Troppia

Argh, yksi naapurin täti ehti jo kysellä jokos alkaa taas olla vauvakuume.

No comprendo. Miten niin taas? Ei mulla ole koskaan ollut vauvakuume. Ja toiseksi mullahan on vauva.

Epäilyksen siemen oli kuitenkin jo istutettu. Olenko mä niin stabiili kuin kuvittelen? Entäs jos mulle tuliskin joku yhtäkkinen henkinen epäkunto ja alkaisin vilkuilla toisten vaunuihin, herkistellä Hesarin syntyneet-palstan ääressä ja lässyttää hiekkalaatikon pienimmille? Jos ja jos. Nyt tarvitaan ennaltaehkäisevää toimintaa. Väsäsin pikaisesti tiekartan mielenrauhaan.

Aloitetaan ajatusleikeistä. Keskity.

Muistele vapaa-aikaa: rentoja kotiviikonloppuja, mökkeilyä ja reissuja: Thaimaan jalkahierontaa viidakkopatikan jälkeen, Amsterdamin baaria, jossa myytiin kuohuviiniä hanasta, Azorien kaskelottia, Pariisin kevättä, Oulankajoen melontaa, Rooman jouluostosmatkaa..

Jos et muista (I rest my case), kaiva albumi esiin. Kun muistat, sisäistä, että toinen lapsi palauttaa teidät taas lähtöruutuun.

Seuraavaksi konkretiaa kaikille aisteille:

1. Vilkaise, miltä näyttää ruokailutilan karvalankamatto syöttötuolin ympärillä. Ne tuhannet kerrat, jolloin puuroa tippui (ja tippuu) matolle, oksennustauti alkoi, tuli mustikkasoseaivastus, banaani lipesi kädestä. Nuuhkaise, tunnustele. Se oli usean sadan euron matto.
2.  Käy katsomassa pyykkikoria. Niitä on nykyään kaksi, aina ei ollut niin. Puklurättejä, imetyspaitoja, kakkaisia vaatteita.
3. Siivoa hetkeksi pois kaikki lastenroinat olohuoneesta. Eikö olekin hämmästyttävän.. tilavaa. Luuletko että toinen lapsi vähentää kamamäärää?

Sitten muistinvirkistystä.

Aloitetaan palauttamalla mieleen miten ihanaa oli olla raskaana. Jotkut naiset hehkuu, toiset on vain hiilloksella. Vaikka pahoinvoinnilta säästyisikin niin jotain vaivoja on aina. Turvotusta, ummetusta, läjä erilaisia jomotuksia, suonikohjuja, jatkuva vessahätä. Sääli, että ihanat äitiysvaatteet meni jätesäkissä UFFille. Järkyttävä maha, mikään liikunta ei ollut mahdollista. Synnytys. Muistele, kuinka pitkään piti syödä seisten.

Loppukertauksena vielä vauva-ajan kolme ekaa kuukautta: taukoamatonta imetystä sohvan panttivankina, röyhtäyttämistä, kanniskelumaratoneja, persiinpesua ja nukuttamista. Sitten alkoivatkin vaiheet (lue oma tekstisi).

Noin!

Jos tämänkin checklistan jälkeen jää vielä joku vauva-ajatus kytemään niin sitten lienee tosi kyseessä. Kuittaahan se kuolema viimeistään univelat.