Rauhanturvaajat ja puliakka

Mies huomautti eilen, että näytän vähän erikoiselta. Toteamus oli aivan oikeutettu. Mun haute coutureen kuului pölyinen t-paita, jossa oli toisessa hihassa kuningatar-sosetta, persuuksista ja polvista hiekkaiset verkkarit, räjähtänyt ponnari ja punoittava naama. Olin vaan ollut hiekkiksellä koko iltapäivän. Jos teille kuvailtais tällainen näky ilman kontekstia niin veikkaisitteko, että sehän on vaan a) hiekkalaatikkomutsi vai b) puliakka. Itse olisin jälkimmäisen kannalla.

Ja hei: mä olen ihan scenessä tuolla leikkipuistossa! Mulle moikkaillaan ja jutellaan kuin vertaisille. Siellä käy yleensä viereisen päiväkodin hoitajat lapsikatraan kanssa sekä muutama hoitovapaalla oleva äippä naapuritaloista. Maddella on kavereina mm. Kerttu, kaksi Iidaa ja Siri. Eilen tuli välikohtaus koska Kerttu esti Iidaa tulemasta liukumäen alle. Salamannopea interventio esti selkkauksen äitymisen pahemmaksi. Ne hoitotädit ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon. "Nyt pyydät anteeksi ja annat Idan tulla leikkimään." "Kerttu, me ollaan puhuttu tästä." Ahtisaarelle vaan duuniin ja Kosovoon: "Slobodan, tämä ei ole mikään sun yksityisliukumäki."

Mä oon tänään kuskina, koska uhrautumalla juhlapyhänä ansaitsee paljon pelimerkkejä, joilla voi ostaa tuplamäärän arkiviikonloppujen rilluttelua. Skoolasin pommacilla (yäk) muuten viimekin vuonna, ens vuonna asioihin on tultava muutos.

Iloistakin iloisempaa työnväenjuhlaa kaikille duunareille!