskelijat ovat yhteiskunnalle kallis satsaus, lääkärin äitiyslomaa ei voi laskea absoluuttisesti kalliimmaksi. Sitäpaitsi lapsen saamiselle on vaan varustauduttu sellaisella lainsäädännöllä että siitä kelkasta on vaikea tippua ellei itse halua. Ja mitä isiin tulee, mähän sanoin että mun mielipide perustuu mun törkeän subjektiivisiin kokemuksiin parikymppisistä poikasista ja että voin olla turhan ahdasmielinen.

    Hyvä että syntyy keskustelua! Naiset pelkää liikaa konflikteja.

    VastaaPoista
  10. ärhärh!
    Joo, tukiaisten korvamerkkaaminen "houkuttimiksi" tai "kannustimiksi" on vähän hölmöä.
    Hesarissa oli just toissapäivänä muistaakseni hirveän hyvä mielipidekirjoitus nykyisestä tuettomuudesta, jonka opiskelevat lapsiperheet joutuu kohtaamaan. Suomi on siis ainoa pohjoismaa, jossa ei ole minkäänlaista perhelisää opintotukisysteemissä. Kun puhutaan naurettavan pienestä rahasta, joka tuntuu enemmän vittuilulta kuin tuelta, niin olisi vähintäänkin suotavaa, että siihen saisi vähän lisää jos on oman perseen lisäksi seivattava jonkun kääpiönkin hanuri sillä rahalla.
    Lapsettomana opiskelijana ei ollut niin just, jos tilillä oli kolmekymppiä ja tukipäivä vasta kahden viikon päästä, mutta tässä tilanteessa on pakko pitää ennakointivaraa tilillä. Mistä sen sitten repii, on eri asia.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...