Horror-lelu Oy

En tiedä mitään ahdistavampaa kuin lelukaupat. Kummipojat saavat joulu- ja synttärilahjaksi rahaa, koska tarvitsisin pari diapamia sekä ennen että jälkeen leluostoskeikan. Horror. Ahtaat käytävät, ympäri kauppaa juoksevia lapsia ja hyllymetreittäin kirkuvanväristä muovia pahvipakkauksissa, vain muoto ja koko vaihtelevat, hinnat lähentelevät järjestään viittäkymppiä per paketti. Mitään sympaattista ja yksinkertaista ei enää valmisteta. Syvä inhoni kohdistuu erityisesti sellaisiin muunneltaviin taistelurobotteihin, jotka ovat ihan hirveän näköisiä ja nimetkin viittaavaat lähinnä maailmanloppuun. MITEN niillä leikitään? Milloinkohan herätään siihen, että videopelien ja tv:n lisäksi myös lelut voivat aiheuttaa painajaisia ja vääristymiä maailmankuvaan. Myös vanhemmille.

Lelukaupasta ei myöskään ikinä löydä mitään tavallista. Metsästin Matildalle aloittelijan hiekkalaatikkosettiä, mutta tarjolla oli vain erilaisia metrin korkeita kaivuukoneita. Halusin oikeasti vain ämpärin ja lapion. Tyydyin tällaiseen.

Entä tehdäänkö enää nukkeja? Siis ihan staattisia nukkeja jotka eivät tee mitään ällöttävää kuten pissaa, kakkaa, oksenna ja vaadi ruokaa vartin välein? Niiden ideahan on pukeminen - ei mikään "äidiksi viisivuotiaana" -koulutus! Lapsen kokemusmaailmaa ei myöskään saa vääristää: nuken hiukset eivät kasva entiselleen kun ne kerran menee vetäisemään fiskarsseilla keesiksi.

Niin ja missä ovat normaalit legot? Siis ne ihan tavalliset 2-10 yksikön palaset, joista voi rakentaa mitä haluaa. Kaikki legotkin on nykyään jotain satelliitteja, hiukkaskiihdyttimiä tai sotalaivoja, joista takuulla häviää jotkut oleelliset palat heti kun boksin avaa.

Pehmoeläimet ovat sentään suht entisellään - jos ei välitä väreistä. Nallejen kuuluu olla ruskeita. Takkuturkkisia. Ei vihreitä, vaaleanpunaisia ja sinisilmäisiä.

Onneksi Madde on tyttö. Mulla on ehkä jonkinlaiset mahdollisuudet saada läpi jotain simppeliä hupia kuten Korkeasaarta, piirtämistä, lastenleffoja (niitä lempeitä), omia teatteriesityksiä käsinukeilla, piknikkejä ja sen sellaista. Tuttua ja turvallista. Pojan kanssa mä olisin aivan hukassa.

Oon välillä niin pihalla tästä maailmasta että tän mun blogin nimi pitäisi vaihtaa ProjectGrandMamaksi. Myös JurassicMama käy.