Tahtoo

Ostin eilen Maddelle lomareissua silmälläpitäen ihanan ranta-asun. Siis mun mielestä ihanan, Maddehan ei osaa vielä vastustaa mitään värejä, kuoseja ja materiaaleja. Tiedän kyllä, että se päivä vielä koittaa, kun Madde haluaa jotain, mitä mä vastustan. Kaikki tietää ne kaupparaivarit ja toivoo, että se ei ikinä osuisi omalle kohdalle. Osuu se ja uppoaa.

Vähän kyllä jännittää. Mitä mä teen, jos Maddelle tulee joku vaaleanpunainen kausi? Mä vihaan vaaleanpunaista, voi ällö. Tai jos se haluaa laittaa päiväkotiin jotain superprinsessajuttuja tai kieltäytyy käyttämästä pipoa talvella. Entäs, jos sen lempiruokaa on maksalaatikko rusinoilla ja se rakastaa hillosipuleita, suolakurkkua ja selleriä. Yöks. Ja mitä sitten, jos se aikookin teinarina vain mesettää ja kerätä postimerkkejä? Lemmikiksi sitten ehkä tarantella. Iltaisin voikin tuunata mopoa. Tai lehtipuhallinta! Mutsi jaksaa aina muistuttaa mua yhdestä Paris-paidasta. Se oli ihana turkoosinvihreä lepakkomallinen college, jossa oli pinkki PARIS teksti edessä (se A oli Eiffel-torni) ja mutsin mielestä se oli liian isojen tyttöjen paita (olin abt 12v). Se oli kuitenkin pakko käydä ostamassa, jotta mökötys loppuisi saman vuoden puolella. Puolustaudun sillä, että se oli mun lempipaita seuraavat 10 vuotta.

Saan siis Madden kanssa vaan ansioni mukaan. Sen lisäksi, että olen hiukan jääräpäinen, söin just aamupalaksi karkkia, en käytä pakkasella pipoa (tukka menee pilalle!) ja mulla on kaapissa ainakin viidet mustat nilkkurit, kun aina "tarvitsen" uusia. Mä oon ihan älyttömän huono esimerkki mistään itsekurista ja hyvistä elämäntavoista, joten tässä tulee kiire kasvattaa selkäranka.

Onneksi meidän musiikkimaku edes näyttää menevän yksiin. Groove.fm soittaa harva se aamu The Weather Girlsejä ja me molemmat joraillaan ja diggaillaan satavia miehiä.

Viikonloppuja!