Tietoa mainostajalle ›

18.6.2008

Ei saa kusta kokkoon

Juhannus aiheutti aikaisemmin mulle vuoden pahemman juhlapaniikin. Ehkä siksi, että sillä ei ollut samanlaista selkeää viitekehystä kuten joululla, joka on poikkeuksetta perhejuhla tiettyine traditioineen. Toukokuussa on ihan viimeistään ruvettava pohtimaan kenen kanssa kannattaa liittoutua mökkireissua ajatellen ja lapsiperheellä painajainen on vielä pahempi: kenen juhannukselle kehdataan mennä asettamaan rajat. Hei, pitäkää toki hauskaa mutta kahdeksan jälkeen musat hiljemmalle ja sitä NAN-merkkistä juomaa ei sitten saa käyttää blandiksena. Älkääkä toki häiriintykö kun nousemme aamulla kahdeksan maissa puuronkeittoon ja kannattaa muuten nukkua suu kiinni, koska muuten Madde postittaa sinne kaikenlaista. Joo-o. Lisäksi mukana on mökillinen tavaraa.

Meidät pelastaa mun isoveli. Se asuu Pohjoisessa, huippuidyllisessä mestassa kaukana asutuksesta. Me ollaan vietetty siellä veljeskatraan kanssa jo monet juhannukset, tosin viime juhannus oli poikkeus kun en halunnut lähteä 50 kilometriä kauemmas Naistenklinikasta. Mä muistan kerran kun kävin aamukolmelta katsomassa, mitä ääntä ulkoa kuuluu. Aurinko oli jo korkealla ja värjäsi järven takana siintävän vaaran oranssiksi. Seisoin suopursujen tuoksun tunkkaisessa otteessa ja katselin järvelle. Aallot alkoivat heräillä ja vesi häilyi vuoroin tummana samettina ja vuoroin kimaltavina timantteina. Kaksi ryhdikästä laulujoutsenta lipui ylväästi keskellä selkää. Kuikka huusi, hyttynen alkoi piirittää. Ja yhden veljen vaimo se vaan oksensi terassilla. Oi noita taianomaisia luontohetkiä.

Keskikesää parempaa juhlan aihetta ei ole. Päästäkää ajatuksenne harhailemaan hetkeksi puolen vuoden päähän ja nauttikaa lämpimästä sateesta. Ja pitäkää stidit kuivina ja sepalus kiinni.

- Mama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...