Tuunari

Kaikki sisustaminen on ihanaa eikä lastenhuone ole poikkeus. Ongelmana onkin nyt se, että olen vahvasti käsityörajoitteinen. En jaksa ommella, neuloa, kutoa, virkata tahi nyplätä kun on nopeampiakin vaihtoehtoja kuten kaksipuoleinen teippi, nitoja ja nippusiteet. Hermo ei vaan kestä sitä lankojen päättelemistä, nuppineuloja ja harsimista (samallahan voisi ommella vähän tiuhempaan käsin!). Koulussa kässä (onko sitä edes enää?) oli kamalaa pakkopullaa, sillä ohjattu luova työ on jotenkin kieroutunutta. Lasten pitäis antaa ihan ITSE käyttää mielikuvitustaan hyvän kohteen keksimiseen, minkä jälkeen se sitten ohjatusti toteuttaisiin. Pääasiahan on learning by doing eikä toisin päin. Sääli, että määrärahat on mitoitettu pannulappuihin.

Mä löysin itsestäni kuitenkin paskartelijan häiden alla keväällä 2005 kun väännettiin kaasojen kanssa lautasliinarenkaita - ja niistä tuli vastoin kaikkia odotuksia huippuhienoja. Nyt olenkin hurahtanut tuunaamiseen. Mä tein Maddelle verhot niin että pujotin Hemtexin ale-verhojen purjerenkaista läpi kankaiset verhonpidikkeet ja voila: viidakkotunnelma oli valmis.

Sitten mä olen myös hyvä tilaamaan erilaisia ompelutöitä ja näppärä anoppini on suht innokas ottamaan niitä vastaan. Tässä on ns. lelutasku, joka pitää lapsen pinnasängyssä ja äidin unten mailla ainakin puoli tuntia virallisen heräämisen jälkeen.

Sitten vaipparoskis on aika ankean näköinen, mutta kun siihen kiinnittää sisustustarroja niin ei tartte sitäkään piilotella.

Näitähän riittää. Jos ei jaksa maalata ja pestä pensseleitä niin kynsilakalla saa nopsasti kulutusta kestävät, kiiltävät kuviot lähes mihin tahansa kippoon. Tahriintuneita vaatteita voi värjätä tai laittaa tahrojen päälle silitettäviä kangaspaikkoja.

Ens viikonloppuna mä kokeilen modata Maddelle henkareita niin että naulaan niihin kiinni vanhan tutin muoviosan. Mulla on muutama muukin idea niiden kierrätykseen, säästäkää siis mulle kaikki vanhat tutit niin saatte nähdä. ;)