Tietoa mainostajalle ›

9.2.2008

Siskoksi

Yksi ärsyttävimmistä kommenteista, joka yleensä möläytetään siinä vaiheessa, kun erehtyy sanomaan, että alkaa tämä arki olla aika rutinoitunutta, koskee Matildan jatko-osaa: "nyt vaan sitä toista sitten tekemään". Joopa joo. Ihmiset yrittävät tietenkin vaan olla hauskoja, eivätkä tule ajatelleeksi, että henkiset arvet eivät ehkä ole ihan vielä parantuneet vaikka yöt ovatkin. Samalla he tulevat määritelleeksi, mikä meidän perheen sopiva pääluku on. Voin hyvin kuvitella, että kolmatta lastaan odottavat saavat jo sitten näitä osanottoja, kun on tainnut päästä käymään vahinko.

Faktat ovat karut. Mulla on rasitteena ikä, jota tulikin taas viime torstaina vuosi lisää. Kolmevitosen merkkipaalu siis häämöttää vuoden päästä eli jos haluaa kasvattaa lapsikatrasta suht riskittä, olisi järkevää aloittaa mahdollisimman pian - jos siis ylipäänsä enää lykästää. Olen myös täysin varma, että nelikymppisenä en jaksa mitään yövalvomisia tämänkään vertaa ja pinnakin tuntuu vaan lyhenevän vuosi vuodelta. Ja eläkkeellä olisi kiva jo asua kahdestaan ukkonsa kanssa. :)

Mulle on kuitenkin vielä täysin epäselvää, miten perheessä voi olla enemmän kuin yksi alle kouluikäinen, jota pidän jo ihmisenä (vrt. vauva / taapero). Kaksi puettavaa, syötettävää ja leikitettävää sotkumaakaria vaikuttaa ihan mahdottomuudelta, kun aikaa ja energiaa ei nytkään ole mihinkään ylimääräiseen. Ennen kuin mitään sisarusta voi edes ajatella, on tämä ensimmäinen siis saatava jonkinlaiseen vastuuseen omasta viihtymisestään, mikä edellyttää vähintäänkin puhekykyä. Myös syömisen täytyy sujua automaationa. Niin siis luulitteko, että kun lusikka on hallinnassa niin siinähän vaan lapataan apetta naamariin? Ehei, kuulkaa. Vauvan syöttäminen on otettava haasteena, sillä et koskaan voi tietää, miten nälkä tällä kertaa on. Yleensä kun verensokeri on saatu nousuun, alkaa kiinnostus suuntautua aivan muualle ellet ole varustautunut omalla temppuarsenaalilla. Syöttötuolista kun näkee tosi hyvin, joten on kiva kurkkia kämppää ja venkuloida minkä kerkiää. (Seitsenkuiselle pitäisi antaa viisi ateriaa päivässä maitojen lisäksi mutta mä en anna ees neljättä niin kauan kuin on varaa hosua joka kolmas lusikallinen tonttiin). Syömisen lisäksi olisi toivelistalla vielä kakkosprioriteetin asioita kuten pukeutuminen. Ja vessaharjan käyttö. ;)

Sisarukset kasvattavat ihmistä koululaitostakin enemmän ja ovat rikkaus (minkä ymmärtää etenkin teini-iän jälkeen). Mulla itsellänihän on mainio läjä veljiä, joista en luopuisi mistään hinnasta. Pitäisi varmaan mennä enemmän fiilispohjalta tai vähintäänkin hormonien ajamana. Taidan ruveta kiskomaan Beroccaa.

Tulis ees kevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...