Tietoa mainostajalle ›

7.5.2008

Muutama kysymys kätilöliitolle

Kätilöliitto otti vaihteeksi kantaa, että synnytyksiin puututaan liikaa.

"Entistä enemmän on siirrytty asiantuntijuudesta asiakaskeskeisyyteen kaupallisten toimijoiden tapaan. Asiakkaat haluavat elämänhallinnan nimissä määrätä lapsen syntymäpäivän. Monet lääketieteellisesti perustelemattomat synnytyksen käynnistykset ja keisarileikkaukset ovat seurausta tästä"
- Kätilöliiton puheenjohtaja Terhi Virtanen / HS.fi

Jaaha. Sen lisäksi, että en näe, mitä pahaa asiakaskeskeisyydessä olisi, olen eri mieltä.

Ihmisen terveyteen liittyviin kysymyksiin puututaan ylipäänsä jatkuvasti, ihan vauvasta alkaen - miksi juuri synnytyksen pitäisi olla oma erillinen luomuvaltakuntansa, jonne kivunlievitys, kirurgia ja pelot eivät kuulu. Kätilöliitossa ehkä hieman unohdetaan, että norminaiselle ensimmäinen synnytys on täysin tuntematon käsite, vain täysi psykopaatti ei pelkää tai edes vähän jännitä sitä.

Toiseksi mihin tutkimuksiin tää lausunto perustuu? En nimittäin usko, että kovinkaan moni haluaa katkaista vatsalihaksensa vain siksi, että saisi päättää lapsensa syntymäpäivän. Täydellistä elämänhallintaa himoitseva ihminen ei tee lapsia, kontrollifriikinkin motiivina on PELKO. Jos pelko saa sellaiset mittasuhteet, että koko raskausaika on kaikkea muuta kuin iloista odotusta, miksi ei saisi turvautua suunniteltuun sektioon. Ei masentuneellekaan sanota, että piristy nyt, hyvä ihminen, kun aurinkokin paistaa.

"Keisarileikkauksia tehdään keskimäärin 16,5 prosentissa synnytyksistä, mutta niiden käyttö vaihtelee selvästi sairaaloittain. Myös epiduraalipuudutusten käyttö on kymmenessä vuodessa lisääntynyt 28 prosentista 70:een synnyttäneistä."
- Lähde HS.fi

Pettääkö mun matikkapää nyt mutta yli neljä viidestä äipästä siis ponnistaa kiltisti? Sehän on tosi hyvin. Ja miksi ihmeessä epiduraalin käyttö ei yleistyisi? Varmaan buranaakin vedetään hiukan eri määriä nykyään kuin 10v sitten.

Mua itseäni lohdutti tieto että pari muutakin naista on synnyttänyt ennen mua, muutamat jopa toisenkin kerran. Muuten hyvinkin turhassa synnytyssaliin tutustumisessa oli yksi hyvä juttu: ryhmälle kävi esittäytymässä vastasynnyttänyt perhe. Jälkikasvu oli painanut 4,5 kiloa (tässä kohtaa jokaisen vatsa pystyssä istuneen emännän silmät laajenivat teevadeiksi) mutta äippä oli ihan järjissään ja kondiksessa.

Liian vähän puhutaankin siitä, että synnytys on todennäköisesti hammaslääkärikäyntiä miellyttävämpi keikka. Ihan nopealla ja subjektiivisella otannalla tuttavapiiristä kellään ei ole horror-kertomuksia, päinvastoin. Toki kaikki voi mennä pieleen, mutta ei ole mitään syytä uskoa että niin käy varmasti.

Mä voin omasta puolestani todeta etten loppuviimeksi ole ihan varma miten se mukelo tuli ulos. Mutta tuli se, kiitos ihanan kätilön, joka ei säästellyt epiduraalissa. ;) Ja kumpi meistä kuvassa näyttää selkäänsä saaneelta? Madde on 10 minuuttia vanha.

10 kommenttia:

  1. terveydellistä syistä tehtyjä(ahdas lantio,diabetes yms.)hätäsektioita ja kiireellisiä sektioita tosta 16,5% on varmaan ainakin 15,5%.
    joten jäljelle jää sadasta naisesta 1, joka ehkä haluaa peloistaan johtuvan sektion..suotakoon se hänelle.
    näissä jutuissa aina jätetään kertomatta oleellisia lukuja, jotka muuttavat asian todellisen luonteen.

    lääketieteelle kaikki kunnia ja kaikki mahdollinen turvallinen kivunlievitys peliin, jos niin äiti haluaa.

    ilman kaikkea "nykyaikaa" olisin kuollut ekaan synnytykseen, kolmannessa synnytyksessä olisi vauva kuollut ilman hätäsektiota.

    VastaaPoista
  2. Juu, mullekin oli tarjouksessa kaksi yhden hinnalla, mut päädyin sit kuitenkin suunniteltuun sektioon. Lääkäri sanoi, et lapsi on perätilassa ehkä mahtuu tulemaan ehkä ei. No, jälkeenpäin selvisi, että ei olisi tullut. Ja se oli kyllä todella absurdi tilanne, kun lääkäri leväytti kalenterin pöydälle ja käski valita lapsen syntymäpäivän, ei ihan ensimmäisenä tullut täydellinen elämänhallinta mieleen :D

    VastaaPoista
  3. Puhutte naiset asiaa!

    En kyllä oikein ymmärrä, mihin elämänhallintaan siinä tiedotteessa viitattiin. Suunnitellussa sektiossakaan emme saaneet "valita" syntymäpäivää, vaan kätilö sanoi että tulkaa siihen ja siihen aikaan sinä ja sinä päivänä ja silloin lapsesi syntyy. Elämänhallintaa olisi ollut saada tahdonvoimalla itsepäinen poikalapsi ("en halua olla leijona vaan rapu") vatsassa kääntymään ;D

    t. SannaLä

    VastaaPoista
  4. Joopa joo, mä ainakin sanoin jo käynnistykseen tultaessa, että kaikki mahdolliset lääkkeet ja laitteet ja kaasut mulle mitä vaan löytyy.

    Miksi ihmeessä ei käytettäisi nykyaikaisen lääketieteen ja teknologian keinoja? Ei jummarra...

    Jos joku haluaa välttämättä kärsiä synnytystuskat luomuna niin mikäs siinä, mutta ei se tee hänestä parempaa ihmistä/äitiä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä vaan. Pitää lisätä vielä että tällaset tiedonannot on omiaan lisäämään naísten synnytyspelkoa: just kätilöt, joiden pitäis olla tukena ja turvana siinä pelottavassa tilanteessa, onkin ehkä jotain 1800-luvun pyöveleitä, joita kiinnostaa vaan mahdollisimman saunanlaudemaiset olosuhteet. Pitäis hiukan miettiä syitä ja seurauksia. Nih.

    VastaaPoista
  6. Tosta tulikin mieleeni, että raskausaikana mua pelotti synnytyksessä eniten just ne mahdolliset karmivat kätilöt!! Mä olin nähnyt jossain jonkun kätilön haastattelun, ja tää sanoi että "Mulle jos joku sanoo, että minä haluan epiduraalin, niin minä kyllä sanon takaisin että jaa, minä luulin että sä haluat lapsen!"

    Siis HÄH?? Mulla oli ton takia oikeesti ihan kauhea kammo, että jos se kätilö/kätilöt onkin jotain ihan kauheita tyranneja.

    VastaaPoista
  7. Tää on niin totta. Mut tosiaan, pääsääntönä pidän sitä, että jokaisen tulee saada halutessaan sellaset kivunlievitykset, jotka hyvältä tuntuu. Miksi kenenkään pitäsi kärsiä ylettömistä kivuista, kun niihin on olemassa helpotuskin? Mä olisin halunnut sen epiduraalin, mutta kippas kappas kun sen laittaminen oli kesken kun ponnistusvaihe alko, ja niin se jäi sitten saamatta. Ja mä ihan hysteerisesti sit siinä vaiheessa kun sen laittaminen oli lopetettu, että miksi sitä ei saatu laitettua :D Ja hoin sitä että mä kuolen mä kuolen. Mut avot, kun ponnistamaan pääsi, niin johan helpotti :D

    Ja kätilöistä sen verran... Mun synnytyksessä juoksi pitkin yötä 4 ERI KÄTILÖÄ. Olisin ollut aika onnellinen jos olisi ollut aina sama kätilö, mutta kun ei niin ei. No, lopulta Roopen autto kyllä maailmaan se kätilö, joka meidät otti vastaan.

    VastaaPoista
  8. Täyttä asiaa sinun blogikirjoituksesi. Kiitos. On hyvä, että jotkut ymmärtävät asiat laajemmin kuin mustavalkoisesti ("luomu hyvä, leikkaus paha"). Minä sain sektion vakavan synnytyspelon takia. Luomun kannattajat eivät varmaan käytä autoa ja muita moderneja, luonnonvastaisia kulkuvälineitä ja metsästävät / keräilevät itse oman ruokansa? Kuolema ja kipu ovat osa luontoa, ja esimerkiksi lainssädäntöjärjestelmä on vastaavasti luonnonvastainen. Luovutaanko siis laeista, vai mihin raja vedetään?
    Kaiken kaikkiaan on ilahduttavaa, kun jotkut ovat suvaitsevaisia ja sallivat naiselle oikeuden omaan ruumiiseensa.

    VastaaPoista
  9. Lääketieteessä ei aina voi olla asiakaslähtöinen; joskus täytyy kysyä tehdäänkö niin kuin asiakas haluaa vai niin kun hyvä tulee.

    Suomen sektiotilasto näyttää eurooppalaisessa vertailussa hyvältä, siis alhaiselta, ja Kätilöliitto on oikealla asialla jos vastustaa liian "helposti" leikkaamiseen turvautumista. Kyseessä ei ole kritiikitön luomun ihannointi, vaan sektiossa on riskinsä niinkuin missä tahansa suuressa kirurgisessa toimenpiteessä. Minäkin voisin hyväksyä tuon yksi sadasta pelon perusteella -linjan, mutta sitten jos puolet synnyttäjistä haluaisi olla se yksi sadasta? Yhdysvaltalaisten lähteiden mukaan sektiossa äitikuolleisuuden riski on kolminkertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Meillä kuoli tuttu Italiassa sektiota seuranneena päivänä keuhkoemboliaan, viisi synnytystä kymmenestä hoidetaan leikkauspöydällä, kolme tai neljä viidestä tarpeettomia. Kivaa. Ainoa asia joka minua sen jälkeen pelotti oli se, että joutuuko sitä turhan päiten leikeltäväksi :(

    Lisää inhimillisyyttä synnärille voisi kyllä perätä, omakätilöä ja että tuosta "tapetaanhan hevosiakin" -mentaliteetista päästäisiin vihdoinkin eroon.

    VastaaPoista
  10. Pakko vähän tökätä tikulla vanhaa muurahaispesää. Ne kivunlievitykset kun eivät ole aivan yksiselitteinen juttu. Äidin oloa monesti helpottavat (mutta jos esim. PCB ei tehoakaan ja äiti on jo asennoitunut että pian tulee helpotus, niin siitä voi olla vaikea jatkaa), mutta lähes poikkeuksetta vauva reagoi jollain tasolla niihin lääkeaineisiin. Yleensä se onneksi on hieman harmittomampaa sykkeen vaihtelun vähenemistä hetkeksi, mutta joskus nuo voivat aiheuttaa jopa niin pahoja sydänäänilaskuja tai täysin preterminaalisen sykekäyrän (siis ei vaihtelua käytännössä ollenkaan), että on lähdettävä hätäsektioon. Siksi yritetään mielellään aina ensin pärjätä mahdollisimman pitkälle lääkkeettömillä muodoilla ja sitten tarvittaessa ottaa lääkkeitä käyttöön.

    Ensimmäiselle kommentoijalle taas sanoisin, että tuosta sektioprosentista noin puolet on suunniteltuja sektioita. Jos lähes kaikki sektioista olisivat kiireellisiä/hätäsektioita, kertoisi se kyllä jo äärimmäisen huonosta valmistelusta, kun sektion tarvitsevia ei tunnistettaisi etukäteen lainkaan. Sektioprosenteissa on kyllä sairaalakohtaisia eroja. Myös pelkosektioiden lukumäärät vaihtelevat. Toisaalla pelkoäitejä pyritään hoitamaan psykologin ym. avulla ja käymään niitä taustalla olevia tekijöitä läpi, toisaalla vain leikotaan ilman sen isompia muita apuja.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...